Olen pakahtua onnesta. Hyppysissäni on juuri julkaistu Swallow The Sunin ensimmäinen livealbumi ”20 Years Of Gloom, Beauty And Despair – Live In Helsinki”. Albumi sisältää yhtyeen keikan Helsingin Tavastia-klubilla helmikuussa 2020. Keikka on jaettu ruhtinaallisesti kahteen osioon: ensimmäisellä puoliskolla kuullaan tunnelmallisen hauras ”Songs From The North II” kokonaisuudessaan, ja toisen puoliskon settilistan on saaneet äänestää yhtyeen fanit koko yhtyeen 20-vuotisesta tuotannosta. Tämä kyseinen keikka on jäänyt itselleni viimeiseksi klubikeikaksi, ennen näitä kummallisia ja sielua nakertavia aikoja. Olen onnellinen, että voin palata takaisin hetkeen, jolloin kaikki oli vielä hyvin.

Keikan aloittaa sielukas instrumentaali ”The Womb Of Winter”. Tällä ensimmäisellä puoliskolla on mukana jousikvartetti. Jo tämä spesiaali kokoonpano saa mielenkiinnon heräämään ja ovet tähän tunnelmalliseen iltaan raottumaan. Yhtye toivotetaan tervetulleeksi lavalle suden ulvoessa, suuren täysikuun loistaessa lavalla. Vokalisti Mikko Kotamäki astelee lavalle ja tulkitsee sielun joka solulla herkän ”The Heart Of A Cold White Land” -kappaleen niin, että se tavoittaa kuulijat aivan Tavastian viimeistä nurkkaa myöten. Tätä seuraa ”Away”, joka nousee täysiin mittakaavoihinsa Jaani Peuhun korkeiden äänien yhtyessä Kotamäen lauluun.

Tämän puoliskon kohokohtana pidän koko ”Songs From The North” -trilogian safiirinsinisenä hehkuvaa helmeä ”Songs From The Northia”. Siitä asti, kun kappale on ilmestynyt, en ole pystynyt kuuntelmaan kappaletta kertaakaan ilman liikuttumista. Liikutuksen onnen kyyneleet valuivat pitkin poskea niin Tavastia-klubilla kuin nyt kotisohvallani. Kyynelten kuivaessa jatketaan kauniin instrumentaalikappaleen ”66,50’N,28,40’E” seurassa. Saimme tästä kappaleesta jo maistiaisen albumin julkaisun kynnyksellä. Jo silloin videolla kevyesti liikehtivät kauriit saivat minut haltioitumaan kuulemastani ja näkemästäni. Näitä Anssi Korhosen luomia videoita nähdään pitkin ensimmäistä puoliskoa. Keikan katselija voi itse miettiä, antavatko ne livetaltioinnille lisäarvoa. Itse pidän näitä pätkiä luonnosta kietoutuneena neljään vuodenaikaan hyvin rauhoittavina, ja mielestäni ne tukevat hyvin ensimmäisen puoliskon kokonaiskuvaa.

Ensimmäisen puoliskon päättävät kappaleet ”Autumn Fire” ja ”Before The Summer Dies”. Jopa hieman iskelmäsävytteinen ”Before The Summer Dies” toimii erittäin kauniina päätöksenä tällä jopa hieman hartaan tunnelman saavuttaneella ”Songs From The North II” -setillä. Tätä seuraa fiksusti toteutettu siirtymä kohti aivan erisävytteisten tunnelmien maalaamista, kun korviimme kajahtaa Tapio Rautavaaran klassikko ”Sininen Uni”. Itse koen jonkinlaisen ”ympyrä sulkeutuu” -elämyksen, sillä edellinen vierailuni Tavastia-klubilla ennen tätä Swallow The Sunin keikkaa oli HIMin legendaarinen jäähyväiskeikka. Oli jokseenkin katkeransuloista, että se, mihin edellinen Tavastian-vierailuni päättyi, alkaa seuraavalla Tavastian-vierailulla tällä samalla kappaleella. Livetallenteeseen tämä katkeransuloinen hetki oli sijoitettu järkeväksi siirtymäksi puoliskolta toiselle.

Toisen puoliskon aloittaa mahtipontistakin mahtavampi ”Lost & Catatonic”. Ensimmäisen puoliskon herkkyys on hetkessä muuttunut kauniiksi muistoksi, kun kuutamon valo on väistynyt punaisina uhkuvien valojen ja raskaiden rummunlyöntien tieltä. Kotamäki on riisunut puvuntakin, ja lavan valtaa rentous. Seuraavaksi kuullussa kappaleessa ”Empires of Loneliness” koskettimien takaa tuttu Peuhu tempaisee kanteleen käteensä, mikä tuo lisäsyvyyttä kappaleeseen.

On olemassa monen monta kappaletta, joita voi kutsua jonkinlaisiksi musiikkimaailman orgasmeiksi. Tähän kategoriaan mielestäni kuuluu ”New Moon” -levyltä tuttu ”Falling World”. Se on kappale, johon voi rakastua yhä uudelleen ja uudelleen, eikä se koskaan menetä ”sitä jotain”. Olen iloinen, että fanit ovat äänestäneet juuri tämän kappaleen kuultavaksi. Tätä hekumaa seuraa aivan oman ja ainutlaatuisen tunnelman omaava ”Cathedral Walls”, jossa on ripaus ensimmäisen puoliskon hartautta kuitenkin omalla riipaisevalla synkkyydellä.

Seuravana kuultu ”Plague Of Butterflyes pt. II” sukeltaa niin sanotusti syvään päätyyn ja hukuttaa minut loputtoman lohdottomiin tunnelmiin. Tämän jälkeen yhtye onnistuu koskettamaan minua kappaleellaan ”Don’t Fall Asleep (Horror pt. II)”. Kappaleen aikana yleisö riehaantuu lyömään käsiä ilmaan osoittaen kunnioituksensa yhtyeen 20-vuotiselle taipaleelle ja niin ikään upealle kappaleelle. Tätä seuraa yhtyeen uudempaa tuotantoa oleva ”Stone Wings”, joka sekin pitää otteessan vallan mainiosti.

Olen ollut sitä mieltä, että totutusta normaalista pidemmät kappaleet ovat aina pieni riski setissä. Sitä helposti tulee sanottua kesken kappaletta ”Ai tää jatkuukin vielä?!”. Normaalia pidempi ”The Giant” ei kuitenkaa saa tätä ajatusta päähäni. Kappaleen kaikki osat, olivat ne sitten haavoittuvaa herkkyyttä sisältäviä melodioita tai raskastahtista örinää, toimivat. Tämän järkäleen jälkeen setin päättää yhtyeen ”The Morning Never Came” -debyyttialbumin tunnelmissa kappale ”Swallow (Horror pt. I)”. Kappaleen melkeinpä nostalgiset kitarariffit saavat minut aikamatkaamaan vielä kerran jonnekin, mistä en itsekään tiedä. Yhtye poistuu jo hetkeksi lavalta mutta palaa vetämään encorena vielä kappaleen ”Here On The Black Earth”, joka on erittäin hieno lopetus tälle kahden setin spesiaalikeikalle.

Swallow The Sunin nerokkuus piilee aivan ainutlaatuisessa taidossa luoda erilaisia tunnelmia. Tälläkin keikalla yhtye onnistui luomaan laajan paletin erilaisia tunnelmia, menettämättä kuitenkaan herkkyyden haavoittuvaista koskettavuutta tai epätoivossa vellovaa synkistelyä. Uskon kuitenkin, että juuri nämä ääripäät ovat ikään kuin riippuvaisia toisistaan, mikä mahdollistaa näiden tunnelmien maksimaalisuuden. Kotamäki itse on halunnut omistaa ”20 Years Of Gloom, Beauty And Despair – Live In Helsinki” -kokonaisuuden edesmenneelle äidilleen.

Tämä on melankolisen kaunis kokonaisuus, joka sai minussa esiin jälleen valtavan onnellisuuden ja rakkauden tunteen yhtyeen musiikkia kohtaan. En malta odottaa, että pääsen pian taas tunnelmoimaan yhtyettä pian alkavilla Saarihelvetti-festivaaleilla. Nähtäväksi jää, onko Peuhun läppärin nurkalla koko keikan ajan kököttänyt korppi oppinut vihdoin lentämään pohjoisen tuulissa.

9½/10

Kappalelista:

Part 1

1. The Womb Of Winter
2. The Heart Of The Cold White Land
3. Away
4. Pray For The Winds To Come
5. Songs From The North
6. 66,50’N,28,40’E
7. Autumn Fire
8. Before The Summer Dies

Part 2

1. Lost & Catatonic
2. Empires Of Loneliness
3. Falling World
4. Cathedral Walls
5. Plague Of Butterflyes pt. II
6. Don’t Fall Asleep (Horror pt. II)
7. Stone Wings
8. The Giant
9. Swallow (Horror pt. I)
10. Here On The Black Earth