Lohduttomia tarinoita maailmansodista – arviossa Nighonin ”The Somme”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 25.5.2017

Pietarsaarelainen sinfoniallista industrial metalia soittava Nighon julkaisi toukokuun alussa toisen albuminsa. ”The Somme” on verinen, synkkä ja realistinen kuvaus maailmansotien tapahtumista. Maailmansotien tarinat muotoutuvat helposti ihannoiviksi sankaritarinoiksi, joissa ”yksi sotilas teurasti 200 vihollista ja samalla turvasi maansa tulevaisuuden”. Nighon ei lähesty tätä teemaa ihailevasti, vaan kuvailee miltä olosuhteet sodissa ovat todennäköisesti näyttäneet – ”The Somme” sisältää mutaa, verta, pelkoa, lohduttomuutta ja silmitöntä kauhua.

Jos olet ollut hereillä historian tunneilla sanoo nimi ”Somme” varmasti sinulle jotain. Kyseessä on ensimmäisen maailmansodan taistelu vuodelta 1916, jossa saksalaiset ja liittoutuneet ottivat mittaa toisistaan. Molemmat osapuolet kokivat taistelussa merkittäviä tappioita, sillä armeijoiden sodankäynti ei ollut vielä kehittynyt niin ammattimaiseksi kuin toisessa maailmansodassa. Pehmeä maaperä, raskaat tykistöt ja konekivääriasemat tekivät selvää jälkeä jalkaväestä. Tämän seurauksena liittoutuneiden kolmen kilometrin eteneminen kesti viisi kuukautta ja maksoi satojen tuhansien sotilaiden hengen. Arvioiden mukaan Sommen taistelussa kaatui 420 000 brittiä, 205 000 ranskalaista ja 680 000 saksalaista. Tämän myötä Sommen taistelusta on tullut länsirintaman verilöylyn symboli. Taistelun myötä utuiset fantasiat sodan hohdokkuudesta varisivat pois ja armeijat kehittivät taistelustrategioitaan moderneimmiksi. ”Somme” on ollut osuva valinta Nighonin toisen pitkäsoiton nimeksi, sillä levy kuvailee sotia armottomina.

”The Somme” kirjaimellisesti rämpii maailmansodat mutaisten juoksuhautojen, konekiväärin tulen ja tyrskyisien meritaistelujen kautta. ”The Greatest Of Catastrophes” johdattaa kuulijan tähän sotien vääristämään pimeään maailmaan, jonka alussa vokalisti Nico Häggblom ilkikurinen laulu saa pelon hiipimään. Kertosäkeissä toisen vokalistin Alva Sandströmin kirkas ääni tulee Häggblomin murinan seuraksi ja kappaleen tunnelma kohoaa jopa hiukan juhlavaksi. ”The Dirge” on virkistävä pulahdus ruudin katkuiseen industrial metal-ralliin, joka koukuttavien kertosäkeiden puolesta jää korviin soimaan pitkäksi aikaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Ennen väkivahvaa ja pahansisuista ”Blow Them To Helliä” kuullaan vajaan minuutin mittainen ”Medic”. Nimensä mukaisesti kappale tarkoittaa lääkintämiestä, mutta itse kappaleessa ei kuulla lääkintämiehen saapumista – ainoastaan kaukaisuudesta kuuluvia avunhuutoja ja hitaasti lipuvaa rauhallista melodiaa. Kappale on kuin otanta sotilaan kuolinhetkestä, jossa hän hädissään huutaa apua, vaikka on jo siirtymässä tuonpuoleiseen. ”Medic” soi niin salakavalasti, että sen voi luulla olevan osa ”Blow Them To Helliä”, vaikka kyseessä onkin itsenäinen kappale.

Toinen ajatukset seisauttava hetki tulee ”Scharnhorstin” muodossa, jossa kuullaan pätkiä sotilaan kirjeistä äidille, isälle ja veljelle. Kirjeiden kirjoittaja on palveluksessa sota-aluksella ja kirjoittaa viimeiset elonhetkensä paperille, toivoen ne jonkun vielä saavan, sillä hän ei tule niitä itse antamaan. ”Scharnhorstia” kuunnellessa pystyy kuvittelemaan kuinka sota-alus taistelun keskellä vajoaa pikku hiljaa pinnan alle ja kuinka musta meri lopulta nielaisee laivan sisäänsä, samalla teljeten jäljellä olevan miehistön hautaansa.

Albumin loppupuolella kuullaan vielä toinen välisoittokappale, ”You Do Not Know What The Night May Bring”. Kappale toistaa nimeään monotonisesti ja särisevästi, ja on kuin äänite, joka on tarkoitettu jollekulle varoitukseksi, ettei hän tiedä mitä tulevana yönä tulee tapahtumaan. Viestin ohessa kuullaan pianon säestystä, joka tekee painostavasta tunnelmasta siedettävän. Täysipitkä on tunnelmaltaan raskas, joten siinäkin mielessä tällaiset keveät välisoitot toimivat todella hyvin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”The Somme” -albumin on tuottanut Mathias Lillmåns (Finntroll, Magenta Harvest) ja hänen lauluaan kuullaan myös ”I Fear For Tomorrow” -kappaleella. Lillmånsin ääni sointuu erinomaisesti Häggblomin murinoiden kanssa yhteen ja lopputuloksena ”I Fear For Tomorrow” lukeutuu levyn brutaaleimpiin kappaleisiin. Nimikkokappale ”Somme” sitä vastoin päättää levyn kevyihin tunnelmiin, vaikka lyriikoissa lauletaankin ”Johnista”, joka otti osumaa konekiväärin ammuksista. Tämä seitsemän minuuttinen päätösraita alkaa hyvin vaitonaisesti, mutta kun Sandströmin aloittaa osuutensa, tulee Nighonin melodisempi ja sinfoniallisempi puoli hienosti esille.

”The Somme” on paikoitellen hyvinkin vakuuttava albumi – albumilta löytyy niin vatsaa kourintavia murinoita, raskaita melodioita kuin myös lohduttomia sanoituksia. Levyltä löytyy myös keveyttä Sandströmin kauniin äänen muodossa, mutta myös sinfoniallisia elementtejä useammista kappaleista. Eikä albumia voi rohkeuden ja mielikuvituksen puutteesta syyttää, sillä erilaisia kokeiluja on toteutettu muun muassa välisoittokappaleiden muodossa. Huolimatta kirjavasta sisällöstä kaikki kappaleet istuvat ”The Sommen” sinfoniallisen industrialin metalin muottiin. Albumi on eheä kokonaisuus, jolle on eksynyt ainoastaan muutama keskiverto kappale. Nighonin toinen albumi ei ole tusinatuote, ja jos tunnet vähänkään vetoa industrial tai sinfoniallista metalia tai sota-aiheisia lyriikoita kohtaan, suosittelen tutustumaan albumiin.