Lost Society, HOKKA ja St. Aurora lumosivat Lutakossa 26. syyskuuta
Kun Lost Society ja HOKKA ilmoittivat keväällä yhteiskiertueestaan, en varmasti ollut ainoa, joka asiasta kiinnostui. Kun lämppäribändinä kerrottiin vielä olevan St. Aurora, oli päätös keikalle lähdöstä jo varma. Ainoa mietityttävä asia oli se, mille paikkakunnalle kiertueen vaihtoehdoista suuntaisin? Hetken harkinnan ja kalenterin selailun jälkeen valinnaksi varmistui 26. syyskuuta Jyväskylän Lutakko, joka on mielestäni yksi Suomen parhaimmista keikkapaikoista.
Sekä Lost Society että HOKKA ovat molemmat julkaisseet tänä vuonna kokopitkät albumit. Lost Societyn levy kantaa nimeä ”Hell Is A State Of Mind” ja HOKKAn puolestaan ”Via Miseria IV”. Kiertue sai nimensä näiden yhdistelmästä, eli Miseria Is A State Of Mind – Tour 2026.
St. Aurora
Ennätin narikkajonosta yläkertaan juuri sopivasti samalla hetkellä, kun illan aloittava St. Aurora käynnisti oman settinsä. Bändi kiinnosti itseäni paljon siinäkin mielessä, etten ollut aiemmin nähnyt heitä keikalla. Samaa taisi ajatella moni muukin, sillä Lutakkoon oli jo tässä vaiheessa iltaa saapunut varsin mukava määrä yleisöä. Tämän illan keikka oli sallittu myös alaikäisille, joita oli paikalla kohtuullisen paljon. Monelle kyseessä oli varmasti se ensimmäinen kunnon rokkikeikka, ja oli mukavaa nähdä paikalla faneja Lost Society -paidoissa ja Children Of Bodom -lippiksissä.
St. Aurora valmistautuu parhaillaan debyyttialbuminsa äänityksiin. Yhtyeellä oli uunituoretta materiaalia esiteltäväkseen, sillä ”Maggot / Crow (You Make Me Hate You)” -single julkaistiin vain viikkoa ennen Lutakon keikkaa. Biisi edustaa bändin mukaan raskainta materiaalia, mitä he ovat tähän mennessä tehneet. Tuoreudestaan huolimatta kappale vaikutti olevan Jyväskylän yleisölle tuttu, ja olin toki ennättänyt jo itsekin sen kuunnella.
Lavalla nähtiin erittäin hyväntuulinen bändi, joka selkeästi nautti Lutakossa olostaan. St. Auroran kalustoon kuuluivat myös kaksi screeniä, jotka toivat mukavasti visuaalisuutta mukaan. Yhtye luottaa musiikissaan teatraalisuuteen ja melodramaattisuuteen, ja kun nämä kaksi asiaa yhdistetään mieleenpainuviin melodioihin, on toimiva resepti valmis. Vaikka en voi (vielä) sanoa tuntevani orkesterin tuotantoa kovin hyvin, oli useampi setin biiseistä kuitenkin tuttu. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan tulevaa albumia ja käyn erittäin mielelläni katsastamassa St. Auroran uudelleenkin livenä, jos siihen tarjoutuu sopiva mahdollisuus. Vielä vinkki näin hieman ulkomusiikillisesti: yhtye on mukana viime joulukuussa suoratoistoon ilmestyneen Munkkivuori-sarjan kakkoskaudella.
HOKKA
Joel Hokan uraa olen seurannut aktiivisesti siitä lähtien, kun Blind Channel osallistui Euroviisuihin. Sittemmin on ehtinyt tapahtua paljon: Hokka on lähtenyt rakentamaan omaa uraansa sukunimeään kantavan HOKKA-yhtyeen kanssa, ja nyt bändi nähtiin ensimmäisellä varsinaisella kiertueellaan. Kitaristin tontilla Pauli Rantasalmen on tällä rundilla korvannut itselleni uusi tuttavuus Antti Honkanen. Hän toi oman otteensa ”Via Miseria IV” -albumin biiseihin, ja myös taustalaulut irtosivat hienosti.
Koska materiaalia yhtyeelle on ehtinyt kertyä vain debyyttilevyn ja hiljattain julkaistun ”Vampire”-singlen verran, täydennettiin settiä muutamalla lainabiisillä. Vuodenaikaan mainiosti sopivalla ”Vampire”-biisillä ovat mukana feattaamassa Samy Elbanna ja Jussi 69. Elbanna saapuikin lavalle esittämään kappaleen yhdessä bändin kanssa, ja yleisön sähköistyminen oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Vaikka Jussi 69:ä ei luonnollisestikaan lavalla nähty, hoiti Jimi Aslak tonttinsa vähintäänkin yhtä mallikkaasti. Hokan ja Honkasen poistuessa hetkeksi lavalta vuorossa oli Jimi Aslakin rumpusoolo. Ne saattavat joidenkin mielestä olla turhaa täytettä, mutta mielestäni niitä voisi nähdä keikoilla huomattavasti enemmän. Mikä olisikaan parempi hetki nostaa yleensä hieman taka-alalle jäävä muusikko parrasvaloihin?
Yksi setin tunnelmallisista hetkistä koettiin, kun Hokka ja Honkanen istahtivat lavan edustalle tuotuihin tuoleihin akustisten kitaroiden kanssa. Vuorossa olivat alun perin Madonnan tutuksi tekemä ”Frozen” sekä System of a Downin ”Chop Suey!”. Pidin akustisesta osiosta kovasti, ja oli mukavaa nähdä Joel Hokka lavalla kitaran kanssa. Hän vitsailikin yleisölle, että jossain vaiheessa hänen ajatuksissaan oli joko kantri- tai iskelmätähden ura. Nyt sitä mennään kuulemma koko ajan lähemmäs, kun istuma-asento ja akkari on otettu keikoilla käyttöön.
Hokan olemuksessa oli havaittavissa pientä herkistymistä loppuunmyydyn Lutakon edessä. Hän kertoi esiintyneensä samaisella lavalla ensimmäisen kerran noin kymmenen vuotta sitten Blind Channelin kanssa. Tuolloin yleisössä oli ollut vain parikymmentä ihmistä, mutta nyt paikalle oli saapunut 500 kuulijaa. Ja kun Blind Channel mainittiin, oli melko luonnollista, että settilistassa kuultiin ”Dark Side”.
Lost Society
Jos edellisiltana HOKKA sai hieman kotikenttäetua Oulussa, niin nyt siitä pääsi nauttimaan Lost Society. Jo hyvissä ajoin ennen bändin ilmoitettua aloitusaikaa lavan edusta oli melkoisen täyteen pakkautunut, ja usea yleisön jäsen tuntui saapuvan paikalle vasta tässä vaiheessa. Äärimmilleen latautunut tunnelma suorastaan räjähti, kun yhtye saapui lavalle aloittaen oman settinsä ”Afterlife”-biisillä.
Lost Societyn setti piti sisällään niin uutta kuin vanhempaakin materiaalia, enkä ainakaan itse osannut jäädä kaipaamaan enää mitään erityistä kappaletta. Uusi pitkäsoitto oli toki hyvin edustettuna, ja siltä kuultiin jo mainitun ”Afterlifen” lisäksi biisit ”Blood Diamond”, ”Dead People Scare Me (But the Living Make Me Sick)”, ”Is This What You Wanted”, ”Synthetic”, ”Kill the Light” ja nimiraita ”Hell Is A State Of Mind”. Keikan päätti ehdoton lempibiisini, edelliseltä albumilta tuttu ”Awake”.
En ollut nähnyt Lost Societya keikalla sitten Black Box Mikkelin vuonna 2022. Jos bändin meininki teki jo tuolloin vaikutuksen, tämänkertainen ilta onnistui silti yllättämään täysin. Keikkaa on vaikea pukea osuvin sanoin, mutta ihan hetkeen en muista nähneeni yhtä vakuuttavaa vetoa. On vaikea kuvitella, etteikö tällä materiaalilla ja lavapresenssillä täytettäisi saleja myös Suomen rajojen ulkopuolella. Samy Elbanna muisti useaan otteeseen kiittää paikalle saapuneita faneja ja kertoi, kuinka hienoa kotikaupunkiin on aina palata esiintymään.
Keikan energia kantoi pitkälle kotimatkalle asti. Parin tunnin sateinen ajomatka ei tuntunut ollenkaan raskaalta, kun illan adrenaliini piti vireystasoa yllä. ”Miseria Is A State Of Mind” -kiertuetta on jäljellä vielä muutaman viikonlopun verran, joten suosittelen ehdottomasti lähtemään keikalle, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Luvassa on viihdyttävä ilta, kolme kovaa kotimaista yhtyettä ja kolme hieman erilaista näkökulmaa musiikkiin.