Loitsuja ja sinfoniaa – Arviossa Black Widowsin ”Among the Brave Ones”
Portugalilainen metalliyhtye Black Widows on julkaissut toisen albuminsa ”Among the Brave Ones”. Vuonna 1995 perustettu yhtye aiheutti aikanaan suurta hämmennystä ollessaan ensimmäinen täysin naispuolisista jäsenistä koostuva metalliyhtye.
Albumin aloittaa ”Black Orchid” -kappale, joka on kameleonttimainen yhdistelmä huutolaulua, puhdasta laulua ja sinfonisempaa ilmaisua. Huutolaulu jää kappaleessa pahasti soittimien jalkoihin, mikä hieman häiritsee kuunteluelämystä. Seuraavana kuultu ja loitsun lailla etenevä ”Schizo” sisältää mystiikkaa. Kappale sisältää hyviä elementtejä, mutta niiden yhtenevyys jää uupumaan. Albumin nimikkokappaleessa ”Among the Brave Onessa” sinfonisuus näyttelee pääosaa, ja kappale pauhaa pienen ukkospilven lailla. Seuraavana kuultu ”Philosophy of Fools” on sopivan dramaattinen mutta jättää kuulijan jännittämään kuulemansa puolesta, mikä rikkoo tunteen kappaleen loppuun viemistä ja sen, miten hyvin kuulija viihtyy kuulemansa parissa.
”Electrify Me” on raskaan yleisvaikutelman antava kappale, jossa ei säästellä bassonkielillä mässäilyssä. Kappale päättyy varsin toimivaan kitarasooloon. ”I’m a Monster” maalaa uhkaavuudellaan manaavaa tunnelmaa muttei onnistu täysin vakuuttamaan. ”Drowning” tarjoilee albumin puoleen väliin sopivan rauhoittavan hetken raskaita riffejä liikaa siloittelematta. Kiukkuisen ”Dead Heaven’s Viben” kautta siirrytään kappaleeseen ”Forgive to Forget”, jossa koskettimien herkkyys toimii hyvänä kontrastina jykevän rummutuksen kanssa. Kappaleen sinfoniset osuudet ovat albumin parasta antia. ”Eden Denied” päättää dramaattisella otteella yleisvaikutelmaltaan yltiödramaattisen albumin.
Black Widowsin ”Among the Brave Ones” kätkee sisälleen roppakaupalla noitamaista tunnelmaa, jonka seurassa nauttii yhdet, jos toisetkin, halloween-liemet. Albumi sisältää hienoja elementtejä, mutta niiden yhdistyminen toimivaksi kokonaisuudeksi jättää toivomisen varaa.
