LPRHC Fest 31.7.2015 Osa: 1/2
Lappeenrannassa järjestettävä LPRHC Fest pidettiin jo toista vuotta peräkkäin Huhtiniemessä. Elokuun ensimmäinen viikonloppu on viime vuosina profiloitunut hardcoren, punkin ja vastarannalta kaikuvan räpin juhlaksi eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Undergroundista ponnistavat artistit ja pienen festivaalin leppoinen meininki ovat muodostuneet tapahtuman tavaramerkeiksi, kuten myös esiintyjälistan kruunaavat ulkomaiset täsmäkiinnitykset.
Vuosi sitten festivaalin molemmat pääesiintyjät joutuivat perumaan keikkansa, joten tämän vuoden festejä odoteltiin hieman revanssihengessä. Säätiedotukset meinasivat masentaa kansaa, mutta meteorologien arvaukset osuivat kaikeksi onneksi täysin väärään ja yleisö sai nauttia keikoista varsin leppoisassa kesäsäässä.
Ensimmäinen festaripäivä rakentui hitaasti mutta varmasti yleisön kasvaessa tasaisesti joka keikalla. Kokoonpanomuutosten ja uuden EP:n myötä ahkerasti keikkaillut M.O.R.A. nousi perjantain alkuillan kohokohdaksi, vaikka aurinkoinen Huhtiniemi ei välttämättä tarjonnutkaan Suomen kovimman tyttöbändin raskaalle myllytykselle parasta mahdollista miljöötä.
Mainos päättyy
Jo vuosia sitten undergroundista suuren yleisön tietoon noussut Rytmihäiriö perusti livesettinsä odotetusti tunnetuille hiteille, joita yhtyeeltä kyllä löytyy vakiona hyllystä. Basisti Ande näytti jättäneen viimeaikoina lenkkeilyn vähemmälle ja keskittyneen olennaiseen, ainakin vakuuttavasta spurguhaitarista päätellen. Unen visertäessä tutuista aiheista – saatanasta ja isosta G:stä – ja rumpali Oton toimittaessa tuplabasareita metritavarana bändi tuli soittaneeksi myös uusia biisejä.
Kovassa nousukiidossa viilettävä Teksti-TV 666 tarjosi yhden koko illan parhaista livekokemuksista. Viiden kitaran läpitunkematon meluvalli teki vaikutuksen livetilanteessa ja yhtyeen hauskanpito välittyi katsojalle koko keikan ajan. Bändin soundi on ikään kuin tavoittamattomissa kitaroiden surinan takana, eivätkä simppelit sovitukset paljon häiritse kuulijoiden fiilistellessä äänimaailmaa.
Perjantain yllättäjäksi nousi ruotsalainen Damaged Head. Vanhan liiton HC-punkia nuorekkaalla otteella räiminyt yhtye esiintyi varsin energisesti vaikkei paikalle ilmaantunutkaan niin paljon yleisöä kuin olisi toivonut. Tällä kertaa Damaged Head sai kyseenalaisen kunnian olla se bändi, joka olisi ansainnut enemmän katsojia. Eturiviin oli kuitenkin joku vaivautunut pyörätuolillakin, joten katsojien määrä korvattiin omistautumisella. Keikan jälkeen oli pakko suunnistaa t-paitakaupoille.
Mainos päättyy
Vaikka LPRHC Fest on nimellisesti hardcoreen ja punkiin keskittynyt tapahtuma, on festeille osattu viime vuosina ottaa mukaan piristysruiskeita muistakin genreistä. The Valkyriansin rytmikäs ska oli omiaan raikastamaan ilmapiiriä illan pääesiintyjää varten. Fiilis vaihtui hetkeksi ja pikkulavan pitti muuttui iloisiksi tansseiksi. Yleisökin tuntui tykkäävän, sen verran runsaasti väkeä kerääntyi paikalle.
Yhdysvalloista saapunut perjantain pääesiintyjä Lionheart oli juuri niin kova kuin oli odotettukin. Bändi jauhoi 11 vuoden aikana harjaantuneella tatsilla breakdownia breakdownin perään ja pitissä riitti myllyttäjiä. Ihan tuli mieleen parin vuoden takainen First Bloodin keikka festien edellisessä tukikohdassa Skinnarilassa. Hardcorea oli tämän vuoden artistikattauksessa vähemmän kuin aikaisemmin, joten Lionheartille oli erityisen paljon tilausta. Pää nyökkyi ja ”Pure Anger” soi päässä vielä jatkobussin kaartaessa Valtakadulle.
LPRHC Festin perjantai ei pettänyt. Eikä siitä nyt varsinaisesti ollut pelkoakaan.
Teksti: Antti Kailio
Kuvat: Jetro Stavén