Loppukesän juhla Helsingissä – Amorphis ystävineen Huvila-teltassa

amo4Elokuun viimeinen lauantai oli viimeisen päälle juhlapäivä niin Amorphisin ystäville kuin bändille itselleen. Helsingin Tokoinrannan Huvila-teltassa järjestettiin erikoiskonsertti, jonka juoni koostui kolmesta näytöksestä. Ensimmäisessä setissä yhtye soitti puoliakustisia versioita vanhoista kappaleistaan, väliajalla koettiin multimediaelämys Pekka Kainulaisen alkuperäisistä ”Under The Red Cloud”-runoteksteistä, ja ilta huipentui samaisen albumin kannesta kanteen soittamiseen. Lisämausteensa yhtyeen musisointiin tarjosivat vierailevat tähdet Pekko Käppi, Sakari Kukko ja Anneke van Giersbergen.

Vuosittain Helsingin juhlaviikkojen ajaksi Tokoinrantaan pystytettävä Huvila-teltta oli minulle konserttipaikkana täysin uusi tuttavuus. Istumakatsomon näkeminen herätti huoleni välittömästi eikä suotta, sillä keikan alkaessa ensimmäisiltä katsomoriveiltä ei ollut toivoakaan hyvästä näköyhteydesä lavalle sen edessä seisovien fanien takaa. Onneksi lavan edestä löytyi riittävästi seisomatilaa kaltaiselleni hujopille koko illaksi, ja seisaaltaanhan ne hevikeikat yleensä kuuluukin nauttia.

amo7Iltaseitsemältä, juontajan esiteltyä illan kulun, oli Amorphisin aika astua lauteille. Lämppäriä keikalla ei ollut, joten ensimmäinen setti meni yleisöltä vielä jokseenkin varovaisen tarkkailun merkeissä. Innostuneet aplodit irtosivat silti jokaisen kappaleen päätteeksi, eikä akustinen himmailu olisi yleisön puolelta mitään taustariehumista vaatinutkaan. ”Illan ensimmäinen osuus improvisoidaan intiimeissä tunnelmissa etnosta progeen metallimaustein” -mainoslause tuntui ennakkoon hämäävältä. ”Improvisaatio” osoittautui lopulta niin tuttujen kuin hieman tuntemattomampienkin ja osittain muokattujen Amorphis-kappaleiden soittamiseksi Pekko Käpin ja Sakari Kukon kera.

Ensimmäiset neljä kappaletta kitaristit Koivusaari ja Holopainen säestivät akustisin soittopelein, ja tällä tavoin esitettynä ylivoimaisesti parhaiten toimi ”Silent Waters”, jonka tunnelataus imaisi mukaansa sataprosenttisesti. Kansanmusiikista vaikutteitaan ammentaneen bändin ulosantiin Käpin jouhikko ja Kukon puhallinsoittimet olivat oiva lisä, joskin Kukon soolo ”Alone”-kappaleessa tuntui liian pitkältä ja irralliselta. Akustisten biisien jälkeen bändi viihdytti yleisöä ensimmäisessä setissään täsmähiteillä kuten ”Silver Bride” ja ”Sampo”, loppuhuipennuksen tapahtuessa Anneke van Giersbergenin saapuessa lavalle laulamaan ”Her Alone” -balladia yhdessä Joutsenen kanssa.

amo2Ennen illan varsinaista pihviä eli kokonaisuudessaan soitettua ”Under the Red Cloud” -albumia vuorossa oli bändin sanoittaja Pekka Kainulaisen runollinen esitys. Toteutuksessa hyödynnettiin lavalla ollutta suurta videoscreeniä, jolla näkyi asiaankuuluvaa maisemakuvaa samalla, kun taustanauhalta kuului Kainulaisen ”Under the Red Cloud” -teemaista runonlausuntaa. Todellinen yllätys koettiin, kun omalaatuisena taiteilijana tunnettu Kainulainen itse saapui lavalle vähintäänkin erikoisesti pukeutuneena. Esitys oli herkkua erityisesti niille, jotka ovat jo pitkään halunneet tutustua Amorphisin sanoitusten taustalla oleviin alkuperäisrunoihin.

Pekka Kainulaisen ja itse bändin ensimmäisen pyrähdyksen jäljiltä yleisö oli selvästi virittynyt oikeaan tunnelmaan, sillä ”Under the Red Cloud” -setti oli silkkaa hurmosta alusta loppuun. Seisomakatsomoksi varattu lattia oli ääriään myöten täynnä, ja lehtereilläkin juhlakansa eli mukana niin vahvasti, kuin istumakatsomossa vain voi. Bändi toki huomasi tekemänsä vaikutuksen, ja mikrofonin varressa Tomi Joutsen kiitteli yleisöä vuolaasti lähes joka kappaleen jälkeen.

amo6Orkesteri ja yleisö ovat nyt vuoden makustelleet ”Under the Red Cloudin” kappaleita niin livenä kuin levyltäkin, ja Huvila-teltan keikalla se näkyi niiden suvereenina haltuunottona molemminpuolisesti. Levyn kymmenestä kappaleesta kolme sai ensiesityksensä Huvila-teltassa, ja näistä parhaiten toimi riemastuttava ”Tree of Ages”. ”Death of a King” oli illan ilmiselvin yleisönhuudattaja, kun taas ”The Four Wise Ones” esitteli erinomaisesti Joutsenen räyhäämisen lahjakkuutta. Kun niissä puhtaissakaan lauluissa ei ole moitittavaa, niin ei ihme, että tästä laulajasta Amorphis on pitänyt kiinni jo kuuden studioalbumin ja yli kymmenen vuoden ajan.

Varsinaisen setin viimeinen kappale ”White Night” omistettiin huhtikuussa menehtyneelle Alaeh Stanbridgelle, jonka ääntä kuullaan juuri tässä ja parissa muussa ”Under the Red Cloudin” kappaleessa. Tomi Joutsen piti aiheesta lyhyen puheen, joka ei voinut olla vaikuttamatta hieman synkistävästi keikan muuten todella iloiseen ja lämminhenkiseen tunnelmaan. ”Under the Red Cloud” -albumin Amorphis soitti kuusikkona, mutta encorena kuullun ”House of Sleepin” ajaksi ystävät Pekko Käppi, Sakari Kukko ja Anneke van Giersbergen tulivat takaisin lavalle tuomaan oman panoksensa illan loppuhuipennukseen.

amo3Under the Red Cloud – An Evening With Friends oli paras Amorphisilta todistamani keikka. Vierailijavalinnat olivat osuvia, joskin lavan jakaminen toisen laulajan kanssa on Joutsenelle selvästi vielä outo kokemus. Soittajat ja soundillinen puoli olivat suurimmaksi osaksi erinomaisessa tikissä, vaikka teknisiltä ongelmilta ei kokonaan vältytty. Illan onnistumisen takeita olivat loistava musiikki, suomalaisille entuudestaan rakas bändi, kesäinen lauantai-ilta ja näiden summana syntynyt erinomainen ja intiimi tunnelma. Amorphis on selvästi ottanut albumikeikoista kopin, ja loppuvuodesta vuorossa on pyöreitä täyttäneen ”Eclipse”-levyn juhlakiertue. Senjälkeistä tulevaisuutta sopiikin seurata erittäin suurella mielenkiinnolla, sillä Amorphisin tähti loistaa nyt kirkkaampana kuin koskaan aiemmin.

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Hannu Tiainen

Kommentoi julkaisua