”Lopputulos on juuri sellainen kuin pitääkin” – haastattelussa ensimmäisen kokopitkänsä tänään julkaissut Rimbacher

Jyväskyläläinen, hard rockia suurella tunteella sekä vankalla ammattitaidolla tulkitseva Rimbacher julkaisi tänään odotetun esikoispitkäsoittonsa “High Hopes On The Rocks”. Yhtyeen vokalisti Niko Rimbacher ja basisti Reisca Morani vierailivat Kaaoszinen haastattelussa kertomassa kuulumisia ja tämän hetken tunnelmia. Juttutuokion aikana käytiin läpi niin Rimbacherin historiaa, Nikon ja Reiscan omia suosikkibändejä sekä totta kai keskusteltiin myös uunituoreesta albumista. Lue haastattelu kokonaisuudessaan alta!

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Onpa kiva saada teidät juttusille. Kiteyttäisittekö alkuun bändin historian pähkinänkuoressa, mistä kaikki alkoi?

Niko: Mistäs kaukaa historiasta tässä lähdettäisiinkään liikkeelle… Aloitetaan vaikka siitä, että me olimme Reiscan kanssa samassa bändissä jo vuonna 2015–2016, jolloin soitettiin covereita. Päätettiin sitten irtautua siitä porukasta, tosin varastettiin kitaristi, Osku, mukaan. Perustettiin Rimbacherin ensimmäinen versio, ja bändin nimi oli tuolloin kirjoitettuna RMBCHR. Tehtiin ensimmäinen sinkku, ja sen jälkeen pidettiin vähän taukoa, kun tuolloin oli hieman kaikenlaista muutakin…

Reisca: Lähinnä siis ongelmat henkilökohtaisissa elämissä niihin sen koommin menemättä.

Niko: Vuonna 2020 löydettiin uusi kitaristi Jim. Jimbolla oli kotistudio, ja siitä inspiroituneena meille tuli mieleen, että nyt olisi mahdollista alkaa tehdä kimpassa biisejä sekä kunnon esituotantoa ekaa levyä varten. Sitä ennen olin tehnyt itse ainoastaan EP:n mittaisia julkaisuja aiemmilla bändeillä, niin nyt oli mahdollisuus alkaa tehdä kokopitkää albumia. Pandemian aikana oli aikaa keskittyä esituotantoon ja bändin treenaamiseen, että saatiin niin sanotusti paketti kasaan keikkojen alkua odotellessa.

Mikä veti teidät aikoinaan musiikin pariin?

Niko: Minulla AC/DC iski jo ihan pikkupoikana. Se bändi on seurannut elämässäni koko ajan. Aloin 6-vuotiaana soittaa rumpuja, ja 13-vuotiaana aloin treenata kitaraa. Soitin tosi paljon ja ajattelin, että minusta tulisi maailman kovin rock-kitaristi. Soitinkin tosi pitkään kitaraa bändeissä. Rummut ovat kulkeneet koko uran ajan messissä. Laulu tuli vasta aikuisiällä, kun hurahdin karaokeen. Meni useampi vuosi ennen kuin aloin laulaa ammatikseni. Vuonna 2017 The Voice Of Finland sinetöi sitten koko homman – tämä laulaminen on oma juttuni. Vieläkin soitan enemmän tai vähemmän edellä mainittuja muita instrumentteja.

Reisca: Ensimmäinen kunnon jysähdys tuli joskus kymmenen vanhana, kun löysin HIM:in. Olin kiinnostunut kaikenlaisesta rock-pohjaisesta musiikista, kunnes ”luonnollisen jatkumon” kautta päädyin extreme metalli -albumien jälkeen ostamaan levykaupasta Guns N’ Rosesin ”Appetite For Destruction” -levyn, kun olin 13-vuotias. Se sai minut päättämään, että masentelu saa loppua, ja tämä on sitä mitä haluan tehdä. Bassoa olin soittanut jo 12-vuotiaasta mutta ensimmäiset vuodet pidin sitä vain harrastuksena, koska action-urheilulajit veivät vapaa-aikani. Jossain vaiheessa, varmaan 14-vuotiaana, löysin itseni mieluummin basson varresta kuin skeittilaudan päältä. Tutustuin samoihin aikoihin meidän bändin toiseen kitaristiin, Oskuun, jonka kanssa luukutimme paljon tukkaheviä sekä Hanoi Rocksia ja aloimme soittaa yhdessä.

Rimbacherin musiikissa yhdistyy niin AOR:ää kuin 80-luvun rockia. Onko teidän musiikilliset juuret kasarilla? Voisin kuvitella, että omat lempibändinne löytyvät sieltä…

Niko: Kuten tuossa aiemmin jo totesin on AC/DC:n suoraviivainen rock kaiken perusta. Teini-iässä tuli kuunteluun Guns N’ Roses, Skid Row, Van Halen ja sitä rataa. Sieltä kolisee se hauskanpito, lavashow ja ison maailman elementit.

Reisca: Meidän henkilökohtaiset vaikutteet lähtevät musiikillisesti jopa kauempaa kuin vain 80-luvulta. Se on mahdollistanut sen, että meidän musiikki pysyy klassisen rockin ympärillä ilman metalliin liitettyjä elementtejä. Mutta se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö se olisi retorisesti yhtä ärhäkkää. Mieluummin ”kalliita” sointuja kuin pelkkiä voimasointuja.

Entä nyt, kun debyyttilevy on valmis ja suuren yleisön kuultavilla? Muistelenko aivan väärin, vai pitikö sen tulla jo aikaisemmin…

Niko: Et muista väärin, sen tosiaan piti tulla jo aikaisemmin. Minähän en ole kaikkein kärsivällisintä sorttia, niin tuli hätäpäissään oletettua, että levy olisi valmis pienemmälläkin miksausmäärällä. Meidän kitaristimme ovat sen verran perfektionisteja soundien osalta, että levyn soundeja hiottiin aivan viimeiseen asti. Sitten tuli vielä soitettua joitain juttuja matkan varrella uusiksi, koska treenatessa saattaa olemassa oleviin biiseihin tulla uutta näkökulmaa… Kiitän jätkiä siitä, että hioivat – lopputulos on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla.

Reisca: Todellakin! Halusimme myös, että bändin kokoonpano on vakiintunut levyn julkaisuun mennessä. Jounin tullessa bändiin pannuihin vakituisesti reilu vuosi sitten antoi se koko tiimille myös motivaatiota saada levy valmiiksi. Nyt, levyn ilmestyessä, on meillä myös bändin livepuoli treenattuna oman näköiseksemme.

Mistä albumin nimi ”High Hopes On The Rocks” tulee?

Reisca: Kun mietimme levyn nimeä, kävin kaikki lyriikat läpi. Se löytyy ”Chasing Ghosts” -biisin sanoituksista ja kuvaa hyvin koko levyä.

Niko: Komppaan Reiscaa.

Millainen työnjako teillä on biisien teon suhteen?

Reisca: Meillä ei ole mitään kiveen hakattua sääntöä. Vietämme aikaa musiikin parissa paljon, ja se mahdollistaa sen, että biisejä syntyy milloin keneltäkin meistä. Aihioita pyöritellään sitten porukassa löytääksemme parhaan mahdollisen tavan toteuttaa kyseinen kappale.

Niko: Reisca on hyvin tuottelias biisien, ja varsinkin lyriikoiden, suhteen. Sovitukseen osallistumme koko bändi yhdessä. Oikeastaan minä, Jimbo ja Reisca tehdään pääasiassa, ja sitten treenataan demojen pohjalta. Lopputulos tulee siinä, kun jokaisella on oma lusikkansa sopassa.

Jos valitaan debyyttilevyltä yksi biisi, joka kuvaa teitä parhaiten ja kiteyttää Rimbacherin bändinä, mikä se olisi?

Niko: Se onkin aika hankalaa, koska levyllä on niin monenlaisia biisejä, jotka kaikki kuulostavat meiltä. Vastaan, että levyn aloittava ”Worldkiller”. Se on ollut olemassa jo aika pitkään.

Reisca: Se on ”Worldkiller”, eikä sitä ei ole turhaan valittu koko levyn ensimmäiseksi biisiksi. Ensimmäisen levyn aloitusbiisi on kuitenkin se, joka periaatteessa esittelee bändin maailmalle.

Jos saisitte valita bändin tai useamman, jonka kanssa haluaisitte lähteä yhteiskiertueelle, mitä sieltä löytyisi?

Niko: Michael Monroe, koska hänen kanssaan on tehty yhteistyötä. Sekä H.E.A.T.

Reisca: Kyllä, juuri näitä klassisia rock-/AOR-bändejä, koska niiden kanssa voisimme tarjota musiikillisesti hyvän kokonaisuuden illan ajaksi. Sanotaan Night Flight Orchestra, Crossbone Skully. Jos ammutaan oikein isolla, sanon vielä Def Leppard.

Tulevaisuuden suunnitelmat?

Niko: Tavoitteena on kasvaa bändinä, päästä ison yleisön tietoisuuteen, tehdä hyviä levyjä ja soittaa pirun hyviä keikkoja. Lähitulevaisuudessa siintää kakkoslevy, jonka materiaali on jo hyvissä kantimissa.

Annoin teille etukäteen mietittäväksi seuraavan tehtävän: jos kuvailisitte bändiä kolmella sanalla, mitkä ne olisivat?

Niko: Sanotaan, että Kummeli ja Susikoira Roi. Se johtuu siis siitä, että kommunikoimme bändin kesken paljon Kummelista lainatuilla repliikeillä ja kerrotaan Susikoira Roi -vitsejä. Erityisesti meidän rumpalimme, Jouni, on jälkimmäisessä aivan ilmiömäinen! Muutenkin meillä on niin hiton hyvä jengi kasassa. On aina hauskaa, treeneissä, keikkamatkoilla ja keikoilla. Yhteinen huumori ja soittokemia on tärkeintä. Jos sitten kuvaillaan hieman vakavammin, vastaan ”tarpeesta soittaa ja esiintyä”.

Reisca: Erittäin hyvin sanottu…

Sitten onkin viimeisen kysymyksen aika: mitä terveisiä haluaisitte lähettää Kaaoszinen lukijoille?

Niko: Tulkaa katsomaan meitä keikoille ja ottakaa uusi levy haltuun! Siitä tuli niin hyvä, että sitä kannattaa kuunnella.

Reisca: Komppaan. Primitiivistä räyhää ja rakkauslauluja ei voi koskaan olla liikaa!

Rimbacher:
Niko Rimbacher – laulu
Osku ”Sticky” Kilpi – kitara
Jim ”Jimbo” Heikkinen – kitara
Reisca Morani – basso
Jouni Kauppinen – rummut

”High Hopes On The Rocks” on kuunneltavissa suoratoistopalveluissa. Fyysisen version voit tilata Inverse Storen tai Levykauppa Äx:n kautta. Rimbacheriin pääset tutustumaan lisää somessa ja linkit löydät Linktreen kautta.