Lost Society / Aratic @ Bar Kino, Pori 20.2.2015
Astelen ensimmäistä kertaa sisään Porin Bar Kinoon, jossa tänä iltana soittaa thrash-poppoo Lost Society ja heitä lämmittelemään on saatu porilainen Aratic. Olen yllättynyt paikan ulkoäöstä, sillä olen pitänyt Kinoa enemmän yökerhona kuin rock-klubina. Perjantaina Porin yksi nimekkäimmistä paikoista on kuitenkin livemusiikin pyhättö, jonka alttarille astuu ensimmäisenä saarnaamaan Aratic.
Ihmiset ovat hajaantuneet ympäri baaria, kunnes Dimebagin muistoa kunnioittaen Deanin Razorbackilla soittavan Araticin kitaristin käsi sivaltaa ensimmäisen murahduksen. Sen jälkeen seuraavat kolme varttia ovatkin lähes taukoamatonta turpaanvetoa. Hyvinkin katu- uskottavan näköinen Aratic mättää thrashia yhdistellen niin vanhaa liittoa kuin uudempiakin tuulahduksia, itselle tuli parista introsta mieleen etenkin Overkill.
Yhtye on mennyt muutamassa vuodessa paljon eteenpäin ja etenkin kitaristilaulaja Henri Virolaisen rouhea ääni ottaa pisteet kotiin. Kuitenkin, kun porilaisbändin encoren aika tulee, en yhdy ”We Want More”-huutoihin. Yhtye sortuu liian usein siihen mihin moni nykyaikana rässin polkua tallaava, kliseisiin. Aratic jää perjantain messussa lähinnä kesäteologin rooliin, mutta se ei haitannut tunnelmaa. Lauteet on lämmitelty onnistuneesti, ja pian on pääesiintyjän aika.
Tapasin väliroudauksen aikana Lost Societyn kitaristin Arttu Lesosen, aka homo- Artun (lähde: Samy Elbanna). Arttu kertoi olevansa innoissaan soittamisesta ensi kertaa Porissa. Aikamme juteltua musiikkibisneksen loistavasta tilasta Arttu lähtee kohti bäkkäriä, joten päätän itsekin siirtyä lavan eteen. Ihmiset ovat vielä juomien ääressä, mutta bändin uhatessa laittaa Sannia soimaan ihmismassa valuu hiljalleen lavan ääreen. Puolen yön jälkeen antijumalanpalveluksen ylipapit saapuvat paikalle. Keikka lähtee kappaleella ”Thrash All Over You”, ja tätä sitaattia noudatetaan koko illan. Pitti pyörii lähes koko ajan, setin loppupuolella laulajakitaristi Elbanna lietsoo yleisön jopa wall of deathiin.
Kadonneen yhteisön soitossa on jotain sellaista, mitä monelta ei löydy. Siinä missä kappaleiden lyriikat ja biisien nimet ovat aika peruskauraa, soitanta on raikasta. Kliseisiin voi sortua, ja sorrutaankin, mutta se ei haittaa kun se tehdään tyylillä. Energinen liveshow ja nopeasti opeteltavat kertsit takaavat hyvän fiiliksen. Settilistan suosikeikseni nousevat jo mainitsemani avauskappale, ”Overdosed Brain” ja uusi kappale ”Rage Me Up”. Mikäli uudesta kappaleesta pitää päätellä mitä kolmoslevy tuo tullessaan, jään odottamaan innolla.
Lost Society sahaa, hakkaa ja tiluttaa ankarammin kuin eräs KD:n jäsen kieltää. Mikä tärkeintä, se tehdään ennakkoluulottomasti ja aivan törkeällä groovella. Biisien suvantokohdat rouhivat kivekset kurkkuun, kun taas spontaanit välisessiot ja ”Arttu on homo”- huudatukset nostattavat hymyn huulille. Lost Society kipuaa kohti Suomen parhaan livebändin titteliä vaikkakin toki vielä on kovia nimiä ohitettavana ennen sitä titteliä.
Mainos päättyy
Teksti: Riku Luoma
Valokuvat: Tuomas Saari