Lord Dying – Poisoned Altars
Jenkkiläinen sludgeyhtye Lord Dying julkaisi debyyttialbuminsa pari vuotta sitten, mutta on kuitenkin kerennyt näkemään maailmaa jonkin verran Yhdysvaltojen ja Euroopan kiertueillaan. Kiertuetovereinaan heillä on ollut muunmuassa sellaisia yhtyeitä kuin Witch Mountain, Red Fang, Down ja Ghost. Ovat kertaalleen esiintyneet myös Roadburn-festareilla. Lord Dyingin jäsenillä on takanaan monenmoisia yhtyeitä, joista melkeinpä kaikilla on ollut ainakin jotain tekemistä sludgen kanssa, joten kokemusta tällaisen musiikin tekemisestä pitäisi olla. Itse en tosiaan ole Lord Dyingin debyyttialbumiin tutustunut, joten ”Poisoned Altars” on ensikosketukseni yhtyeeseen.
Levyn kappaleita olisi melko merkityksetöntä käydä lävitse yksi kerrallaan, koska ne ovat kaikki keskenään melko samanlaisia. Sludgelle hieman epäominaiseen tapaan tempo pysyy lähes koko levyn ajan suhteellisen korkealla. Itse asiassa meno käy välillä niin raivokkaaksi, että lähennellään jo thrash metallia. Lord Dyingin riffittely on melko aggressiivista ja vihaista, mitä edesauttaa juurikin tuo kappaleiden nopeus. Riffit eivät kuitenkaan ole kaikki samaa puuroa, vaan välillä mennään suoraviivaisesti ja pienieleisesti taustalla sulautuen yhdeksi kaiken muun kanssa. Mutta välillä taas valokeila suunnataan kitarariffeihin, jolloin ne ovat huomattavasti suurempia, huomiotaherättävämpiä ja brutaalisti groovaavampia laulun toimiessa lähinnä tehokeinona siinä sivussa. Levyn soundit ovat melko perinteistä mutaa, jota sludge-levyllä odottaakin kuulevansa. Laulajan työskentelykään ei juuri yllätä, eikä sen välttämättä tarvitsekaan. Erik Olsonin räkäinen raspin ja huutomurinan välimaaston sijoittuva tulkinta on omiaan juurikin tällaiseen musiikkiin. Kappaleessa ”An Open Spore” kuullaan Red Fang -laulaja/basisti Aaron Beamin puhdasta laulua, mikä ei oikeastaan ole kovin tarpeellinen lisä.
”Poisoned Altars” kellottaa reilut puoli tuntia, mikä on juuri sopiva pituus tällaiselle levylle. Pidemmän päälle alkaisi kyllästyttää, sillä kappaleet eivät eroa toisistaan mitenkään merkittävästi eikä sävellystyö ole niin ensiluokkaista, että levy monta kertaa peräkkäin kuunneltuna hivelisi kuuloaistia samalla intensiteetillä kerrasta toiseen. Lord Dyingin musiikki on kuitenkin todella miellyttävää silloin tällöin kuunneltuna ja ehdottomasti katsastamisen arvoista kaikille sludgen ystäville. ”Poisoned Altars” on juurikin sellaista musiikkia jota voi laittaa soimaan ja kuunnella ilman, että tarvitsee sen suuremmin keskittyä.
7½/10
1. Poisoned Altars
2. The Clearing at the End of the Path
3. A Wound Outside of Time
4. An Open Sore
5. Offering Pain (and an Open Minded Center)
6. Sucking at the Teat of a She-Beast
7. (All Hopes of a New Day) … Extinguished
8. Darkness Remains
Kirjoittanut: Jyri Kinnari