Lonely The Brave – Things Will Matter

Kirjoittanut Markus Raatikainen - 30.5.2016

Lonely The Braven toinen studioalbumi ”Things Will Matter” on mielenkiintoinen kahdentoista biisin kokonaisuuus. Bändi ei aluksi sanonut minulle yhtään mitään, mutta uusimman tuotoksen kuunneltuani sen musiikki tuli hieman tutummaksi.

”Things Will Matter” käynnistyy rauhallisella introlla, kun avausraita ”Wait In The Car” pyörähtää käyntiin. Kappale on rauhallinen ja pohdiskeleva avausbiisi. Koskettimien ja laulaja David Jackesin erottuvan äänen avulla biisi on yllättävän vahva ottaen huomioon sen yksinkertaisen toteutuksen. Kakkosraita ”Black Mire” luo hyvän kontrastin avausraidan kanssa, koska se on huomattavasti raskaampi. Biisi on voimakas teos, eikä se jätä kylmäksi. ”What If You Fall In” hyppää raskaasta raadannasta selkeästi kepeämmälle puolelle. Kappale rakentuu kevyille säkeistöille, jossa kitara luo omanlaistaan tunnelmaa. Kappaleen kertosäe on puolestaan raskaampi rumpujen ja kitaran luodessa vahvaa soundia David Jackesin ääntä unohtamatta.

”Rattlesnakes” jättää minut hieman kylmäksi. Kappaleen melodia on taas kerran tehty taidokkaasti, mutta kertosäettä toistetaan tarpeettoman paljon. ”Diamond Days” osoittautuu yhdeksi levyn parhaista tuotoksista: se alkaa selkeällä ja rauhallisella introlla, jonka välittämä tunnelma jatkuu koko biisin ajan. Biisi ei ole nyyhkyballadi vaan bändille tyypilliseen tapaan voimakas kappale. On mielenkiintoista, että Lonely The Bravella on taito tehdä lähtökohtaisesti yksinkertaisistakin biiseistä voimakkaita tuotoksia, jotka eivät kalpene lainkaan raskaamman materiaalin rinnalla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumi jatkuu raidoilla ”Play Dead”, ”Dust & Bones” ja ”Radar”. ”Play Dead” alkaa levyn muuhun materiaaliin verrattuna varsin vauhdikkaasti, ja kappale etenee koko ajan hyvällä temmolla. Kappale loppuu mielenkiintoisesti pitkään kitaraosuuteen, joka erottuu mukavasti muiden biisien lopetuksista. Biisille voisi varovaisesti ennakoida onnistuneen livevedon asemaa. ”Dust & Bones” jatkaa edellisen biisin linjaa olemalla selkeä rock-raita. Kertosäe toistuu useasti eikä kitarasoolo sisällä ylimääräistä kikkailua, mikä sopiikin biisiin varsin hyvin. ”Radar” lisää vielä askeleen verran menoa ja meininkiä. Biisi toimii pääasiassa hyvin, mutta kertosäkeen runsas toistaminen häiritsee jo oikeasti.

Viimeiset neljä biisiä kantavat nimiä ”Tank Wave”, ”Strange Like I”, ”Boxes” ja ”Jaws Of Hell”. ”Tank Wave” alkaa rauhallisella kitaraintrolla, joka rikkoo edellisten biisien rock-kimaran. Kappale osoittautuu yhdeksi levyn parhaista biiseistä, ja parhaillaan se on jopa koskettava. Ilmeisesti rauhalliset biisit ovat poikkeuksia sääntöihin, sillä ”Strange Like I” tekee loikan takaisin rockimpaan ilmaisuun. Kappale jatkaa ”Things Will Matterin” rockbiisien linjaa, mutta mitään maatamullistavaa siinä ei ole. ”Boxes” osoittautuu edellä mainittua biisiä rauhallisemmaksi – ja myös paremmaksi – raidaksi olemalla rento ja positiivinen kipale, jossa David Jackesin ääni pääsee taas kerran oikeuksiinsa. Albumin päätösraita ”Jaws Of Hell” on spektaakkelimainen lopetus levylle. Biisi on rauhallinen ja rento fiilistelybiisi, joka sopii myös yhteen albumin avausraidan kanssa: rauhallinen ja rento lopetus täydentää ”Wait In The Carin” aloittaman kehän.

Lonely The Braven kolmas albumi ”Things Will Matter” osoittautui vaihtelevaksi kokonaisuudeksi: toisaalta levy sisältää rauhallisia rockbiisejä, kuten ”Wait In The Car”, ”Diamond Days” ja ”Boxes”, jotka ovat todella hyviä ja toimivia. Toisaalta albumin rockahtavampi materiaali jättää aika kylmäksi: kappaleet ovat keskenään liian samantapaisia, ja lyhyttä kertosäettä hoetaan biiseissä liian monesti. Kokonaisuutena levyn kappaleet ovat helposti kuunneltavia, joten levyn materiaali tuskin aiheuttaa karmeita tuskanväristyksiä. Kiteyttäen kyseessä on perushyvä rocklevy, joka ei aiheuta suurempia tunteita suuntaan eikä toiseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen