Loistokas paluu juurille – Arvostelussa Saorin ”Amidst the Ruins”
Skotlannin eniten Skotlannilta kuulostava metallibändi Saor on päässyt urallaan jo kuudennen levynsä pariin. Vuonna 2014 julkaistulla ”Aura”-levyllä pienimuotoisesti black metal -piireissä breikannut bändi on jatkanut voittokulkuaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Yhtye on löytänyt tiensä muutaman kerran myös Suomen keikkalavoille, viimeksi joulukuussa vuonna 2023.
Saorin äänimaailma on hevimmältä osaltaan aika ehtaa tunnelmallista black metalia. Kokonaisuuteen on saatu kuitenkin sen verran paljon puhtaita lauluja, pillejä, jousisoittimia ja säkkipilliä, ettei sitä kehtaa mainostaa black metalina. Se ei ole toisaalta minkäänlainen ongelma, sillä Andy Marshallin visio projektin luonteesta ja tavasta luoda musiikin kautta eskapistista kuvaa kotimaansa karusta mutta kauniista maisemasta ei paljoa genrerajoista välitä. Siinä, missä Saorin ensimmäiset neljä levyä voi niputtaa enemmän seesteisesti folkahtavaksi fiilistely-black metaliksi, lyövät ”Amidst the Ruins” ja ”Origins” niitä suoraviivaisempaa ja rokkaavampaa otetta pöytään. ”Amidst the Ruins” palaa alkupään tuotannon tunnelmiin antaen kuitenkin paljon aiempaa enemmän tilaa akustiselle tulkinnalle ja perinnesoittimiin nojaaville välisoitoille.
Levyn starttaava nimikkokappale ”Amidst the Ruins” toimii ehkä levyn parhaana läpikatsauksena Saorin tämän päivän soundista. Kaksitoistaminuuttinen kappale elää koko kestonsa ajan ja vaihtelee saumattomasti metallisemman ja kevyemmän ulosannin välillä tuoden ne välillä niin hyvin yhteen, että moni folkahtavaa metallia soittava bändi olisi kateellinen. Tuntuu kuin koko albumin instrumenttirepertuaari olisi saatu mahdutettua yhteen kappaleeseen todella vaivattomasti. Ensimmäisenä singlenä julkaistu kappale jaksoi mietityttää jo julkaisuhetkellään: jos koko levy tulee olemaan samaa tasoa, puhutaan yhdestä yhtyeen tähänastisesti parhaasta levystä.
”Echoes of the Ancient Land” ja ”Glen of Sorrow” jatkavat levyn yleissoundin kannalta samalla linjalla tuoden kuitenkin korostetusti esiin tiettyjä elementtejä. ”Echoes” aloittaa rymistelevämmällä otteella ja käyttää huomattavan paljon Saorin uusimman jäsenen Ella Zlotosin taustalauluja. Puolivälin jälkeen syvennytään ritualistisempiin maisemiin säkkipillin ja nahkarummun parissa. ”Glenn of Sorrow” nojaa kautta linjan kaihoisampiin melodioihin ja runsaaseen kaikuefektiin sekä lauluissa että akustisessa kitarassa. Yksitoistaminuuttinen kappale viimeistellään kovaa ja korkealla soivilla puhallinsoittimilla.
”The Sylvan Embrace” on yhtyeen ensimmäinen täyspitkä akustinen kappale, joka menee tällä albumilla arvostelijalta hieman ohi. Kahdeksanminuuttinen välisoitto kuulostaa nätiltä ja sopii periaatteessa kokonaisuuteen mutta vetää kokonaisuuden osalta jarrut turhan hyvin päälle eteerisine kuiskutteluineen ja pitkistä nuoteista rakennetuilla melodioillaan. Levyltä löytyy himmailua välisoittojen osalta aika reippaasti jo ennestään… Yleisesti ottaen kappale on kuitenkin kaunis, ja sitä kuuntelee ihan mielellään.
Levyn päättävä 14-minuutin järkäle ”Rebirth” lyökin sitten levyn kovinta vaihdetta päälle. Saorin sävellyskynän suuriin vahvuuksiin kuuluvat levyn päättävät isot eepokset, mistä esimerkkeinä aiemman tuotannon ”Pillars of the Earth” ja ”Tears of a Nation”. ”Rebirth” tuntuu summaavan kappaleeseen kaiken sen, mitä Saor on tähän asti saanut yhtyeenä aikaan. Kappaleen alkupuolisko yhdistelee vanhemman tuotannon riffittelyä, uudella levyllä isompaa fokusta saanutta akustista otetta ja ”Originin” rokkaavampaa menoa. Puolenvälin jälkeen meinaa nousta kyynel silmäkulmaan, kun melankolisen jylhyyden takaa palataan auringonnousun lailla lähes yksi yhteen ”Children of the Mistin” tunnelmien ja kitaratyöskentelyn pariin, millä Saor sai aikoinaan äänensä isommin kuuluviin maailmalle. Levy päätetään hyvinkin paatokselliseen ja toiveikkaaseen finaaliin, joka toimii ikään kuin jatkumona aiemmille levyn päättäville isommille kappaleille. En muista, milloin vastaava nostalgiatrippi olisi viimeksi toiminut näin hyvin kierrättämättä lainkaan vanhoja ideoita.
Mainos päättyy
Saor on palannut ”Amidst the Ruins” -albumilla juurilleen unohtamatta kuitenkaan sitä, mitä se on saanut uudemmilla levyillään aikaan. Tuloksena on upea levy, joka kuulostaa samanaikaisesti uudistuneelta mutta silti tutulta. Levy antaa rauhallisemmalle tulkinnalle aiempaa enemmän tilaa melko onnistuneesti, eikä tämän uskoisi haittaavan kuin kovimpia puristeja. Maailmasta ei taida löytyä vastaavaa metalliyhtyettä, joka maalaa ääniaalloille yhtä upeasti Skotlannin karuja historiallisia maisemia. Seuraavaa kotimaan kamaralla tapahtuvaa konserttia innolla odottaen!
Kappalelistaus:
- Amidst the Ruins
- Echoes of the Ancient Land
- Glen of Sorrow
- The Sylvan Embrace
- Rebirth