Loudwire listasi parhaat death metal -levyt vuodesta 1985 viime vuoteen – Suomalaisväriä listalla edustavat Children Of Bodom ja Insomnium

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 13.10.2020

Yhdysvaltalainen musiikkisivusto Loudwire on julkaissut sivustollaan artikkelin, johon se on listannut mielestään parhaimmat death metal -albumit aina vuodesta 1985 viime vuoteen saakka . Jokaiselta vuodelta on valittu listalle yksi albumi. Lista käynnistyy ensimmäiseksi death metal -levytykseksi kutsutun Possessedin vuonna 1985 ilmestyneellä ”Seven Churches” -albumilla ja päättyy Blood Incantationin viime vuonna ilmestyneeseen ”Hidden History of the Human Race” -albumiin. Listalle mahtuu albumeita muun muassa Opethilta, Cannibal Corpselta, Morbid Angelilta, Obituarylta sekä Deathilta, mutta siltä löytyy myös suomalaista väriä Insomniumin sekä Children Of Bodomin muodossa.

Vuoden 2000 parhaimmaksi death metal -albumiksi nimetystä Children Of Bodomin ”Follow The Reaperista” artikkelissa sanotaan seuraavaa:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Olemme kanssanne samaa mieltä siinä, että Children of Bodom ei ole heti silmiinpistävin ”death metal” -bändinä, vaikkakin se lopulta putoaa tähän lokeroon. ”Follow The Reaper” on heidän uransa määrittelevä albumi, jossa Alexi Laiho pistää pystyyn revittelyklinikan lähes joka sekunti. Iron Maidenin tyyliset harmoniat ja neoklassiset liidit ovat positiivisesti tarttuvia, ja Bodom auttoi pitämään melodian hengissä kaikkein koettelevimmalla genren aikakaudella.”

Vuoden 2014 kovimmaksi albumiksi nimetyltä Insomniumin ”Shadows of the Dying Sun” -albumista kerrotaan puolestaan seuraavaa:

”Melodinen death metal on ollut olemassa jo kahden vuosikymmenen ajan, mutta samalla kun alaryhmä näytti tulleen lypsetyksi kuivaksi, Insomnium vei sen kohti täydellisyyttä. ”Shadows of the Dying Sun” on todellinen melodeath-mestariteos, jossa laulajat Ville Friman ja Niilo Sevanen vaihtelevat upeasti puhtaan- sekä huutolaulun välillä kiehtovilla hahmoilla yhdistettynä. Kuka uskoi, että death metal voisi olla näin tarttuvaa? Tämän levyn kitarariffit ovat myös huippuluokkaa, ja levyn täyteläinen ääniwalli lisää rauhoittavaa lämpöä kappaleisiin kuten ”We Sleep”, ”Revelation” ja ”Lose to Night”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Voit lukea artikkelin kokonaisuudessaan tästä.