Amerikkalainen Lotus Thief julkaisee debyyttinsä ”Rervm” 28.11.2014 turkulaisen Svart Recordsin kautta. Yhtye on duo, jonka jäsenet vaikuttavat monissa muissa projekteisaa, kuten Botanist, The Night Falls ja Ordo Obsidium. Nämä olivat kaikki tosin itselleni tuntemattomia entuudestaan, joten materiaalin linjaa oli vaikea arvailla. Svart on kuitenkin harvemmin julkaissut mitään huonoja levyjä ja jo bändin nimen symboliikka oli omiaan herättämään mielenkiintoni.

Lootus on mm. hindulaisuuden ja buddhalaisuuden pyhä kasvi ja vaikka sillä on monia merkityksiä kuvaa se usein herännyttä tietoisuutta ja sen yhdistymistä maallisesta henkiseen. Tähän liittyy myös albumin teema, joka on käännetty versio roomalaisen runoilijan ja filosofi Lucretiuksen teoksesta ”De Rerum Natura” (suom. Maailmankaikkeudesta). Hän oli epikurolainen filosofiselta koulukunnaltaan, jonka mukaan taika- ja jumaluskosta olisi luovuttava ja keskityttävä tähän elämään, koska mitään muuta ei ole olemassa. Tästä jokainen voi päätellä minkälainen symboliikka jo bändin nimen ja levyn kansikuvan takana piilee.

Entäpä musiikki sitten? Sitä oli kuvattu mm. metallin, space rockin ja ambientin yhdistelmäksi, mikä ei perustavanlaatuisesti olekaan väärä ilmaus. Levyn ensimmäinen kappale ”Aeternum” alkaa rauhallisesti ja kehittyy suht raskaaseen hitaaseen riffiin, josta kehittyy verseä edustava suvantovaihe. Tässä basso johdattelee eteenpäin kitaroiden jäädessä taustalle ja sielukas matala naislaulu pääsee valloilleen. Tästä taas kehittyy blast beatilla eteenpäin rullaava riffi, joka kuitenkin toistaa aiempaa teemaa korkeilla kitaroilla.

Yleisvaikutelmaksi tulee tietynlainen hybridi, joka kuulostaa siltä kuin The Gathering soittaisi metallia. Tunnelma on koko ajan hyvin aistittavissa ja suvantokohdissa jopa seesteinen, vaikka tummemmissa riffeissä painostavampi. Viittaus occult/doom rockiin on myös ilmeinen missä usein vokaaleissa on juuri kauniimman sukupuolen edustaja.  Osat kappaleista, kuten ”Discere Credas” ja ”Mortalis” edustavat rokkaavampaa linjaa, kun taas kappaleet ”Miseras” ja ”Discordia” ovat selkeästi synkempiä ja tunnelmaltaan pahaenteisempiä. Nämä ja alussa mainittu linja ovatkin ne kolme suuntaa, jotka sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Vaihtelu on hyvästä ja pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti, vaikka kappaleet ovat pääasiassa 7-8 minuuttisia.

Monikerroksinen materiaali ja usein yllättäen ilmenevät suvantokohdat ja aika ajoin pitkät instrumentaaliosuudet luovat myös vivahteen Dream Theaterille tyypillisestä ulosannista. Pientä progressiivista vaikutetta on toki muutenkin havaittavissa, mutta läsnä on myös melankolista ilmaisua, joka tuo mieleen vanhan Empyriumin.

Monen kappaleen lopussa on myös ns. tyhjä osuus jossa kuullaan milloin mitäkin, coituksen äännähtelyistä linnunlaulun kautta tykin laulauksiin, taputuksiin ja nauramiseen. Tällainen tunnelman luominen on yleistä teema-albumeissa, minkä on tarkoitus luoda kuulijalleen tietynlainen mielentila ja fiilis kuulemastaan.

Olin positiivisesti yllättynyt levyn sisällöstä ja ylläolevan perusteella uskoisin vääränlaisen aineksen karsiutuvan melko hyvin pois kuulijakunnasta. Vahva aloitus tältä amerikkalais-duolta ja debyyttinä mieleenpainuva. Ehkä maanosalla on vielä toivoa ansioitua muunkin musiikinlajin kuin death metallin tuottajana.

8/10

Kappalelista:

01. Aeternvm
02. Miseras
03. Discere Credas
04. Lvx
05.  Discordia
06.  Mortalis

http://lotusthief.bandcamp.com/releases

Kirjoittanut: Tuukka Franck