Lujempaa! Lujempaa! Lujempaa! – Swans Tavastialla

Yhdysvaltalainen, kokeellisen tunnelmoinnin ja post-rockin esi-isä Swans saapui Helsingin Tavastialle 24.10.2023. Mukaansa yhtye oli napannut kitaristi Norman Westbergin, hänetkin Yhdysvalloista.

Swansissa joskus aiemmin vaikuttanut Norman Westberg rupesi lämmittelemään yleisöä ja availemaan kuulijoiden aisteja puoli kahdeksan maissa. Yleisöä oli saapunut hyvissä ajoin paikalle seuraamaan Normanin suorastaan hypnoottista tunnelmointia.
Keikka siis koostui siitä, että Norman seisoi kitaran kanssa lavalla yksin ja lähinnä esitteli suurta ja ambienttista äänimaailmaa erilaisten pedaalien avulla. Ihan täysin nappisuoritus näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka paikan päällä meinasin ruveta haukottelemaan.

Illan pääaines Swans aloitti mittavan ja palkitsevan uransa jo 80-luvulla. Yhtye on nauttinut kulttimainetta koko olemassaolonsa ajan ja on aina puskenut rajoja kokeellisuudellaan. En silti tiennyt, mitä odottaa, koska tiesin, että yhtye ei soita kuin 2010-luvulta lähtien materiaalia, jonka luulin olevan paljon hissuttelevampaa kuin aikaisempi materiaali.

Ei pitänyt paikkaansa. Swansin aloittaessa messunsa huomasin, että kuulosuojaimet täytyy työntää korvakäytävien tukkeeksi jo lähes epämukavan syvälle. Vibranssi tuntui lähes aivoissa asti ja nuuskapurkki tärisi taskussa, kun tämä yhdysvaltalainen aitoakin aidompi ryhmä toteutti visiotaan helsinkiläiselle yleisölle.

No mitä se Swans sitten soitti? Pelkkiä helmiä tietenkin. Illan aikana kuulin lähes täysin tuntemattomia kappaleita. Joistain olin kuullut osan. Järkälemäisiä versioita biiseistä, jotka ovat jo itsessään järisyttäviä oli tunteita herättävää kuulla uusin korvin. Tätä yhtyettä olikin yllättävän mielekästä seurata, vaikka ennakko-oletuksia heidän livevetoaan kohtaan oli paljon. Olin siis tutustunut Swansin tuotantoon lähinnä ”Soundtracks for the Blindin” ja ”To Be Kindin” kautta ja tiesin etukäteen, että näiltä biisejä ei tule.

Jo setin alkupuoliskossa tunsin suurta helpotuksen tunnetta ja olo oli kuin nousisi hiljalleen taivaaseen. Elämä on aika helvetin vaikeaa ja ärsyttävää ja se, jos mikä kuormittaa tällaista ikinuorta 26-vuotiasta sälliä. Swans on kuitenkin kuin lämmin halaus ja ohjaa rauhassa ajatuksia muualle sekä rakentaa jokseenkin lohdullista ja positiivisempaa mielentilaa.

Swansin suosio räjähti vasta myöhemmin 2000-luvulla laulaja Michael Giran mukaan ja voin täysin uskoa, että vasta myöhemmät sukupolvet ymmärtävät herkemmin tällaisen ilmaisun päälle. Oliko kasarilla mitään muuta kuin diskoa?

Keikka oli siis kolmen tunnin pituinen sielunpuhdistus. Väkeä alkoi poistua jo kahden tunnin jälkeen, onhan kolme tuntia pitkä aika seisoskella ilman väliaikaa. Top 5 näkemiäni keikkoja ikinä.

Kirjoittanut: Otto Vainionpää
Kuvannut: Thomas Frankton

Settilista:

1. The Beggar
2. The Hanging Man
3. Ebbing
4. The Memorious
5. Cathedrals of Heaven
6. No More of This
7. Leaving Meaning
8. Birthing