Deathcore joko menee tai ei mene. Viime aikoina Suicide Silencen ympärillä pyöriskellyt kohu alkaa vähitellen kyllästyttää, eikä Thy Art Is Murderin laulajan paluukaan juuri jaksa innostaa pintapuolta enempää. Voisiko joku alan bändi nyt vain lyödä tiskiin uutta lättyä, voisiko jotain konkreettisesti hienoa tapahtua? Valitettavasti Lorna Shore ei vastaa näihin odotuksiin, vaikka hyvän yrityksen ovatkin pöydälle asetelleet. 

”Flesh Coffin” on tämän yhdysvaltalaisen kvartetin (bändin basisti Gary Herrera on jättäytynyt bändistä) toinen täyspitkä julkaisu parin vuoden takaisen ”Psalms”-debyytin jälkeen. Näitä ennen bändi on myös julkaissut kolme EP:tä, jotka ovat ilmeisesti saaneet varsin hyvän vastaanoton, sillä bändi on varsin lyhyessä ajassa päässyt kiertämään maailmaa joidenkin genren suurimpien nimien kanssa (Chelsea Grin, Upon A Burning Body, Carnifex). ”Flesh Coffin” on kuitenkin ensikosketukseni bändiin, vaikka se onkin ollut aiemmin nimeltä tuttu. Ennakkoon julkaistu ”Denounce The Light” oli yllättävän vakuuttava ja erilainen deathcore-kappale, joten odotin innolla muun levyn kuuntelua.

Valitettavasti ”Denounce The Light” jää ylivoimaisesti levyn parhaimmaksi ja muistettavimmaksi kappaleeksi, sillä suurimmilta osin levy osoittautuu tasapaksuksi hötöksi. Bändin jäsenet ovat ehdottomasti taitavia soittajia, mutta jotenkin muistettavien kappaleiden kirjoittaminen on jäänyt väliin. Kiinnostavia koukkuja kappaleista ei tunnu löytyvän, eivätkä kappaleet juurikaan erotu toisistaan. Levyn kuuntelusta jää pieni The Black Dahlia Murder -efekti: bändin kappaleet ovat sisällöltään hyvin samanlaista, on raskasta ja kevyesti teknisen puoleista mättöä pienin melodisin taustoin, mutta kun sisältöä on niin paljon, ähky onnistuu iskemään jo alle puoliväliin päästäessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Bändin kokoama hyvin erilainen tunnelma on toki vakuuttavaa kuunneltavaa. Omalla tavallaan se tuo mieleen Thy Art Is Murderin ”Holy War” -levyn ja astetta tunnelmallisemman äänimaailman, mutta huomattavasti melodisempana. ”FVNERAL MOON” -kappaleen alku toimii tästä hyvänä esimerkkinä, vaikka valitettavasti melodisempi puoli hautautuu suurimmilta osin kaiken muun alle läpi levyn. Ensimmäisen kahden kappaleen (”Offering Of Fire”, ”Denounce The Light”) aikana ilmoille kajautetut puhtaammanpuoleiset vokalisoinnit tuovat myös mukavaa vaihtelua menoon. Bändin vokalisti Tom Barber on myös yleisesti ajateltuna poikkeuksellisen pätevä, etenkin vakuuttavien korkeampien kähinöiden osalta.

”Flesh Coffin” siis tarjoaa pöytään vaikka mitä, mutta kaikkea on yksinkertaisesti hieman liikaa. Mikäli bändi olisi onnistunut karsimaan hieman materiaalia levyltä tai keskittymään enemmän yksityiskohtiin ja nyansseihin, voisi levy kohota korkeammalle. Nyt levy vain jää tasapaksuksi kokonaisuudeksi. Ei huono, muttei järin ihmeellinenkään.

7-/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. Offering Of Fire
2. Denounce The Light
3. The Astral Wake Of Time
4. Desolate Veil
5. FVNERAL MOON
6. Void
7. Infernum
8. the//watcher
9. Black Hollow
10. Flesh Coffin

Lorna Shore Facebookissa