”Mä en aio päästää irti!” – Klassikkoarvostelussa Ratsian 40-vuotias ”Elämän Syke”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 1.11.2020

Suomi-punkin särkyneen enkelin, vuonna 1997 ennen aikojaan menehtyneen Jyri Honkavaaran ehkä raikkaimmin soiva albumi, Ratsian toinen pitkäsoitto ”Elämän syke” täyttää tämän vuoden marraskuussa  40 vuotta. Pihtiputaalla vuonna 1977 perustetun ja kaksi vuotta tuota myöhemmin rockin SM-kisojen uuden aallon sarjan voittanut Suomi-punkin kirkkaimpiin tähdenlentoihin kuulunut neljästä nuoresta miehestä koostunut yhtye äänitti toisen albuminsa Helsingin Finnvox-studioilla syyskuussa 1980. Albumin tuotannosta vastasi salolaisen suomipunk-legenda Vaavin kitaristi Kari Hipponen, ja sen äänityksestä huolehti kotimaisen rock-musiikin legendaarisimpiin tallentajiin lukeutuva Risto Hemmi. Albumin kansitaiteesta vastasi puolestaan aikansa punk- ja rock-levynkansitaiteilija ja taiteen monitoimimies Kari Riipinen. Albumin julkaisi Ratsian debyyttiäänitysten julkaisun tavoin P. Karhu OY:n, tuottaja Atte Blomin ja Pekka Aarnion (mm. Agit Prop) yhdessä perustama Johanna Kustannus.

Ratsian omaa nimeä kantaneen debyyttialbumin jälkeen yhtyeen uuteen kappalemateriaaliin ujuttautui mukaan melodisempaa power pop -otetta sekä siinä ajassa kansainvälisempiä ska- ja reggae-vaikutteita. Nämä keitoksen ainesosat yhdessä muodostivat ehkä yhtyeen parhaimman albumikokonaisuuden. Nuoruuteen kuuluvasta kirkasotaisuudesta huolimatta, Honkavaara oli erittäin tyylitajuinen ja jo nuorena tarkkapiirteisesti kansainvälisiä punk rock -virtauksia ja vaikutteita itseensä imevä ja luomistyöhönsä suodattava herkkä, omaehtoinen taiteilija. ”Elämän Syke” on spirittinsä puolesta lämminhenkinen ja optimistinen albumi. Albumin biisit ovat omanlaisiaan arkielämän kannustuslauluja elämäänsä eksyneille ja näpeilleen saaneille nuorille. Sen kappaleet tihkuvat yhtyeen debyyttialbumin angstisuuden, päämäärättömyyden ja epäkohtien osoittelevuuden sijaan enemmän toiveikkuutta ja empatiaa. Biisit myös kannustavat langennutta ja epäonnistunutta uuteen mahdollisuuteen tarttumiseen. Samalla ne kuitenkin monottavat kusta päähänsä päästäneitä yksilöitä kipakasti ja pudottavat tehokkaasti takaisin maan pinnalle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vimmaisesti, mutta ilmavasti rullaavat, Honkavaaran säveltämät Pelle Miljoonan 1980-tyyppinen kaahaus ”Ruumis ja sielu” sekä Problemsille kumartava, todella upea ”Päiviä ja öitä” ovat kaikkien kotimaisten punk rock -albumien avauspuolten aatelia. Rumpali Pasi Kuusjärven pidättelemätön rumpalointi siivittää kyseiset kappaleet upeaan kiitoon. Nuoren pariskunnan rakkauselämän päättymisestä kertovat, astetta hillitymmin ja maalailevammin keinuvat, basisti Rudi Lukkarisen käsialaa olevat ”Sä vain” ja ska-reggae -poljentoisen säkeistön omaava The Clashin pirtaan istuva ”Rudi’s reggae” toimivat niiden välissä sopivan kaihoisina ja surumielisinäkin hengähdyshetkinä. A-puolen päättävä ”Ikuinen rakkaus (luulet vain)” on Ratsian debyyttialbumin sessioissa tallennetun ja ”Hilse-LP” -kokoelma-albumilla julkaistun ”Ihohygieniaa” -biisin tavoin ´77 brittipunkin kovimpiin kuuluneen Buzzcocksin tyylitajuinen käännös-cover. Tällä kertaa coveroinnin kohde tosin oli Buzzcocksin ”Breakdownin” sijaan ”I Don’t Mind”. Kappaleen komeat kertosäehuudatukset ja nuoren Honkavaaran oivallinen sanoituskäännös ovat myös erityisesti mainitsemisen arvoisia. Albumin A-puolella Ratsian omat biisit seisovat ylväänä sinällään ryhdikkäästi coveroidun maailmanluokan punk-klassikon rinnalla. Itseasiassa ne ovat jopa piirun verran tarttuvampia kuin kyseinen lainabiisi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Heti B-puolen kärjestä löytyykin sitten kaksi kiistatta Ratsian legendaarisimpiin ja komeimpiin kuuluvaa biisiä. ”Täynnä elämää” on ainutkertaisessa erinomaisuudessaan suoraselkäisen tarttuva, ajaton punk rock-taistelulaulu apatiaa, itsesääliä ja luovuttamista vastaan. Kitaristi Juha Aunolan selkäpiitä hyytävän koskettava introsoolo kappaleessa on eräs suomi-punkin hinoimpia hetkiä. Mm. Hanoi Rocksin ja Pelle Miljoona OY:n basisti Sam Yaffan veljen, Jone Takamäen saksofonilla ja Brandy Ruokosen (myöh. Shadowplay) pianolla täydentämä, albumin ainoa singlelohkaisu ”Täältä tulee yö” lähentelee puolestaan suureellisuudessaan jopa Bruce Springsteen & The E-Street Bandin soitannollista mahtipontisuutta, mutta pelkästään hyvässä. Eräs porilainen menestysyhtye nimesi reilu vuosikymmen myöhemmin oman live-albuminsa kyseisen kappaleen mukaan, ja kuinka ollakaan, kappaleesta tuli kyseiselle yhtyeelle yksi koko uransa livesetin vakiokappaleista. Levyttipä yhtye biisin myös eräälle studioalbumilleen – eikä ainoastaan syystä, että biisi viittasi vahvasti yhtyeen omaan nimeen.

”Nuku vaan” ja ”Ei enkeleitä” ovat taas albumin materiaalista puhtaimmin keskikaistan pop-punkia. Molemmat näistä ovat lievästä laimeudestaan huolimatta kokonaisuudella aivan kelvollisia täytekappaleita. Funkahtava ”Kun sä tanssit” on puolestaan albumin rohkein tyylillinen poikkipolku. Erityisesti Ruokosen polymoog-urkutyö täydentää kappaleen kertosäkeitä tummasävyisen uusromantiikan tyyppisesti. Lukkarisen dominoivan oktaavibassoriffin varaan rakennettu kappale tuo mieleen samalla sekä Leevi And The Leavingsin että alkuaikojen Sielun Veljet. Lopun viimein ei ole ollenkaan vaikeaa kuvitella, että kyseinen kappale on saattanut toimia tyylillisenä innoittajana näille molemmille, myöhempinä vuosina Suomen rock-musiikin vaikutusvaltaisimpiin akteihin kuuluneille yhtyeille. Voinee myös luonnehtia, että kappale toimi samalla musiikkillisena porttina ja enteilevänä, tyylillisenä viitteenä Ratsian seuraavalle ja samalla viimeiseksi jääneelle, goottirockin ja post-punkin syvyyksiin sukeltaneelle albumille ”Jäljet” (1982). ”Elämän syke” -albumin päättää riemukkaasti, vaikkakin alkuosansa puolesta varsin tasapaksusti rokkaava, hienon loppunostatuksen sisältävä nimikkobiisi. ”Täältä tulee yö” -singlen B-puolella julkaistiin live-versio kappaleesta ”Uudet jumalat”. Ilmestyttyään ”Elämän syke” nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 23 ja piti sijoitusta hallussaan kahdeksan viikon ajan. Lukkarinen jätti yhtyeen vuotta tuota myöhemmin, ja hänen tilalleen Ratsian basistiksi valikoitui oululaisen Xtaasi -yhtyeen Kari Starck.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Albumilta löytyvät eräät kotimaisen uuden aallon punk rockin kautta aikain komeimmat kappaleet – kappaleet, joiden soinnille lukemattomat myöhemmän ajan kotimaiset melodisen punkin ja rockin yhtyeet ovat jos eivät kokonaan, niin ainakin puolittain velkaa. Ratsian kokoonpanolle merkittävää ja tunnusomaista oli myös se, että yhtyeen jokainen jäsen lauloi taustalauluja, mikä tekee yhtyeen kappaleiden kertosäkeiden kuorolauluista entistä mahtipontisempia. Aikansa mittapuulla Ratsia oli lisäksi niin biisien rakennuksen monipuolisen taituruuden kuin myös tyylillisen estetiikan ymmärtäjinä aikaansa edellä kotimaisen uuden aallon musiikin kentällä. Johanna Kustannus julkaisi vuonna 2009 ”Elämän syke” -albumin remasteroidun CD-painoksen,  ja vuonna 2011 Svart Records julkaisi albumista vastaavasti vinyylipainoksen.

 

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat