Livearviossa Tuskan lauantai – progea, corea ja sirkushuveja

Vola

Lauantai valkeni Tuskassa päälavan osalta koukuttavien melodioiden ja progemetallin symbioosissa, kun tanskalais-ruotsalainen Vola otti lavan haltuunsa. Setin avasi mystisellä tunnelmalla kappale ”Alien Shivers” ja tuntui siltä, että koko päälavan edusta oli mukana tunnelmoinnissa. Vola edustaa soundillaan modernin metallin parhaimmistoa, ja jokainen kappaleista sai aikaan kylmiä väreitä. Settiä hallitsivat albumien ”Witness (2021)” ja ”Inmazes (2016)” parhaimmisto kuten ”Stray The Skies”, ”These Black Claws” ja ”Head Mounted Sideways”, mutta kuulipa Tuskan yleisö myös uunituoretta Volan tuotantoa kesäkuussa julkaistun ”Break My Lying Tongue” -kappaleen sekä viime vuoden elokuussa julkaistun ”Paper Wolfin” voimin. Vola osoitti lahjakkuudellaan ja läsnäolollaan lavalla, ettei metalli tarvitse suurta lavashow’ta tai ylimääräisiä elementtejä silloin, kun soundi ratkaisee. Vola oli kaikessa koruttomuudessaan yksi lauantain upeimmista keikoista. Mikäli bändin soundi teki vaikutuksen, voi Volaa päästä kuuntelemaan kahdelle klubikeikalle marraskuussa: 5. marraskuuta Tampereelle, Pakkahuoneelle ja 6. marraskuuta Helsinkiin Vanhalle Ylioppilastalolle.

Rytmihäiriö

Tuska-lauantain polkaisi telttalavalla käyntiin Gambinankatkuinen surmacore-orkesteri Rytmihäiriö. Tuska-päivä käynnistyi täydellä vauhdilla ja aggressiolla heti ensimmäisestä riffistä alkaen, ja spurgurituaaleiksi nimettyjä mosh pittejä nähtiin jo varhaisessa vaiheessa keikkaa. Yhtyeen nokkamies Unto Helo tarjosi biisien väliin humoristisia välispeakkeja, jotka sisälsivät positiiviseksi yllätyksekseni myös pride-liikettä tukevan puheenvuoron. Myöskään Gambinan nauttimista ei unohdettu bändin jäsenten kesken keikan aikana. Yhtyeen ainoan kitaristin Janne Perttilän iso kitarasoundi ei jättänyt kylmäksi, ja kokonaisuudessaan Rytmihäiriö tarjosi vähintäänkin pirteän ja viihdyttävän ohjelmanumeron Tuska-lauantain alkajaisiksi.

Solence

Open Air II -lava täyttyi energisestä ja hyvästä tunnelmasta, kun ruotsalainen Solence saapui viihdyttämään yleisöään ”Good F**King Musicilla”. Solencen asenne on ihailtava: Pahat fiilikset manataan pois energisellä metalcorella, joka saa tanssijalat ja innokkaimmat pittaajat vauhtiin. Solence soitti setissään kappaleet kuten ”F**k The Bad Vibes”, ”Blackout” ja ”All the Pain Must Go” riehakkaan yleisön moshatessa ja pitatessa mukana. Setin toiseksi viimeisessä kappaleessa Solencen solisti Markus Videsäter kehotti yleisöä tanssimaan, marssimaan ja moshaamaan hänen luvallaan – ja meno sen kuin yltyi pitin puolella. Juuri, kun yleisö oletti setin loppuvan, oli luvassa bändin nimeä kantavan ”Solence”-kappaleen loppuhuipennus. ”Who you gonna call?” ”Solence!” Ruotsissa osataan juhlia ja oli ihana nähdä, miten Tuska juhli Solencen johdolla.

Agarwaen

Eurooppaa keväällä kiertänyt asylum metal -yhtye Agarwaen tarjosi Tuskan yleisölle aivan erityisen show’n, johon oli panostettu isosti. Lavalla nähtiin totaalisen kaaoottinen ja genrensäkin mukaisesti sekopäinen show, jossa yleisö joutui keskelle mielisairaalaan sijoittuvaa kauhuelokuvaa. Taatusti mieleenjäävä painajaisten sirkus piti sisällään lentäviä pillereitä ja sideharsoja, hattaroiden tekoa, BDSM:ää sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita tekoveren liukastamalla lavalla. Soittajien lisäksi lavalla nähtiin näyttelijöitä, jotka elävöittivät kappaleiden tarinoita ja tekivät keikasta aivan uskomattoman sairaan – kirjaimellisesti.

Agarwaenia pääsee katsomaan seuraavan kerran 5. lokakuuta Helsingin Alimuksessa, kun se päättää hullunkurisen kiertueensa ennen seuraavan albumin äänitysten alkamista. Jos sinulla on bändi ja haluatte olla osa tuota makaaberia “Vekkulan” kauhuversiota, laita viestiä suoraan Agarwaenille osoitteeseen info@agarwaenofficial.com.

Kaunis Kuolematon

Raportoijan matka jatkui seuraavaksi telttalavalle kuuntelemaan Haminasta ponnistavaa Kaunis Kuolematonta. Bändin musiikki upposi sieluun jo ensi kuulemalta enkä ole ainoa: melodista doomia soittava yhtye on vuodesta 2012 lähtien kerännyt ympärilleen laajaa kuulijakuntaa. Kaunis Kuolematon yhdistelee musiikissaan synkkää ja raskasta tunnelmaa kauniisiin melodioihin, mikä sopii täydellisesti suomalaiseen mielenmaisemaan. Hiljattain uuden “Mielenvalta”-albuminsa julkaisseen yhtyeen keikasta jäivät mieleen erityisesti kahden laulajan saumaton työskentely sekä erittäin taidokkaat, erottuvat sävellykset.

Stam1na ja Amorphis

Alkuillasta päälavalla nähtiin kaksi kaikkien tuntemaa suomalaisen metallin lähettilästä peräkkäin: Stam1na ja Amorphis. Stam1na esiintyi tyylilleen uskollisesti vauhdikkaasti ja tiukasti huumoria kuitenkaan unohtamatta. Raikkaana lisäyksenä toimivat kaksi taustalaulajaa, jotka täydensivät heleydellään upeasti soundimaailmaa etenkin melodisissa kertosäkeissä.

Amorphiksen keikalla kuultiin kaikki fanien ikisuosikit ja klassikot kuten “House of Sleep”, “The Smoke”, “Silver Bride”, “Amongst The Stars” ja “Black Winter Day”, joissa Tuska-yleisö lauloi mukana. Keikan aikana koettiin myös vähemmän miellyttävä yllätys, kun yhden kappaleen aikana koko päälavan PA-laitteisto pimeni täysin noin puoleksi minuutiksi, ja yleisöön kuului vain vaimea symbaalien sihinä. Bändi jatkoi kuitenkin soittoa, jolloin kappale jatkui normaalisti heti, kun PA saatiin palautettua.

Health ja Make Them Suffer

Enpä ole joutunut festareilla aikaisemmin näin kiperään pinteeseen, kun Health ja Make Them Suffer soittivat keikkansa päällekkäin Radio City -lavalla ja Open Air II -lavalla.

Health on uniikilla tuotannollaan hurmannut kovimpia Carpenter Brut– ja Perturbator-faneja ja hellinyt elektronisen- ja industrial rockin kuuntelijoita jo vuodesta 2005. Crystal Castlesin fanit tunnistavat Healthin sen ”Crimewave”-kappaleen remixistä, ja joulukuussa julkaistu albumi ”Rat Wars” on pitänyt bändiä pinnalla ansaituin kehuin ja aplodein. Radio Cityn telttalava oli erinomainen valinta synth-soundeille ja atmosfääriselle tunnelmalle. Tuska pääsi nauttimaan kappaleista kuten ”HATEFUL”, ”FUTURE OF HELL” ja ”MAJOR CRIMES”, ja saivatpa Deftones-fanitkin korvilleen hunajaa coverilla sen kappaleesta ”Be Quiet and Drive (Far Away)”. Nautin jokaisesta hetkestä, jonka Healthin parissa tunnelmoin ja toivon, että Los Angelesilainen trio saapuu Suomeen uudelleen omalle keikalleen.

Eivätpä kyyneleet pysyneet poissa minulta, eikä nähtävästi muiltakaan yleisön edustajilta, kun Make Them Suffer soitti upean, brutaalin ja samalla herkän keikkansa Open Air II -lavalla. Australialainen Make Them Suffer soittaa metalcorea, joka vaikuttaa sanoituksillaan ja vie mukanaan fiiliksellään. Lavan edusta pyöri villinä moshpitin liikkuessa ja päiden moshatessa. Herkistymistä yleisössä (mukaanlukien allekirjoittaneessa) aiheutti erityisesti kappale ”Erase Me”, joka teki vaikutuksen bändin erinomaisella esiintymisellä ja itsevarmalla lavaolemuksella. Tuska kuuli raskasta bändin tuotantoa kappaleiden ”Epitath”, ”Ghost of Me” ja ”Doomswitch” voimin, ja sen reaktioista oli todella selkeä havaita Make Them Sufferin tehneen Tuskaan lähtemättömän vaikutuksen.

Riverside

Puolalainen progerock-yhtye Riverside toi telttalavan ohjelman päätökseen vahvasti bassovetoisella tunnelmoinnillaan. Riversiden melankolisissa kappaleissa ei tyylisuuntauksen mukaisesti vältytty rytmiseltä kikkailulta tai pitkiltä instrumentaaliosioilta. Basisti-laulaja Mariusz Dudan toimittamat synkeän tarttuvat laulumelodiat ja mukaansatempaava esiintyminen kuljettivat yleisön kuitenkin tunnelmasta toiseen saumattomasti. Dudan samanaikaista soitto- ja laulutaitoa kykeni vain ihailla, ja esille on nostettava myös kosketinsoittaja Michał Łapaj, joka maalasi äänimaisemaa välillä kahdella eri kosketinsoittimella samanaikaisesti. Keikkaa oli ilo seurata mahtavan miksauksen takia, ja yleisö otettiin sekä myös oli hyvin mukana joka hetkessä.

Bring Me The Horizon

Nyt voisin jopa kirjoittaa, että Bring Me The Horizon oli Tuskan vakuuttavin spektaakkeli, joka jätti suorastaan sanattomaksi kaikessa monipuolisuudessaan ja erinomaisuudessaan. Bring Me The Horizon on kasvanut, muuttunut ja kehittänyt soundiaan uskollisen fanikunnan tukiessa suosikkiaan ja tuntui siltä, että nyt elettiin BMTH:n parhaita hetkiä, vaikka ne kaikista ”coreimmat” vuodet ovatkin takanapäin. BMTH on kuin kultti, ja ”All Hail Nex Gen” -kyltit sekä Dropdeadin (Oliver Sykesin vaatemerkin) vaatteet vilisivät yleisössä nuoren fanikunnan kerääntyessä lavan edustalle jo tunti ennen keikan alkua.

Keikka alkoi EVE:n kertoessa monitoreilta, miten yleisö on valittu osaksi Nex Gen -tutkimusta. Videopelireferenssit ja jopa maailmanloppua ennustava kulttitunnelma sai yleisön suoranaiseen hurmokseen, kun riemunkiljahdukset ja äärimmäisen voimakkaat suosionosoitukset saattelivat corpsepaint-maalatun bändin kirkkoa muistuttavan lavarakenteen lauteille. Keikan avasi uuden albumin varhaisimpiin singleihin kuuluva ”DArkSide”, ja kyyneleet virtasivat ympärilläni yleisön laulaessa mukana. Tuska kuuli tutut suosikit kulttiaseman saavuttaneelta ”Sempiternal”-albumilta ja pääsi nauttimaan uunituoreen ”POST HUMAN: Nex GEn” -albumin helmet kappaleiden ”AmEN!” ”Kool-Aid” ja ”Top 10 staTues tHat CriEd bloOd” muodossa.

Oliver Sykes rakastaa fanejaan ja oli upea nähdä, kun lahjakas 18-vuotias Leo pääsi yleisöstä lavalle näyttämään taitonsa kappaleen ”Antivist” aikana. Oliver ”Oli” Sykes käveli eturivin reunassa kappaleen ”Drown” aikana ja pääsin todistamaan upeaa hetkeä, kun Sykes piirsi kuvan tatuointia varten eturivissä olleille faneille. Kuvaksi kartongille piirtyi kieltä näyttävä iloinen hymynaama.

Kokonaisuudessaan BMTH oli mahtipontisen pyrotekniikan ja visuaalisen, tarinaakertovan lavashow’n osalta vaikuttava ja ikimuistoinen kokemus. Useita kertoja Bring Me the Horizonin nähneenä raportoin myös, että Sykesin ääni oli parhaimmillaan, ja huuto kantautui todella energisen lavakarisman mukana fanien sydämiin lahjakkaan bändin tukemana. Bring Me the Horizon päätti Tuskan lauantain suorastaan mykistävällä energialla. Toisiko sunnuntai mukanaan samanlaista hurmosta? Paljon on ainakin odotettavissa.

Teksti: Katri Asikainen ja Meri Martikainen