Luovuttaneen väsynyttä melankoliaa – Vauran irtiotto metallista levyllä ”Sables”

Vaura on siitä mielenkiintoinen yhtye, että se aloitti blackgazen karsinassa mutta on valunut julkaisu julkaisulta kohti post-punkin vakavuutta. Yhtyeen kolmas levy, huhtikuussa julkaistu ”Sables” on jo täyttä post-punkia, eikä metallista ole enää tietoakaan. Metallin sijaan ”Sables” kumartaa dramaattisesti The Curen mallisen synkistelyn suuntaan.

Bändi kehittää ambientmaisia, post-punkahtavia kappaleitaan verkkaisen rauhallisesti hienoisen melankolian udun ollessa läsnä koko levyn ajan. Syntikka lienee levyllä johtavin soitin mattaisine sointuineen. Vokaalit vaihtelevat melankolisen, kauniin lempeän ja lakonisen välillä, ja kitarat näppäilevät melodianpätkiä siellä, täällä. Levy on ilmava ja todella surumielinen, kuin toivonsa ja voimansa menettänyt rakastaja. Äänimaailma kuvaakin hyvin tiettyä aamuyön haurasta väsymystä ja alakuloa. ”Sables” on kuin unenomainen melankolian hattara, johon uppoaa vähitellen.

Levy on kuitenkin valitettavan löysän särmätön, ja se jää usein taustamusiikin asemaan. Vauran edellinen levy ”The Missing” tarjosi vielä riipaisevuutta ja huippuhetkiä, kun metalliset elementit loivat kappaleisiin ajoittaista intensiteettiä, ja elämäntuska syttyi liekkiin kuten esimerkiksi viime levyn intensiivisen julistava ”The Fire” blästeineen. ”Sables” unelmoi sen sijaan paikallaan. Levy on omalla tavallaan kaunis ja tarjoaa muutaman hittimäisemmän biisin kuten ”The Ruins (Hymne)” ja ”The Lightless Ones”, mutta muuten musiikki vain soljuu hahmottomana, hattaraisena möykkynä ohitse. Levy on totisesti täynnä luovuttaneen väsynyttä melankoliaa, niin hyvässä kuin huonossa.

7/10

Kappalelista:

1. Espionage
2. Zwischen
3. The Lightless Ones
4. The Ruins (Hymne)
5. No Guardians
6. Eidolon
7. Basilisk (The Infinite Corpse)
8. Sables

Vaura Bandcampissa 

Vaura Facebookissa 

Kommentoi julkaisua