Lordin hirviömaailmasta ulkoavaruuden bilemestoihin: haastattelussa ensimmäisen sooloalbuminsa julkaissut Samer Elnahhal [FI/EN]
Samer Elnahhal on muusikko, joka on tuttu valtaosalle suomalaisista. Suuri osa heistä ei vain välttämättä sitä tajua. Nimittäin vuodesta 2006 vuoteen 2019 asti mies tunnettiin parhaiten toisella nimellä ja naamalla – Lordi-yhtyeen hirviöbasisti OXina. Kyseinen örkki oli osa sitä legendaarista kokoonpanoa, joka taannoin kävi voittamassa Euroviisut. Viime syksynä Elnahhal kuitenkin siirtyi syrjään Lordin riveistä ja aloitti omalla nimellään ja naamallaan uuden luvun urallaan. Nyt hän vaikuttaa basistina Down South Junkies -yhtyeessä, ja sooloartistina hän on juuri julkaissut debyyttialbuminsa ”Supernova Kill Road”. Jututimme Samer Elnahhalia ensimmäisestä sooloalbumistaan, sen taustoista ja miehen tulevaisuuden suunnitelmista.
Vietit kunnioitettavat 13 vuotta Lordin riveissä. Miksi nyt oli oikea aika julkaista soololevy?
Idea omasta levystä on itse asiassa muhinut sisällä jo pitkään – siis jo aikoina ennen Lordia. Ja Lordista lähdön jälkeen halusin heti päästä tekemään jotain uutta, ja tiesin, että nyt on vihdoinkin aika tehdä se soololevy. Otin yhteyttä Joonas Siikavirtaan, jonka tiesin olevan hyvä äänittäjä ja ennen kaikkea kova tekemään konesäksätyksiä, joita tälle levylle olisi tulossa paljonkin. Joonas sanoi, että tehdään vaan, ja siitä se sitten lähti rullaamaan eteenpäin.
”Supernova Kill Roadilla” olet basisti, kitaristi, tuottaja ja pääasiallinen biisinkirjoittaja. Miten radikaalisti tämän levyn tekoprosessi erosi aikaisemmista studiokokemuksistasi?
Todella paljon siinäkin mielessä, että tämä oli ensimmäinen kerta kaikelle muulle paitsi basson soitolle studiossa. Kitaraa olin soittanut viimeksi varmaan 30 vuotta sitten pikkupoikana. Siitä vaan suoraan studioon äänittämään. Halusin kuitenkin soittaa kitarat itse, koska hain levyn soundiin tiettyä simppeliyttä kitarassa. Halusin tavallaan kitaran samalle levelille kaikkien muiden soittimien kanssa. Sooloihin pyysin kyllä oikeat kitaristit, Tommi Mikaelin ja Mika Kolehmaisen. Tuottaminen tuli siinä samalla ihan itsekseen, koska minulla oli kuitenkin vahva visio lopputuloksesta.
Onko levyn materiaali pääosin äskettäin kirjoitettua vai onko ideoita biiseihin kertynyt vuosien saatossa?
Mainos päättyy
Pääosin äskettäin kirjoitettua, vaikka niin ei pitänyt aluksi olla. Tätä projektia aloittaessani luulin, että minulla on vanhoja sanoja ja biisiaiheita levyllisen verran, mutta tarkemmin katsoessani ei se ihan niin ollutkaan. Aika oli ilmeisesti kullannut muistot. Joidenkin biisien sanat ovat kokonaisuudessaan vanhoja, mutta suurimpaan osaan päädyin ottamaan parhaat lainit ja kirjoittamaan loput uudestaan. Sama musiikkipuolella.
Mitkä ovat vaikutteesi sooloartistina? Oliko sinulla nyt mahdollisuus tuoda mukaan vaikutteita, joita et muissa projekteissasi ole voinut tuoda?
Joo, halusin esimerkiksi yhdistää funkahtavaa slap-bassoa ja makeita rumpubiittejä heviin ja alternativeen. Vaikutteina voisi mainita Rob Zombien ja Alice Cooperin tyylisen musiikin, johon halusin yhdistää tunnelmia tai mausteita esimerkiksi Sin City -elokuvista ja Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoista. Nämä asiat kun laittaa blenderiin, niin ollaan aika lähellä sitä tunnelmaa, mitä hain.
Ketkä basistina ovat olleet suurimmat esikuvasi, jotka ovat vaikuttaneet omaan soittotyyliisi?
Muutamia nimetäkseni Hugh McDonald, Tom Hamilton, Nikki Sixx, Blasko, Lemmy, Steve Stevens (vaikka onkin pääasiassa kitaristi, niin on myös loistava basisti).
”Supernova Kill Roadin” sanoitukset ovat myös omaa käsialaasi. Miten itse lähestyt sanoitusten kirjoittamista? Oletko tarinankertoja, mielikuvien maalaaja tai jotain aivan muuta?
Sanat ovat minulle todella tärkeät, ja aloitankin biisin kirjoittamisen sanoista. Siitä olen myös saanut kuulla paljon, että se olisi jotenkin väärinpäin, mutta minulle se vain toimii parhaiten niin. Kun sanat on valmiina, niin näen niistä minkälaista tunnelmaa biisi vaatii, ja siitä pääseekin sitten katsomaan, minkälaista sävellajia ja moodia haetaan.
Olet valikoinut levylle yhden laulajan sijaan useampia. Miten juuri nämä henkilöt päätyivät mukaan?
Itse kun ei laulu oikein lähde, niin oli alusta asti selvää, että haluan käyttää useita laulajia – sekä mies- että naislaulajia. Tärkeää oli myös, että he ovat tuttuja ystäviä ja ihmisiä, joiden voi luottaa hoitavan homman hyvin. Ja niin kaikki todella tekikin. Laulajina ovat Tommi Mikael, Niki Rock (Barbe-Q-Barbies, Niki’s Project), Henry Lee Roots (Spiha, Down South Junkies), Mica (Hellcity 13), Mike Kuparinen ja Simire.
Avaruustematiikka on hyvin vahvasti mukana sekä levyn sanoituksissa että kansitaiteessa. Onko tämä suunta, jota uskot jatkavasi myös tulevilla julkaisuillasi?
On ehdottomasti. Olen jo ruvennut itse asiassa pikku hiljaa hahmottelemaan mielessäni seuraavaa levyä. Tosin siihen menee aikaa – täytyy ensin selvitä tämän levyn aiheuttamista veloista.
Koronavirus on vaikuttanut dramaattisella tavalla kiertävien muusikoiden arkeen. Onko itselläsi suunnitelmia tilanteen salliessa keikkailla nykyisen bändisi Down South Junkiesin lisäksi myös sooloartistina?
Mainos päättyy
Se on koko ajan mielessä, että miten sen toteuttaisi. Mutta toivottavasti joku päivä. Tarkoitus kyllä olisi, ja jotain ideoita on jo hahmottumassa.
Entinen yhtyeesi Lordi on tunnetusti hyvin visuaalinen orkesteri. Mikä on oma suhteesi rockin teatraalisuuteen, ja pyritkö itse tuomaan näyttävyyttä omaan esiintymiseesi ja musiikkiisi?
Kyllähän se antaa yleisölle ekstraa ja viihdykettä. Ja onhan se aina aikamoinen energialataus sekä itselle että yleisölle, kun bändi tulee sisään pommit paukkuen ja lava näyttää hyvältä. Ja tietenkin sitä haluaisi itsekin homman tehdä näyttävästi, jos se vaan on joskus mahdollista.
Olet saavuttanut paljon urallasi. Mistä olet tähän mennessä ollut ylpein, ja mitä tavoitteita sinulla vielä on tulevaisuutta varten?
On paljon hienoja asioita, mitä olen Lordin kanssa saavuttanut, mutta kyllä yksi iso ylpeyden aihe on myös tämä oma levy. Sitä tehdessä sain tehtyä paljon sellaisia musiikkiin liittyviä asioita, mitä en edes tiennyt pystyväni tekemään, kun aloitin levyn tekemisen. Luulin esimerkiksi alussa, että en osaa tehdä kertsin laulumelodioita, mutta kun vaan rupesi tekemään, niin kyllähän ne kaikki sieltä tuli. Sama homma kitaran ja monien muiden asioiden kanssa – kyllä ne sieltä tulee, kun vaan antaa itselleen mahdollisuuden.
Kiitos paljon ajastasi! Onko vielä jotain, jota haluat sanoa faneillesi ympäri maailmaa (ja kuka tietää myös muissa maailmoissa)?
Kiitos teille haastattelusta. Haluan kiittää faneja tuesta ja kaikista hienoista positiivisista kommenteista. Se antaa virtaa jatkaa. Let’s all stay weird! Kiitos!
”Supernova Kill Road” on nyt kuunneltavissa Bandcampissa, Spotifyssa ja YouTubessa. Fyysinen CD-painos on myös tilattavissa Bandcampista.
[Full interview translated in English below]
Samer Elnahhal is a musician known to most Finns. A good majority just might not realize it. From 2006 to 2019 he was best known by another name and face – that of the monster bassist OX for the band Lordi. Said creature was part of the legendary line-up that way back when went and won the Eurovision Song Contest. However, last fall Elnahhal moved away from Lordi and began a new chapter in his career with his own name and face. Now he is the bassist for the band Down South Junkies, and has just released his debut album as a solo artist – ”Supernova Kill Road”. We talked to Samer Elnahhal about his first solo album, its background, and Elnahhal’s plans for the future.
You spent a respectable 13 years as a member of Lordi. Why was now the right time to release a solo album?
The idea for my own album has actually been brewing in me for a long while – even before my time in Lordi. And after I left Lordi, I immediately wanted to do something new, and I knew now was finally the right time to make that solo album. I contacted Joonas Siikavirta who I knew was a good recording engineer, and most of all great at the kinds of electronic sounds that this album would have lots of. Joonas said alright, let’s do it, and that’s what got the ball rolling.
On ”Supernova Kill Road” you are the bassist, guitarist, producer and primary song writer. How radically did the creative process for this album differ from your previous studio experiences?
A lot in the fact that this was my first time for everything except playing bass in the studio. I had last played guitar probably 30 years ago when I was a little boy. So straight from there to recording in the studio. But I wanted to play guitar myself, because I was looking for a certain simplicity to the guitars on the album. For the solos I did ask real guitarists, Tommi Mikael and Mika Kolehmainen, to play them. Producing just kinda became part of the whole because I had such a strong vision for the end result.
Is the material on the album primarily written recently or have the ideas piled up over the years?
Mostly it’s written recently, though that wasn’t originally the intent. When I started this project, I thought I had an album’s worth of old lyrics and song ideas, but upon closer inspection that wasn’t the case. Time had apparently resulted in gilded memories. The lyrics on some songs are old, but for most of them I ended up saving the best lines and rewriting the rest. Same for the music.
What are your influences as a solo artist? Did you now have the chance to bring in influences you couldn’t in other projects?
Yeah, for example I wanted to fuse funky slap bass and cool drum beats with metal and alternative. As influences I could mention music like Rob Zombie and Alice Cooper that I wanted to combine with moods from, for example, the Sin City movies and Edgar Rice Burroughs’ Mars books. Put these things in a blender and you’re pretty close to the mood I was aiming for.
Who have been the biggest influences on your style of playing the bass?
To name a few, Hugh McDonald, Tom Hamilton, Nikki Sixx, Blasko, Lemmy, Steve Stevens (though he’s primarily a guitarist, but also an excellent bass player).
The lyrics of ”Supernova Kill Road” are your handiwork as well. How do you approach writing lyrics? Are you a storyteller, a painter of imagery, or something else entirely?
The lyrics are really important to me, and I start writing a song by writing the lyrics. I’ve gotten quite a lot of feedback about that being the wrong way ’round, but for me that’s what works best. When the lyrics are finished, I can see what kind of mood the song calls for, and from there I can decide what key and mood to go for.
Instead of one singer, you’ve chosen several for the album. How did these particular people end up in the mix?
I can’t really sing myself, so from the start it was clear that I wanted to use several singers – both men and women. It was also important that they were friends and people I could trust to do a good job. And they all really did. The singers are Tommi Mikael, Niki Rock (Barbe-Q-Barbies, Niki’s Project), Henry Lee Roots (Spiha, Down South Junkies), Mica (Hellcity 13), Mike Kuparinen and Simire.
Space is a theme that runs strong through both the lyrics and cover art of the album. Is this the direction you expect to also continue on future releases?
Absolutely. I’ve actually already started plotting the next album in my head little by little. Though that will take time – I first need to recover from the debt of this first album.
The corona virus has dramatically affected the everyday of touring musicians. When the situation permits and you can play shows with your current band Down South Junkies, are you also planning to play shows as a solo artist?
I’m always thinking of ways I could make that happen. But hopefully one day. That’s my intent, and I already have some ideas forming.
Your former band Lordi is well known for being a very visual band. What is your own relationship with the theatricality of rock, and do you strive to bring flash and showmanship to your own performance and music?
Of course it gives the audience some extra entertainment. And it’s always quite a boost of energy both for yourself and the audience when a band steps out with bombs going off on a good-looking stage. And of course I’d like to do my thing in a spectacular fashion as well if it’s possible at some point.
You’ve achieved a great deal in your career. What have you so far been the most proud of, and what goals do you still have for the future?
There are lots of great things I’ve achieved with Lordi, but one big moment of pride was also finishing this album of my own. Making it I got to do lots of things related to music that I didn’t even know I could do when I started making the album. For example, at the start I thought I couldn’t do chorus vocal melodies, but when I just started doing them I found I was getting results. Same thing with guitar and many other things – it’ll come to you if you just give yourself a chance.
Thank you so much for your time! Is there something more you’d like to say to your fans around the world (and who knows, in other worlds as well)?
Thank you for the interview. I want to thank the fans for their support and for all the wonderful positive comments. It’s the fuel that keeps me going. Let’s all stay weird! Thank you!
”Supernova Kill Road” is now available to listen on Bandcamp, Spotify and YouTube. A physical CD copy can also be ordered from Bandcamp.