Kuva: Sini Sulkakoski

Loppuunmyyty Qstock – Amorphis paikkasi Limp Bizkitiä Qstockissa, osa 2/2

Kirjoittanut Sini Sulkakoski - 8.8.2022

Lauantai aukeni aika lailla samanlaisessa säässä kuin perjantaikin. Lauantain festivaalikattaus näytti jälleen kerran oikein lupaavalle, eikä joutoaikaa ollut tiedossa.

Kuva: Tanu Jänkä

Moon Shot esiintyi myös viime vuonna Qstockissa, mutta tällä kertaa bändin alla oli pykälää isompi lava. Myös bändin energia ja show oli löytänyt vielä kovemman vaihteen silmään verrattaen viime vuoteen, vaikka viime vuodenkin keikka vakuutti. Taisipa tuo viime vuoden Qstockin esiintyminen olla melko ensimmäisiä yhtyeen esiintuloja, jos en nyt aivan väärin muista.

Yhtyeen laulaja Ville Malja vielä kiitellessään yleisöä kysyi, ketkä olivat viime vuonna katsomassa keikkaa. Yllättävän moni itse asiassa oli ollut paikalla viime vuonnakin, mutta myös yleisömäärä oli nyt isompi ja uusia kasvoja paljon sitä myöten. Malja vielä lisäsi, että ”Teidän takianne tätä tehdään. Te, jotka tulette toisen, kolmannen ja neljännen kerran katsomaan meitä”. Hieno avaus omaan lauantaipäivääni!

Kuva: Sini Sulkakoski

Xysmasta sai etukäteen tutustuessa hiukan erilaisen kuvan kuin millainen bändi livenä olikaan. Ei välttämättä hyvässä tai huonossa mielessä. Oletus oli, että lavalta kajahtaa vihaista grindcorea, mutta myöhempi Xysman tuotanto on stoner rock -tyylisuuntaista. Seuraavalle lavalle siirtymisen johdosta jäi hiukan epäselväksi, tuliko grindcoreakin.

Kitarasoundit olivat mielenkiintoiset, kun taas rumpusoundien kanssa saattoi olla jotain ongelmaa, tai ainakaan esimerkiksi hi-hat ei tullut monitoreista läpi ollenkaan.

Kuva: Tanu Jänkä

Yksi itseäni ennakkoon eniten kiinnostaneista bändeistä oli Ville Laihiala & Saattajat. Laihialan ensimmäinen soololevy, josta päästiin nyt kuulemaan maistiaisia, ilmestyy hyllyihin 9.9.2022.

Laihialan edellisestä yhtyeestä S-TOOLista tuttuja miehiä oli myös Saattajien joukoissa: rummuissa oli tuttu mies, Aksu Hanttu, ja kitaran sekä basson hihnoja olivat vaihtaneet keskenään Kimmo Hiltunen ja Sami Leppikangas. Lisäksi Saattajien joukkoon oli tullut lisäyksenä toiseen kitaraan Janne Dahlgren, joka oli myös mukana Poisonblack-bändissä sen alkuaikoina.

Kuva: Tanu Jänkä

Yleisöä oli kertynyt jonkin verran vastaanottamaan Oulun oman miehen uutta bändiä. Kuten yleensäkin uusissa bändeissä ja projekteissa, vastaanotto suomalaiselta yleisöltä voi olla melko pönöttävä, etenkin kun Laihialalta ei ole totuttu kuulemaan suomenkielistä laulua. Mikään päähänpisto tai kokeilu suomeksi laulaminen ei sen sijaan ole ollut. Soundin haastattelussa Laihiala on paljastanut, että äidinkielellä laulaminen on ollut mietinnässä jo ainakin kymmenen vuotta.

Itse olin päässyt ennalta kuulemaan vain kappaleen ”Maailma loppuu” ja Ismo Alangon coverin ”Rakkaus on ruma sana” uudelta soolotuotannolta. Vähän keikasta jäi kaksijakoinen tunnelma, ehkä odotukset olivat jossain muualla kuin missä niiden olisi pitänyt olla. Hieman sisäänajoa ja uuden albumin fiilistelyä julkaisun myötä, niin ehkäpä seuraavalla keikalla avautuu uusia ovia.

Kuva: Sini Sulkakoski

Laulu- ja soitinyhtye Huora on ollut viime vuodet melkoisessa nosteessa. Ensimmäisen kerran bändi taisi tulla nähtyä Nummirockissa 2018, jota ennen toki levyä oli fiilistelty ja todettu, että tässähän on meininki kohdillaan. Tuolloin Nummirockin keikka kyllä vakuutti, että tällä yhtyeellä on kyllä vauhtia ja asennetta muillekin jaettavaksi asti! Bändin nousukiitoa on ollut ilo seurata keikoilla, kuinka yleisöä on tullut joka vuosi enemmän ja enemmän.

Vaikka Koomalava pullistelikin hiukan liitoksistaan, tuo pienempi lava bändin vielä yleisöä lähemmäksi ja energian käsinkosketeltavaksi. Välispeakeissään yhtyeen laulaja Anni Lötjönen lähetteli vielä ”terveisiä” Päivi Räsäselle hänen vähemmistökommenteistaan, jonka jälkeen lähti tututusti liikkeelle kappale ”Normaali?

Aivan huikeaa settiä jälleen kerran! Jos et vielä ole kyseistä bändiä nähnyt, mene heti kun on mahdollisuus, jos punk ja rock’n’roll lämmittävät mieltä. Et tule pettymään!

Kuva: Sini Sulkakoski

Suomalaista konkarimetallia tarjoiltiin Sirkusteltassa, kun Stratovarius päästettiin irti puoli seitsemältä.

Stratovariukselta on myös tulossa uusi levy syyskuun 23., ja levy kantaa nimeä ”Survive”. Edellisestä levystä onkin vierähtänyt jo seitsemän vuotta. Vaikka keikalla saatiinkin maistiaisia uudeltakin levyltä, niin keikka alkoi pontevasti klassikolla ”Eagleheart”. Muutoinkin saatiin kuulla laajalti vanhempaakin tuotantoa, joka on tietenkin aina yleisön mieleen. Kotipelto oli energisellä päällä kuten yleensäkin, mutta ehkä nyt oli vielä jokin vaihe silmässä, mitä en ollut hetkeen nähnyt miehen kasvoilta. Kotipelto tokaisi vielä välispeakissään, että tämä oli Stratovariuksen ensimmäinen kerta Qstockissa, joka tuntui vähän kummalliselta. Yritin vielä kaivaa faktaa, josko näin tosiaan olisi, ettei Stratovarius ollut ennen kavunnut Qstockin lavalle. Enpä kyllä löytänyt ainakaan tietoa, että bändi olisi esiintynyt aiemmin. En sinänsä epäillyt miehen sanoja, mutta ehkä omaa kuuloani lähinnä.

Hienoa nähdä, että Stratovarius vetää teltan täyteen kuulijoita myös Qstockissa!

Kuva: Sini Sulkakoski

Timo Kotipelto kävi vielä vetämässä yleisön kanssa onnittelulaulun ennen Amorphiksen keikkaa Qstockin festivaalijohtaja Mikko Forsténille. Forstén täytti myös pyöreät 50 v.!

Omnium Gatherum nousi puolestaan Straton jälkeen lauteille Koomalavalla. Pieni sadekuuro iski myös samalla, joka ei luonnollisestikaan haitannut teltan suojissa. JVG:n lopeteltua päälavalla myös evakkolaisia siirtyi pitämään sadetta teltan takaosiin. Pieni sivistys nuorisolle onkin aina välillä paikallaan, että musiikki voi olla muutakin kuin töttöröö-ääniä ja hassua sekoilua, näin vähän kärjistetysti.

Kuva: Tanu Jänkä

Ruokataukoakin oli pakko pitää, ja Omniumin keikan katseleminen jäi hiukan lyhyeksi, kun tie vei tauon päätteeksi päälavalle katsomaan Limp Bizkitin korvaaja Amorphista!

Kuva: Sini Sulkakoski

Amorphikselta tuli uusi albumi niin ikään kuluvan vuoden helmikuussa. Uusi albumi ”Halo” pitää sisällään 11 kappaletta, joista saatiinkin nauttia melko kattavasti keikalla. Albumi on myös päätös albumitrilogialle ”Under the Red Cloud”, ”Queen of Time” ja ”Halo”. Myös meneillään oleva kiertue on lavateknisesti isoin tuotanto, jolla Amorphis on kiertänyt. Taustakangas oli korvattu screenillä, jossa pyöritettiin erilaista grafiikkaa, ja lisäksi lavalle oli tehty pariaskelmainen koroke. Askelmien sivut olivat myös screenejä, joissa pyöri taustoihin sopivat grafiikat niin ikään.

Bändin laulaja Tomi Joutsen vielä tokaisi selventääkseen yleisölle, että he eivät ole Limp Bizkit, vaikka faijametallia edustavatkin. Lisäsi hän vielä lisäsi pilke silmäkulmassa: ”Enkä ole Fred Durst, mutta voin kyllä vilkaista.” Limp Bizkit joutui perumaan Euroopan-kiertueensa vain vähän ennen Qstock-festivaalia. Syyksi bändi antoi laulaja Fred Durstin terveydentilan.

Amorphikselta kuultiin myös vanhempaa tuotantoa, kuten ”Into Hiding” ja ”My Kantele”. Tuotantoa yhtyeellä on mittavasti ja hyvää sellaista usealta vuosikymmeneltä. Settilistoja kasattaessa Amorphiksella on valinnan varaa yllin kyllin, ja vaikka settilistat kasattaisiin umpimähkäänkin, ei niistä huonoa saisi aikaan sittenkään.

Kuva: Sini Sulkakoski

Rautaista menoa ja jotain niin perin suomalaista. Amorphis lähtee loppuvuodesta Euroopan-kiertueelle yhdessä Eluveitien kanssa. Mikäli Qstockin-keikka jäi näkemättä jostain syystä, on bändi vielä mahdollista nähdä syksyn aikana muutamaan otteeseen Suomessa.

Qstock tarjoili jälleen huippuluokan musiikkia toimivassa ja hienossa Kuusisaaren pilvisessä mutta vähäsateisessa säässä. Vaikka moni odottikin Limp Bizkitiä, oli kuunneltavaa ja katsottavaa siitä huolimatta hyvin. Qstockissa välimatkat ovat kohtuullisen pitkiä ja mielenkiintoisia bändejä on paljon. Kuitenkin välillä täytyy muistaa syödä ja istahtaa alaskin, jotta pärjää loppufestivaalin ajan, eikä näin ollen kaikkia haluamiaan bändejä kerkeä katsastamaan.

Muutamia lauantain lippuja palautuikin, kun tieto Limp Bizkitin peruutuksesta tuli, mutta kaikki peruutetut liput myytiin uudelleen käytännössä katsoen saman tien. Kahdeksatta kertaa loppuunmyyty Qstock oli jälleen elämys, eikä siis ihme, että festarikansa tänne janoaa vuosi toisensa perään. Ensi vuosi onkin tapahtuman merkkipäivä, eli 20. Qstock-festivaali. Tapahtuman karistaessa teini-iän jaloistaan on mielenkiintoista nähdä, mitä synttärivuosi tuo tullessaan!

Teksti: Tanu Jänkä

Kuvat: Sini Sulkakoski & Tanu Jänkä