Lumoava ”Mesmer” – arviossa Northlanen uutukainen

Djent on terminä hieman kiistanalainen ja musiikissa kaksiteräinen miekka – toisaalta sillä voi saada aikaan mielenkiintoisia ja voimakkaita rytmejä, ja toisaalta se voi vangita itse musiikin ennalta määrättyyn häkkiin, jota hallitsee hiukan paradoksisestikin ennalta-arvattavuus ja tylsät kappaleet. Australialainen soittaa progressiivista metalcorea, jossa kuuluu djentin vahva vaikutus. Yhteensä neljä studioalbumia julkaissut poppoo esitteli yllättäen maailmalle uuden ”Mesmer”-levynsä ilman virallista tiedotusta. Julkaisuun johdattelivat vain muutama single ja kryptiset viestit Facebookin messengerissä toimivalta botilta.

Northlanen albumit ovat hieno esimerkki soundin kypsymisestä ja tasaisesti tapahtuneesta kehityksestä. Pikkuhiljaa metalcoresta ja melko tyypillisistä djent-elementeistä yhtye on hivuttanut soundiinsa enemmän Tesseractin kaltaista atmosfääriä, rikkaampia melodioita ja tekstuureita kuin myös monipuolisempaa laulutyyliä. ”Mesmer” on bändin vähiten metalcore-vaikutteinen albumi, vaikka esimerkiksi ”Colourwave” ja ”Fade” ovatkin yksiä bändin suoraviivaisimmista kappaleista suorastaan imelillä metalcore-kertosäkeillä. Debyyttialbumillaan bändin sointi oli vielä hivenen hiomatonta ja paikoitellen sekavaakin, mutta siitä eteenpäin pakettia ja ilmaisua on hiottu jatkuvasti. Läpimurto Northlanen tyylissä tapahtui ”Node”-albumilla, jolloin mukaan tuli uusi laulaja, jonka myötä joitakin vanhoja syntejä kappaleiden melodioissa saatiin karsittua. Musiikki muuttui geometrisesti miellyttävämmäksi, ja sävellykset olivat jo selvästi polveilevampia ja tyylikkäämpiä. Mielestäni soundeissa kuitenkin tapahtui askel taaksepäin.

Heti ”Mesmerin” ensimmäinen kappale ”Citizen” esittelee uudistuneen Northlanen. Mureampi kitarasoundi, mystinen ja hitaasti kehittyvä tunnelma sekä mukaansatempaava groove ilman melkein kuluneeksi käynyttä chuggailua jokaisessa kohdassa tai liian sekavaa nykimistä. Levy tuntuu olevan ihan erilaisella tavalla tasapainossa kuin aikaisemmin. Mitään ei heitetä liikaa kuulijan naamaan, vaan kaiken annetaan kypsyä ensin hyvin. Kitaratyöskentely ei ole yhtä hektistä ja nuotteja on vähemmän kuin aiemmin, mutta kitarat miettivät nyt tarkemmin, mitä sanoa ja missä kohdassa. Soinnut ja sointukulut ovat kauempana tyypillisestä metalcoresta. Melkein voisi heittää jonkin djent-vitsin levyn ”Zero-One”-kappaleen nimestä, mutta en nyt viitsi.

”Mesmer” on nimensä mukaisesti täynnä kappaleita, jotka ovat hypnoottisia ja salakavalasti otteeseensa kietovia. ”Savagen” dramaattinen ja liki elokuvamainen intro ottaa kuulijasta heti otteen ja herättää huomion. Kappaleessa on melkein transsiin vaivuttavan vahva rytmi, joka jatkuu läpi koko kappaleen lähes muuttumatta. Joko se soitetaan pelkästään rummuilla tai bassolla, pelkällä kitaralla tai sitten kaikki unisonissa. Taustalla soljuvat syntikat valuvat kuin violetti virta kuulijan korviin tehden samalla koko paketista entistä lumoavamman.

Peräkkäin olevat ”Solar” ja ”Heartmachines” ovat temmoltaan hyvin samanlaisia, ja ne ovat kumpikin levyn rauhallisimmasta päästä. Ne eivät kuulu levyn parhaimmistoon ja saattavat hieman puuduttaakin kuulijaa samankaltaisuutensa takia. Perään kuitenkin isketään koko levyn aggressiivisin ja intensiivisin pala ”Intuition”, jonka alkuräyhäys on kuin vihaisin Linkin Park aikoinaan. Se taas puolestaan soljuu suoraan ”Zero-One”-kappaleeseen, joka on ”Savagen” ohella yksi tunnelmaltaan jännittyneimpiä kappaleita koko levyllä. Hyvä putki menee hieman pilalle ”Fadella”, jonka olisi voinut jättää kokonaan pois levyltä. Näin suoraa, geneeristä ja ärsyttävää kappaletta ei Northlanella ole koskaan ollut. Säkeistöissä laulaja kuulostaa häiritsevästi Steven Wilsonilta, enkä mielelläni kuuntelisi metalcorea Wilsonin tulkitsemana.

Tämä albumi on ehdottomasti Northlanen tähänastisista tuotoksista paras, se täytyy tunnustaa. Yhtye tuntuu löytäneen balanssin djentin, metalcoren ja ambient-tyylisten elementtien kanssa muodostaen hyvin groovaavaa ja popahtavaa metallia, joka kuitenkin kietoo pauloihinsa. On hieman yllättävää, että bändi sai aikaan tunnelmaltaan näinkin yhtenäisen ja miellyttävän levyn. Vaikka muutama kappale onkin hieman heikompi, on tällä tuotoksella sellaisia kappaleita, jotka kohoavat ehdottomasti Northlanen parhaimmistoon. Kokonaisuus on yksi levyn valteista, joten ”Mesmer” onkin hyvä kuunnella kokonaan putkeen. Kappaleet luovat yhtenäisen ja lumoavan tunnelman, jollaista yhtye yritti edellislevyllä tehdä, mutta epäonnistui silloin hieman.

6½/10

KaaosZine levyt
Kappalelista:

  1. Citizen
  2. Colourwave
  3. Savage
  4. Solar
  5. Heartmachine
  6. Intuition
  7. Zero-One
  8. Fade
  9. Render
  10. Veridian
  11. Paragon

Northlane Facebookissa

Northlanen kotisivut

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Kommentoi julkaisua