Maaginen seuramatka: The Beatlesin Magical Mystery Tour tänään 50 vuotta
27.päivä marraskuuta 50 vuotta sitten legendaarisen brittiläisen beat-yhtye The Beatlesin taianomainen albumi ”Magical Mystery Tour” julkaistiin. Albumi vie kuuntelijan mystiselle bussimatkalle, kuten alkuperäisessä albumikannessa luvataan. ”Magical Mystery” Tour on puoliksi yhtyeen jäsenten tähdittämän, samannimisen surrealistisen tv-elokuvan (1967) soundtrack. Albumin b-puoli taas koostuu pääasiassa unohtumattomista hittikappaleista, kuten single ”Strawberry Fields Forever” ja sen b-puoli ”Penny Lane” ja ”All You Need is Love”. The Beatles on yksi niistä yhtyeistä, joista sain miltei yliannostuksen jo lapsuudessa, koska kuulin sitä kotona valtavasti. Löysin Beatlesin uudestaan parikymppisenä ja vasta nykyään ymmärrän yhtyeen nerokkuuden ja merkityksen populaarikulttuurin kannalta. Beatles oli esimerkiksi yhtenä luomassa estetiikkaa, jossa albumit ovat tiukkoja kokonaisuuksia, eivätkä koostu parista hitistä ja täyttökappaleista, kuten aikaisemmin oli tapana. Ilman Beatlesiä myöskään useita myöhempiä yhtyeitä ei olisi ehkä perustettu.
Vuoden 1967 toukuussa ilmestyneen albumin ”Sgt. Pepper’s Lonely Heart Club Band” kaltaista psykedeelistä tyyliä noudattava ”Magical Mystery Tour” edustaa yhtyeen suuren valtavirtasuosion eli ”Beatlemanian” jälkeistä tyylikautta, jolloin yhtye vetäytyi kiertue-elämästä keskittyäkseen studiotyöskentelyyn. Albumi käynnistyy voimakkaan torvisektion ja seesteisten stemmalaulujen ryydittämällä, reippaalla nimikkoraidalla, joka toimii esittelynä tulevalle maagiselle mysteerikiertueelle. ”Magical Mystery Tour” –kappaletta seuraa seesteinen, heleiden nokkahuilujen ja pianon säestämänä ”Fool on the Hill”, joka on yksi albumin mieleenpainuvimpia kappaleita. Taustalla kuullaan myös John Lennonin huuliharpulla soittavaa vaihtobassokuviota muistuttaa rytmikuviota, mikä tuo kappaleeseen ilmavaa tunnelmaa.
Mainos päättyy
Hämyisen ”Flying” –instrumentaalikappaleen jälkeen kuullaan kitaristi George Harrisonin kirjoittama ”Blue Jay Way”, jossa psykedeelistä tunnelmaa luo hammond-urkujen vahvistamiseen käytettävän Leslie-vahvistimen lauletut pulputtavat lauluosuudet. Lisäksi kappaleeseen tuo pahaenteistä sävyä tummat, kahdeksasosakuviota sahaavat sello-osuudet. Vanhaa englantilaista music hall –perinnettä kunnioittavaa, nostalgiaa tihkuvaa ”Your Mother Should Know” – kappaletta seuraa”I am the Walrus”. Kappaleella on kollaasinomainen, rikas sointimaailma, jossa kuullaan niin mellotronia, jousia, torvisektiota kuin myös nauhalta tulevaa puheensorinaa. kappaleesta huokuu ”viidenneksi Biitlekseksi” kutsutun tuottaja George Martinin kullanhohtoinen midas-kosketus.
Albumin toiselta puoliskolta mainittakoon parhaimmaksi Beatles-sinkuksi luonnehdittu ”Strawberry Fields Forever”/”Penny Lane”, jotka ovat kiinnostavien sointiensa vuoksi innovatiivisia pop-hittejä, joskin hieman ylisoitettuja. Albumin parasta antia ovatkin erityisesti alkupuolella kuultavat kokeelliset elokuvakappaleet kuin toisen puoliskon pop-hitit. The Beatlesin vahvuus on ennen kaikkea tarttuvissa melodioissa, kauniissa moniäänisissä harmonilauluissa sekä hienossa tuotannossa. Vaikka en ole fanaattisimpia Beatles-faneja, minusta jokaisella rock-musiikkia harrastavalla musiikkiharrastajalla olisi hyvä olla oma Beatles -albumi hyllyssään tai Spotify:n soittolistalla.
Mainos päättyy