Loistavia lyriikoita ja maistuvia melodioita – arviossa Kuun pimeän puolen ”III”
Kuun pimeä puoli on kvartetti, jota luotsaa oululainen rock-pariskunta Jarmo (kitara, laulu) ja Sanni Luttinen (laulu, koskettimet). Rummuissa kuullaan Juha Peltolaa ja bassossa puolestaan Pekka Junttilaa. Yhtye on ollut aktiivisena viiden vuoden ajan ja julkaissut musiikkia enimmäkseen single kerrallaan. Toki myös albumeita on tullut muutama, joista hiljattain ilmestynyt ”III” on nimensä mukaisesti bändin kolmas.
Kuun pimeä puoli oli itselleni toki nimenä tuttu, mutta sen kummempaa kosketuspintaa minulla ei yhtyeeseen aiemmin ole ollut. Sen vuoksi olikin hyvin mielenkiintoista ottaa ”III” kuunteluun, koska ajattelin, etten varmasti osaa nimetä heiltä yhtään kappaletta. Joku heidän soundissaan kuitenkin lähti soittamaan kelloja päässäni, ja huomasin esimerkiksi ”Tanssin” olevan tuttu biisi – eli ilmeisesti jossain yhteydessä olen bändiin törmännyt.
”III” alkaa ”Mun ylpeys pitää” -raidalla, jossa on käytetty kuiskaten lausuttuja lyriikoita tehokeinona ennen biisin räjähtämistä käyntiin. Kappale toimii albumin starttina hyvin, ja antaa esimakua siitä, mitä on luvassa. Seuraavana tuleva ”Unelmien hautausmaa” on menevä biisi, johon oli helppo tykästyä jo ensikuulemalta.
Mainos päättyy
”Mä ja Jousia” on saanut innoituksensa Juhani Karilan kirjoittamasta Pienen hauen pyydystys -nimisestä kirjasta. Olen itsekin teoksen lukenut, ja kieltämättä kappaleesta löytyy kirjan maailmaan yhdistettäviä kaikuja. Raita on kepeästi eteenpäin kulkeva ja sen tarina jatkuu ”Menneisyyden kuvassa”. ”Tanssissa” Sanni Luttisen ääni pääsee erityisen hyvin oikeuksiinsa, ja pidän myös biisin kitaroista.
”III” sisältää yhteensä 10 biisiä, ja niistä suurin osa on julkaistu jo aikaisemmin singleinä. Levy päättyy instrumentaaliin nimeltään ”Kevät”. Lopetusraita vie kuulijansa kohti kirpeää hetkeä, jolloin talvi on juuri hellittänyt otteensa, ja ilmassa on jo hentoinen lupaus saapuvasta kesästä. Kappaleen sävelet putoilevat kuulijan korviin kevyen kevätsateen pisaroiden tavoin.
Omat suosikkini levyltä hahmottuivat melko nopeasti. Hyvin tasalaatuisen materiaalin joukosta nostaisin esiin kappaleet ”Mun ylpeys pitää”, ”Tanssi”, ”Mä ja Jousia” sekä ennen kaikkea ”Unelmien hautausmaa”. Viimeisenä mainitun riimittely ”uaa-uaa-uaa, unelmien hautausmaa” miellyttää itseäni suuresti.
Mainos päättyy
Kuun pimeän puolen vahvuus on sävellysten lisäksi samaistuttavissa ja elämän makuisissa lyriikoissa, joita Sanni Luttinen vahvasti tulkitsee. Yhtyeen jäsenten ammattitaito tulee esille laulun ja eri soittimien ilmavina kerroksina. Useampi albumin raidoista sopisi mainiosti monen suomenkielistä kevyttä musiikkia soittavan radiokanavan listoille mukaan. Vaan eräs kehityskohde tuli mieleeni: olisin mielelläni kuullut levyllä enemmänkin ”Mun ylpeys pitää” -biisin tapaista raskaampaa meininkiä. Toivottavasti Kuun pimeä puoli tarjoilee tätä jatkossa tulevilla julkaisuillaan.