Lorna Shore julkaisi koskettavan ”Glenwood” -musiikkivideon
Yhdysvaltalainen sinfoninen deathcore-suuruus Lorna Shore on julkaissut uuden musiikkivideon kappaleeseen ”Glenwood”. Biisi löytyy yhtyeen tuoreelta studioalbumilta ”I Feel The Everblack Festering Within Me”, ja videon ohjauksesta vastasi Dylan Hryciuk.
Laulaja Will Ramos avaa kappaleen henkilökohtaista taustaa syvällisesti:
”’Tämä kappale on ollut minulle todella pitkään tulossa. Teinivuosinani minulla ja isälläni ei ollut hyvää suhdetta. Meillä oli lukemattomia riitoja, ja lopulta emme puhuneet toisillemme vuosiin. Kirjoitin teini-ikäisenä ja parikymppisenä kappaleita hänestä ja turhautumisestani, mutta mikään ei auttanut täyttämään sitä tyhjyyttä sisälläni. Tunteet olivat liian ristiriitaisia. Ajan kuluessa tajusin, että kaiken vihani alla halusin vain palata kotiin, jossa kasvoin. Siksi päätin koputtaa hänen ovelleen ja yrittää vielä kerran saada yhteyden.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
”’Glenwood Ave’ oli katu, jolla kasvoin. Muistan, että isäni sanoi aina: ’Minä olen puu, sinä olet oksa.’ Kun näin hänet (ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan), tajusin nopeasti, ettei hän ollut sama ihminen, jonka muistin. Hän oli vanhentunut, saanut ryppyjä ja pää täynnä valkoisia hiuksia. Puu, jonka vieressä kasvoin, oli poissa. Talo oli sisältä sama, mutta… vanhempi, pölyisempi; ja se tuntui oudolta. Ajan lentäessä ohitse minulle, se teki niin myös hänelle.”
”Kaikissa lähtemisissäni en koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka paljon aikaa oli todella kulunut. Vietin nuoruuteni ylpeänä ja itsepäisenä. En koskaan ajatellut, että samalla kun minä vanhenin, myös hän vanheni. Minulla oli lukemattomia mahdollisuuksia korjata asiat, mutta en ollut tarpeeksi rohkea. Ja nyt en enää koskaan saa sitä aikaa takaisin. Halusin vangita tuon tunteen, kun kirjoitin tämän kappaleen. Ainoa toiveeni on, että ihmiset kuullessaan ’Glenwoodin’ miettivät omaa elämäänsä ja ihmisiä, joita ovat työntäneet pois, ja kysyvät itseltään: ’Onko tästä todella ollut tarpeen kantaa kaunaa näin pitkään?’ Uskon, että kaikki me vain haluamme palata siihen erityiseen paikkaan – paikkaan, jossa nostalgia voittaa trauman; paikkaan, jota voimme kutsua kodiksi.”
Mainos päättyy