Lordi & Korpiklaani @ The Circus, Helsinki, 1.11.2014

Kovan onnen bändi Lordi julkaisi lokakuun viimeisenä päivänä uuden ”Scare Force One” -levynsä, jota bändi juhlisti asiaan kuuluvasti kekrinä Helsingin Circuksessa. Samalla julkistettiin myös yhtyeen jäsenten uudet asut. Mukaan meininkeihin oli saatu myös Korpiklaani, joten Kaaoszinekin suunnisti katsastamaan, millaista matskua tällä kertaa oli luvassa. Olin 2000-luvun alussa todistamassa Lordin ensimmäisen levyn julkaisua, ja tulipa vain mieleen keikkapaikalle mennessäni, että paljon on muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa. Kukapa olisi silloin uskonut, että bändi tuo Suomelle ensimmäisen Euroviisu-voiton mutta samalla myös menettää osan suosiostaan. Mutta nämä nyt ovat historiaa, palataan tähän päivään ja The Circukseen.

 Illan avasi ehkä yksi Suomen hyväntuulisimmista bändeistä eli Korpiklaani. Bändi on taas lähdössä noin kuukauden mittaiselle Euroopan-turneelle, joten on mukava nähdä yhtye välillä Suomenkin keikkalavoilla. Koska tällä kertaa Korpiklaani esiintyi The Circuksessa lämppärin ominaisuudessa, oli sillä vain kolme varttia soittoaikaa. Mutta kyllähän tässäkin ajassa polkaistiin polkalla ilta hienosti käyntiin. Bändin esiintymistä on aina ollut mukava seurata, sen verran hymyileväisiä soittajia lavalla on. Siinä pahinkin yrmyilijä sulaa väkisin itsekin vähän napsuttamaan jalalla lattiaa.

Tämä kolmen vartin keikka oli mielestäni hyvä osoitus siitä, että Korpiklaani on itse asiassa suhteellisen monipuolinen bändi. Biisit eivät ole pelkästään kansanmusiikkivoittoisia, vaan mukana tässäkin setissä oli hyvin monenlaista materiaalia. Uusimman ”Manala”-levyn matsku on itse asiassa hyvinkin raskasta, ja The Circuksen keikan perusteella toimii hienosti myös livenä. Esimerkiksi ”Sumussa Hämärän Aamun” -biisi oli mielestäni yksi keikan kohokohdista. Välillä mentiin siis hyvinkin heviksi ja toisaalta taas mukana on pidetty myös ”se pakollinen” Hector-cover ”Juodaan Viinaa” – toki bändin tyylille sopivaksi sovitettuna. Ja kuulinko oikein, että ”Vodka”-kappale esitettiin tällä kertaa venäjäksi? Vokalisti Jonne Järvelä pyöri taas väkkäränä lavalla ja sai omalla innollaan yleisönkin mukaansa. Korpiklaani-paitojen frekvenssin perusteella moni oli tullut katsomaan juuri lämppäriä.

Korpiklaanin setin jälkeen esirippu laskeutui ja The Circuksen yleisö sai odottaa noin puolen tunnin ajan lavan valmistelua illan pääbändi Lordille. Aika tarkalleen kahdeksalta intro pärähti soimaan, esirippu nostettiin ja ensimmäisenä lavalle saapuivat Scare Force One -lentoemännät, jotka toimivat taustalaulajina. Yksi kerrallaan yleisön eteen saatiin myös bändin jäsenet uusissa puvuissaan. Varsinainen keikka lähti räväkästi käyntiin uuden levyn sinkkubiisillä ”Nailed By the Hammer of Frankenstein”. Pientä hakemista bändillä tuntui vielä tässä vaiheessa olevan, mutta se onneksi katosi nopeasti. Heti keikan alussa soitettiin alta pois myös se euroviisukappale, mutta selvästikin illan yleisö odotti bändiltä jotain aivan muuta.

Bändin päämies mr. Lordi vaihtoi asusteitaan ahkerasti ja seikkaili lavalla eri ”rooleissa”, jos tässä tapauksessa voi näin sanoa. Keikka oli omalla tavallaan teatteriesitys, jonka aikana teurastettiin nukke jos toinenkin; lisäksi lavalla nähtiin vierailevia hahmoja mm. ”He’s Back (The Man Behind the Mask)” -coverin aikaan. ”Hell Sent In The Clowns” toi puolestaan mukanaan lavalle biisin teeman mukaisia klovneja. Ihan omana itsenään viimeisen encoren aikana lavalle saatiin vielä Korpiklaanin rumpali Matson, joka avusti bändiä Kiss-coverissa ”God Of Thunder”.

Keikan alkupuolen soundeista pitää hiukan nillittää: jotenkin ne kuulostivat vähän suttuisilta, mutta onneksi asia korjaantui jossain neljännen biisin kohdalla. Luonnollisestikin levynjulkkarikeikalla soitettiin uuden levyn materiaalia, jota yleisö ei vielä kovin hyvin tuntenut – selvähän se, koska levy ilmestyi edellisenä päivänä. Levyn omista suosikeistani esimerkiksi jymäkkä ”Monster Is My Name” loisti valitettavasti poissaolollaan. Vaikka uusi levy on yllättävänkin raskas tuotos, huomasi keikalla sen, että vanhempi materiaali vetäisi uutta lujemmin mukaansa. Ja mikä sen hellyttävämpää kuin mr. Lordi unimyssyssään ”Blood Red Sandman” -biisiä esittämässä ja unihiekkaa pussista heittelemässä! Varsinaisen keikan viimeisenä biisinä ilmoille suollettu ”Devil Is The Loser” ja encorena kuultu ”Would You Love A Monsterman” ovat silti yhä osoitus siitä, että Lordi on uransa alussa tehnyt aikaa kestäviä rallatuksia.

Keikalla nähtiin Lordin tyyliin kielisoittimista lähteviä kipinäsuihkuja, sirkkelin kipinöintiä ja erinäistä konfettisadetta. ”Monsterman”-biisin aikana katosta ammutut serpentiinit näyttivät kaukaisesti suolilta, mikä sopi Halloween-teemaan mukavasti. Näistä huolimatta tai juuri näiden takia keikasta jäi vähän sellainen maku, että Lordi saisi enemmän keskittyä tarjoilemaan musiikillista ilotulitusta ja jättää teatterin vähän vähemmälle. Keikan jälkeen fiilis oli jossain tyytyväisen ja ihmettelevän välimaastossa. Mielellään Lordia olisi keikalla kuunnellut pidempäänkin, ja toivottavasti mr. Lordi tuo hirviöshow’nsa pian taas uudelleen nähtäväksemme.

Teksti: Rudi Peltonen
Kuvat: Annina Sinisalo