Lobster – Carousel

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 28.6.2016

Alkukeväästä debyyttialbuminsa julkaissut Lobster tarjoaa suoraviivaista rockia ilman ihmeempiä tehosteita. Nelihenkisen yhtyeen jäsenillä on pitkän linjan kokemus musiikin soittamisesta lukuisissa eri yhtyeissä. ”Carousel”-albumilta kokemuksen kuulee, musiikki on paikoin rennonoloista, mutta siinä on silti itsevarmat otteet.

”Stop Lying To Yourself” aloittaa levyn mukavanoloisella, vauhdikkaalla rockilla. Kappale esittelee yhtyeen tyylin: yhtyeen rock ’n’ roll -henkisyys kiteytyy siinä hyvin. Vokalisti-kitaristi Ana Kauniston lauluääni on miellyttävää kuunneltavaa, ja kitarasoololle on varattu paikka kuten monessa muussakin kappaleessa. ”Heads Without Facessa” kitarariffien lisäksi kuullaan syntikkaakin, mutta se ei ole liian hallitsevassa asemassa vaan sopivasti esillä. Kappaleen kertosäe on kohokohta: se on tarttuva ja saa jalan polkemaan lattiaa. Albumin nimikkokappale ”Carousel” alkaa leppoisasti, ja siinä on mielenkiintoinen melodia. Kertosäkeissä irrotellaan Lobsterille ominaisesti, ja kahden minuutin keston jälkeen pääsee kuulemaan monipuolisen kitarasoolon, jossa on havaittavissa hiukan irkkumusiikin vaikutteita. Neljän minuutin jälkeen kappale jatkaa rokkaamista loppuun saakka.

Jos jokaiselta albumilta pitäisi nostaa yksi selkeä korvamato, niin ”Carouselin” kohdalla se olisi ”Set Me Free”. Kappale polkaistaan reippaasti liikkeelle, eikä siinä sinällään ole moittimista, mutta kertosäkeen yksitoikkoisuus käy pidemmän päälle ärsyttäväksi. Onneksi ”Set Me Freen” kaltaisia kappaleita ei ole albumilla enempää, vaan Lobster on osannut käyttää luovuutta. ”Heartachen” rouheat kitarariffit tuovat hiukan mieleen AC/DC:n, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Itse kappale on vaihtelevatempoinen rockralli, jossa jälleen kerran kertosäkeet potkivat mukavasti. Myös ”lies, lies, lies” -huudahdukset antavat kappaleeseen munaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”El Huevo Grande” on nimestään huolimatta englanninkielinen. Se on hengästyttävän nopeatempoinen, reilu kaksiminuuttinen rutistus, joka on lyriikoiden perusteella tehty kieli poskessa. Tässä kappaleessa vokalistina ei ole Kaunisto vaan rumpali Zeko Takamäki. Vastaavasti ”Frozen Winessa” laulajana on Tomi Viitanen, yhtyeen kitaristi. Hänen laulunsa on aluksi kuiskaavaa, mutta voimistuu kappaleen edetessä. Kappaleessa on myös southern rock -vaikutteinen tarttuva kitarariffi, joka saa jalan välittömästi liikkeelle. ”Frozen Winen” melodia ja Viitasen laulu tuovat mieleen Dr. Feelgoodin.

”The Gate” on albumin balladinomaisin kappale, eikä se tuo yhtyeen parhaita puolia esille. Kappaleen alussa vokalisti-kitaristi Kauniston ääni kuulostaa menevän hiukan ohi nuotin, mutta mitä pidemmälle kappaletta kuuntelee, sitä paremmalta se alkaa kuulostaa. ”The Gate” ei kuitenkaan ole Lobsteria vahvimmillaan. Päätöskappale ”Furry Animals” alkaa vihaisilla kitarariffeillä ja jatkaa vauhdikkaana läpi kestonsa. Se on ehtaa rockia niin kuin koko albumi ja sinetöi albumin niin, ettei siltä jää muuta kaipaamaan. ”Carousel” on debyyttialbumiksi eheä ja valmiinoloinen kokonaisuus, jonka musiikista huomaa sen tekijöiden kokemuksen. Albumilta kohoaa muutama raita yli muiden, eikä sille on eksynyt kuin muutama heikompi. Jos jotakin parannettavaa albumista pitäisi keksiä, niin se olisi kansikuvan tekeminen. Levyn kansikuva on melko tylsä eikä saisi omaa mielenkiintoani heräämään levykaupan hyllyssä. ”Carousel” sekä Lobster-yhtye itsessään ovat tutustumisen arvoisia jokaiselle, joka pitää itseään rockmusiikin ystävänä.