”Luulot pois heti ensitahdeilla” – Arviossa Vainoan ”Pelon Varjo” -EP

Kirjoittanut Eljas Härmälä - 25.10.2021

Helsinkiläinen “mustaa hardcorea” paukuttava Vainoa-yhtye perustettiin vuonna 2016. Yhtye julkaisi järjestyksessä toisen EP:nsä “Pelon Varjo” digitaalisena jo vuoden 2021 alussa. Kasettina EP julkaistiin syyskuussa Suicide Recordsin kautta. Heti ensikuuntelulla mielen valtaa totaalinen synkkyys. Pienintäkään valonhäivähdystä ei ole havaittavissa tunnelin päässä.

EP:n käynnistävä “Näytä kuolemasi minulle” lyö luulot pois heti ensitahdeilla. Kappaleen alku on pakattu niin täyteen ääntä, että koko paketti räjähtäisi, jos siihen toisi vielä yhdenkin elementin lisää. Kiinnostavan alun jälkeen kappale vaihtuu tyypillisempään hardcorepaukutukseen terävillä kitarariffeillä höystettynä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Seuraavat kaksi kappaletta “Pelon Varjo” ja “Vainot Eivät Pääty Koskaan” jatkavat ensimmäisen viitoittamalla tiellä. Musiikki on vahvasti eteenpäin vievää eikä jää liikaa vellomaan paikalleen. Vaikka kappaleet ovatkin vain “yhtä ja samaa”, tarpeelliset rumpufillit rikkovat rakennetta ja pitävät samalla mielenkiintoa yllä.

Synkällä riffittelyllä käynnistyvä “Ääni Sen Menettäneille” on edeltäjiään reilusti pidempi, jopa neliminuuttinen. Kappaleen pituus antaa kitaralle enemmän tilaa ja se sisältääkin EP:n vakuuttavimmat riffit. Myös sanoitukset iskivät allekirjoittaneeseen: “On astuttava vastaan/En anna pelon voittaa.” Sanoitukset ovat se ainoa pieni toivonpilkahdus tässä totaalisessa synkkyydessä.

Viimeinen kappale “Metalliset Kasvot” on koko EP:n kohokohta. Legendaarisen Musta Paraati-yhtyeen lainakappale on 7-minuuttinen järkäle, joka sopii juuri minunlaiselleni hitaasta ja ahdistavasta musiikista pitävälle. Alun hidas tempo antaa lisää painoarvoa vokaalisuorituksille, jotka ovatkin kenties hienoin elementti koko EP:ssä. Tuskainen kirkuna vain lisää musiikin synkkyyttä ja sehän on vain hyvä asia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Bändin oma määritelmä musiikilleen “blackened hardcore” on mielestäni juuri oikea kuvaus. Rummut ja sanoitukset tuovat mieleen perinteisen hardcoren, mutta kitarat ja vokaalit ovat lähempänä black metallia. Kokonaisuudessaan EP on todella onnistunut. Hardcoressa pelkään usein kappaleiden samankaltaisuutta, mutta tämä ongelma ohitettiin onnistuneesti. Näin synkän ja omaleimaisen musiikin luulisi olevan kovaa valuuttaa alan piireissä.