Alkuteoksen kirjoittaja Łukasz Dunaj on tehnyt uskomattoman hyvää ja kattavaa työtä yhtyeen historiikin ja myös tavallaan keulahahmo Adam ”Nergal” Darskin määrätietoisen persoonan avaamisessa, joskin muiden kertomana. Tuotokset sekä keskeisimmät kiertueet käsitellään perinpohjaisesti ja haastatteluja on saatu nykyisiltä jäseniltä aina kansitaiteen tekijään. Kirjan taitto on tehty hyvin mallikkaasti ja kuvat elävöittävät yhtyeen vaiheita erinomaisesti.

Sitten päästään kirjan huonoihin puoliin. Koska kyseessä ei ole kuitenkaan Mötley Crüen kaltainen porukka, jonka edesottamuksista on riittänyt materiaalia ainakin neljään biografiaan (”The Dirtin” lisäksi Tommyn, Vincen ja Nikkin elämäkerrat), saati vuosikymmeniä vaikuttanut legenda, tuntuu materiaalia olevan liikaa muulle kuin täysin vannoutuneelle fanille. Iso osa kirjan 490 sivusta ollaan keikalla, tehdään levyä, riidellään vähän Rob Darkenin kanssa, vaihdetaan jäseniä ja sitten tehdään taas levyä. Bändi tekee toki bändihommia, mutta liian suuri osuus äänityksiä, keikkailua ja harjoittelua tuntuu ikävä kyllä pidennetyltä sarjalta haastatteluita.

Behemoth-biografia on tietenkin kattava, eikä jätä mitään käsittelemättä, mutta jotkin asiat hoidetaan siinä ikäänkuin pois alta. Johtuneeko Esimerkiksi Adam Darskin taistelu syöpää vastaan käsiteltiin teoksen pituuteen nähden hetkessä. Mies on ollut myös tuomarina The Voice of Polandin ensimmäisellä kaudella ja otti voiton kotiin, joka taidettiin lähinnä mainita. Ulkomusiikilliset asiat ovat toki aina erillisiä taiteilijan varsinaisista tuotoksista, mutta lukisin mielelläni bändin biografiasta nimenomaan muusta kuin niistä lätyistä, reeneistä ja keikoista. Pähkinänkuoressa alkuteoksen suurin ongelma on siinä, että samaan aikaan on sekä julkaistu että käännetty koko sirkuksen kiinnostavimman ihmisen biografia, eli Nergalin Confessions of the Heretic, jolle Behemoth-biografia jättää mielestäni liikaa tilaa sisältönsä kustannuksella.

Käännöksen, eli arvostelussa olevan teoksen ehdottomasti suurin ongelma on nimenomaan käännös. Joskus 1990-luvun jälkipuoliskolla lukion äidinkielenopettajani sanoi, että kirja käännetään aina kääntäjän äidinkielelle eikä toisinpäin. Kaikesta päätellen yksikään Behemothin biografian kustannustoimintaa vetäneistä ei ole ollut saman äidinkielenopettajan opissa. Sekä sanonnat että ilmaisut ovat toki paikkansa pitäviä, mutta luonnottomia ja kapulakielisiä. Jossain medialle menevässä tiedossa mainitaan kääntäjän olevan Mark Eglington, mutta se ei pidä paikkaansa. Käännöksen on tehnyt Paweł Frelik kun ensinmainittu taas käänsi Nergalin oman kirjan. Seuraava, median saatekirjeestä poimittu tekstinäyte olkoon esimerkkinä käännöksen ongelmista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Looking at his family photos from the 1980s, it is hard to imagine that in less than two decades he will be heading one of the world’s top black/death metal combos. God walks the mysterious paths? Perhaps, as long as it is a left-hand path.”

Ilmaisu ”God walks the mysterious paths” olisi varmasti natiivipuhujan tekstissä muodossa ”God walks in mysterious ways”. Google-haussa ensin mainitulla ilmauksella löytää lähinnä viittauksia kirjaan. Yksittäistapaukset voidaan antaa anteeksi, mutta koko kirja on tupaten täynnä kapulakieltä. Välillä tuntuu siltä, kuin lukisi japanilaista peliä tai nigerialaiskirjettä. Syvällinen ja nautinnollinen lukeminen on mahdotonta ja ainoa tapa on suodattaa suurin osa tekstistä pois ja kahlata kirja läpi.

Suomennosta odotellessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

3/10