Dokkenissakin vaikuttaneen George Lynchin Lynch Mob on julkaissut kahdeksannen albuminsa, joka kantaa nimeä ”Rebel”. Jos ei Lynch Mob ole edes nimenä tuttu, niin tiivistelmänä voisin sanoa, että yhtye soittaa kasari- hard rockia ilman tuuheaa hiuslakan kyllästämää tukkaa.

Albumin avaa melko perusrokkia edustava ”Automatic Fix”, joka loistaa teknisyydellään. Kappaleen kitarasooloon on tietenkin panostettu, ja se onkin tämän kappaleen kohokohta. Avauskappaleen jälkeen koittaa itse albumin kohokohta, nimittäin ”Between The Truth And A Lie”. Tämä sisältää kasari- hard rockia tähän päivään päivitettynä. ”Between The Truth And A Lien” kertosäkeen laulumelodian ja taustalla häärivän kitarariffin muodostama kokonaisuus tekee tästä kappaleesta mieleenpainuvan ja miellyttävän. ”Testify” on puolestaan hieman rankempaa menoa sisältävä kappale. Se ei kuitenkaan yllä täysin samanlaisiin sfääreihin kuin ”Between The Truth And A Lie”. Ja vaikkakin itse ”Testify” ei todellakaan ole mikään täysin järkyttävä täytebiisi, se silti tuntuu vaisulta huiman kakkosraidan jälkeen.

Uuteen nousuun lähdetään ”Sanctuaryssa”, jossa on hieman samankaltaisia elementtejä kuin ”Between The Truth And A Liessa”. ”Sanctuary” on puolestaan ihan toimiva kappale, jossa yhdistyy rankka kitarariffittely Ronnie James Diolle kumartavaan lauluun. Vaatii kuitenkin muutaman pyörityskerran, jotta kyseisen kappaleen pystyy sisäistämään kunnolla. ”Pine Tree Avenue” muistuttaa enemmänkin glam metalin meininkejä, kun taas noin albumin puolivälistä löytyvä ”Jelly Roll” ulottuu klassisemman rokin puolelle. ”Jelly Roll” ilahduttaakin juuri bluesmaisuudellaan kuuntelijaa.

Jälleen yksi albumin loistohetkistä koetaan raidalla seitsemän, kun ”Dirty Money” lähtee soimaan. Myös ”The Hollow Queen” tekee vaikutuksen melankolisella ja haikealla kertosäkeen melodiallaan. ”The Ledge” puolestaan erottuu muista albumin kappaleista balladimaisuudellaan. Akustinen kitara luo siihen oman leimansa ja tukee kappaleen tunnelmaa. ”The Ledge” edustaa ehdottomasti Lynch Mobin rauhallisempaa puolta. Se on yksi albumin hienoimmista kappaleista, joka jokaisen on pakko kuunnella läpi. Hitaammalla menolla jatketaan, kun bluesahtava ”Kingdom Of Slaves” jatkaa siitä, mihin ”The Ledge” jäi. ”Kingdom Of Slaves” on yllättävän vahva kappale, jossa vokalisti Oni Loganin ääni tulee vahvasti esiin. Myöskään itse kitaristi Lynchin blues-riffittely ei jää huomaamatta. Täysin toisenlaista menoa tarjoaa albumin päättävä ”War”, joka on kuin ”Kingdom Of Slavesin” vastakohta. Yllätyksekseni täytyy todeta, että albumin päättävä raita on albumin mitään sanomattomin kappale.

Bluesia, klassista rockia ja hard rockia – niistä on Lynch Mobin ”Rebel”-albumin kappaleet tehty. Täysin kammottavia täytekappaleita ei ”Rebel” pidä sisällään, mikä tietenkin on aina hyvä asia. Kappaleet ovat radiosoittoon sopivaa materiaalia ja sijoittuvat ”ihan ok” -kategoriaan – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Suosittelen tsekkaamaan tämän albumin!

8 / 10

Kappalelista:
01. Automatic Fix
02. Between The Truth And A Lie
03. Testify
04. Sanctuary
05. Pine Tree Avenue
06. Jelly Roll
07. Dirty Money
08. The Hollow Queen
09. The Ledge
10. Kingdom Of Slaves
11. War

https://www.facebook.com/LynchMobOfficial?fref=ts

Kirjoittanut: Tia Salmela