Hirviöiden sävellyskynä ei tylsisty – ”Limited Deadition” on Lordin uran tasaisin albumikokonaisuus
Lordi hioi kasarihevisapluunansa täydellisyyteen edellisellä albumillaan ”Screem Writers Guild”. Tuloksena oli levy, jonka jokainen biisi olisi ollut suuri hitti kotimaisen metallin kulta-aikaan vuosituhannen alussa. Uusimmasta tekeleestä lupailtiin ikään kuin edeltäjänsä sisaralbumia mutta hieman metallisemmalla otteella. ”Limited Deadition” rakentuukin samoista palikoista ollen perinteistä Lordia kuulostaen silti tuoreelta.
”Limited Deadition” on erittäin hyvä ja tasainen kokonaisuus, joka toimii parhaiten kuunneltuna alusta loppuun. Lordille tuttuun tyyliin lyhyet väli-introt varsinaisten kappaleiden välissä tuovat levylle tällä kertaa tunnelmia kasarimainoksista. Muutenkin koko albumi saa aikaan nostalgian tunteita. Löyhänä teemana läpi albumin on 80-luvun lelut ja keräily.
Intron jälkeen avauskappale ”Legends Are Made Of Cliches” nostattaa kylmät väreet pintaan. Kauhuelokuvamaisella pianolla alkava kappale kasvaa tarttuvassa kertosäkeessä täysiin mittoihinsa nousten ensikuulemalta Lordin klassikkokappaleiden joukkoon. Perään tuleva, albumin ensimmäisenä singlenä julkaistu ”Syntax Terror” on energinen mutta kaatuu bändille epätyypillisesti tylsään kertosäkeeseen. Lordin ”udomaiset” korkeat kirkumiset ovat kuitenkin loistavat, eikä niitä muuten kuulla albumilla. Myös Koneen kitarasoolo on taitavaa tilutusta kuten voi sanoa albumin muistakin kitarasooloista.
Mainos päättyy
Nerokkaat sanoitukset omaava ”Skelephant In The Room” leikittelee hieman rauhallisemmalla tempolla ja jää soimaan päähän tarttuvan kertosäkeensä ansiosta. ”Killharmonic Orchestra” tuo ensimmäistä kertaa peliin hieman metallisempaa otetta, minkä jälkeen saavutaan levyn puolivälin balladiin ”Collectable”. Se kärsii hieman liiankin kliseisestä ja ennalta arvattavasta kaavasta, eikä se nouse samalle tasolle bändin alkupään balladien kanssa. Lordin puhdasta laulua kuulisi mielellään enemmänkin, ja se on ehdoton plussa.
Kun monet albumit notkahtavat puolenvälin jälkeen, lisää ”Limited Deadition” kierroksia ja tarjoilee avausbiisin lisäksi parhaat hetkensä. ”Fangoria” on levyn timantti, joka toivottavasti kuullaan bändin tulevan kiertueen keikoilla. Olisin odottanut albumin muuten sisältävän enemmän energisiä ja metallisempia kappaleita. Seuraavana kuullaan singleinä julkaistut ”Hellizabeth” ja ”Retropolis”, jotka ovat perinteistä Lordia parhaimmillaan. ”You Might Be Deceaced” päättää albumin räväkästi antaen sille ansaitsemansa lopetuksen.
Lordin nykyinen kokoonpano soittaa yhteen todella laadukkaasti. Basisti Hiisin ja rumpali Manan taitava yhteistyö pelaa saumattomasti, mikä tuo yksinkertaisimpiinkin biiseihin paljon lisäarvoa. Kokonaisuudesta paistaa läpi Lordin päämiehen vankka visio, joka on toteutettu erinomaisesti. Yhtye on selvästi mukavuusalueellaan levyn materiaalin parissa. Jokainen kappale on luonteva ja tarttuva sävellys, mutta riskittömyys ei ole pelkästään positiivinen asia.
Mainos päättyy
Lordi pystyy tekemään monenlaista musiikkia ja on tietenkin makukysymys, tykkääkö yhtyeen rankemmasta vai perinteisemmästä tuotannosta. ”Limited Deadition” kaipaisi kuitenkin hieman enemmän rohkeutta poiketa turvallisilta urilta sekä tuotannon että kappalerakenteiden suhteen. Sen soundimaailma on pehmeähkö ja kosketinvetoinen. Se toimii toki monissa biiseissä, mutta rankemmat biisit kaipaisivat vielä lisää potkua. Varsinkin, kun bändin uudehko kitaristi Kone on teknisesti todella taitava soittaja, olisi hienoa kuulla kitaroita isommassa roolissa.
Seuraava albumi tulee olemaan Lordin uran kahdeskymmenes. Se on jo itsessään saavutus, jota harva bändi on pystynyt tekemään. Kun hirviöiden sävellyskynä on pysynyt näin terävänä, jään odottamaan innolla, mitä orkesterilla on tarjottavanaan vielä tulevaisuudessa. ”Limited Deadition” ei välttämättä jää Lordin historiassa aivan sen parhaiden albumien joukkoon, mutta sitä tasaisempaa albumikokonaisuutta bändi ei ole aiemmin tehnyt. Toivottavasti kotimaassa herättäisiin lopullisesti ja annettaisiin yhtyeelle sen musiikillisestikin kiistatta ansaitsema arvostus.