Maailma lapsen silmien lävitse – Haastattelussa melodista doomia veivaava End of Aeon

End Of Aeon 2016End of Aeon ei ole kenties vielä suurelle yleisölle tuttu nimi, mutta on hyvää kyytiä matkalla siihen suuntaan. Melodista doom-metallia soittava bändi julkaisi juuri toisen studioalbuminsa nimeltään ”Through Infant Eyesin”. Bändin ensimmäisen levyn ja kakkoslevyn välillä on ehtinyt tapahtua paljon muutoksia miehistössä, kuten myös musiikin tyylissä ja tästä syystä Kaaoszine otti yhteyttä toiseen bändin laulajaan, Sara Strömmeriin ja kyseli hieman bändin tämänhetkisestä tilanteesta ja levyn syntyprosessista, haastattelussa myös ilmeni mikä tulee olemaan suomen uusi, erikoisin metallifestivaali!

Morjensta Sara! Mitenkäs vuosi 2016 on tähän asti sujunut sinun ja bändin osalta?

Sara Strömmer: Tähän asti on mennyt itse asiassa tosi mukavasti, on vaan ollut hirveä taistelu tässä viime vuosina ja koko projektin suhteen. Nyt kun päästiin 2016 vuoden puolelle, saatiin levyt painoon, asiat rullaan, musavideo tehtyä, niin asiat vain tapahtui – nyt voi sitten vihdoin hengähtää. Hommat alkaa vihdoin sujumaan ja odotan itse mielenkiinnolla, että jatkuuko tämä hyvä suora. Olisi kiva saada keikkoja ja niitä on suunnitteillakin, toivottavasti saadaan sitten hyviä slotteja. Ollaan nyt vietetty melko lailla hiljaiseloa keikkojen suhteen pidemmän aikaa, niin olisi kiva päästä lavoille.

End of Aeon voi olla vielä joillekin lukijoista hieman tuntemattomampi bändi, joten alkuun kysyisin, että miten kuvailisit bändiänne ja musiikkianne jollekin joka ei ole koskaan kuullut teistä?

Sara Strömmer: Tästä on käyty aika paljon keskustelua ja olemme koittaneet mennä termillä ”melodinen doom” a la Swallow the Sun ja Katatonia naislaululla, mutta haasteena on ollut se, että kokoonpano on muuttunut ja ulosanti muuttunut dramaattisemmaksi ensimmäisestä levystä, joten se eka levy ei ole oikeastaan yhtään sitä mitä End of Aeon tällä hetkellä on. On aikamoinen duuni tehdä imagon muutos vaihtamatta kuitenkaan bändin nimeä, mutta tässä on erittäin optimistinen fiilis, että se on mahdollista. Mutta pitää vain saada ihmiset kuuntelemaan levyä, ja sehän se on se suurin haaste.

Nykyään metallikentällä tosiaan on aika tavalla tarjontaa ja massasta erottuminen ja breikkaaminen ei ole kovin helppoa.

Sara Strömmer: Joo, breikkaaminen vaatii todella paljon duunia ja oikeita suhteita. Välillä se on onnestakin kiinni, että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Teiltä ilmestyy pian toinen kokopitkä albumi ”Through Infant Eyes”. Millainen oli kyseisen levyn luomisprosessi, kauanko levyn kirjoittaminen vei, syntyikö albumi helposti vai työläästi ja kauanko studiotyöskentely vei aikaa?

End Of Aeon Through Infant Eyes 2016Sara Strömmer: Ensimmäiset biisit oli vireillä kun pääsin bändiin 2012; edellinen laulaja ja rumpali oli juuri laitettu pellolle, näin nätisti ilmaistuna. Prosessi oli melkoisen hidas ja albumin muodostuminen otti kaksi vuotta, joista jälkimmäinen meni studiossa. Jäsenmuutokset olivat erittäin raskaita kun tulee ihan uusi laulaja ja uusi rumpali, ja sitten rumpali taas lähti jonka jälkeen vielä basisti. Se oli kokolailla pään seinään hakkaamista kun tuntui, ettei mikään oikein ottanut toimiakseen, mutta jotenkin se homma saatiin pidettyä kasassa vaikka äijät asuivat Kotkassa ja minä Espoossa.

Meillä oli koko ajan kova usko omaan materiaaliin ja lopputulos on bändin mielestä hyvin onnistunut, katsoo sitten mitä muut on siitä mieltä! Kun Kaaoszinellä oli tämä arvio levystä, niin arvostelija kommentoi, ettei levy tunnu kokonaisuudelta. Siellä on hyviä juttuja, mutta myös täytebiisejä ja se johtunee siitä, että kappaleet on tehty niin pitkällä aikavälillä. Levystä on koitettu tehdä yhtenäinen tarina, mutta ymmärrän kyllä että katkonaisuus saattaa aikavälin vuoksi riivata levyä. Näen myös henkilökohtaisesti levyllä tämän sirpalemaisuuden, mutta joistakin biiseistä ei ole haluttu päästää irti ja tietty ”taiteellisuus” on sitten kärsinyt kun ei ole katsottu kokonaisuutta, vaan pidetty kiinni biiseistä vaikkeivat ne tue kokonaisuutta täysin. Näistä asioista on keskusteltu yhdessä ja on päätetty, että nämä kappaleet sinne biisille päätyvät.

Ja joskus vaikka kuinka kovasti yrität saada levystä kokonaista ja taiteellista, niin lopputulos ei aina siltikään ole toivottu, se ehkä enemmän tapahtuu yrittämättä.

Sara Strömmer: Nimenomaan! Ja meilläkin on bändissä paljon ihmisiä jotka eivät halua nöyristellä, jos kokee että on tehnyt jonkun hyvän jutun, niin siitä pidetään kiinni eikä karsita hyviä ideoita vain kokonaisuuden ehdoilla. Emme sillä tavalla jaksa välittää muuten kunhan olemme itse tyytyväisiä tuotoksiimme.

Millaista studiotyöskentely oli levyn osalta? Sujuivatko nauhoitukset ongelmitta vai oliko esimerkiksi aikataulullisia ongelmia?

Sara Strömmer: Levy äänitettiin Kotkan Karhulan äänilaitoksella ja äänitykset tosiaan meni melko nätisti, mutta se riivasi kun studiossa rupesi tulemaan ideoita, että tämänhän voisi tehdäkin näin tai noin kun on tehty demot ja asiaton kuitenkin lyöty jo lukkoon… Ne olivat niitä juttuja miksi aikataulut kusevat ja meillä ehkä suurin ongelma oli miksausvaiheessa, siinä aikataulut tuntui venyvän ja paukkuvan pahasti. Se oli melkoisen raskasta aikaa ja kesti aikansa puhua miksaajan kanssa meidän visiot selväksi, että saatiin sitä äänimaailmaa mitä haluttiin. Mutta lopulta siinä onnistuttiin ja itse olen ainakin tyytyväinen levyn äänimaailmaan. Mitä enemmän näistä asioista oppii, niin sitä enemmän haluaa, välillä täytyy vain lopettaa sellainen pieni hierominen ja jättää hieromista ensi levyllekin.

Jos vertaat uutta levyänne edelliseen ”Ever”-levyynne, millaisia musikaalisia eroja levyjen väliltä löytyy? Onko jotain asioita kehitetty tietoisesti johonkin suuntaan?

Sara Strömmer: Itsehän hain tuohon yhtyeeseen tuon ”Everin” perusteella, siellä oli sellaisia elementtejä joihin itse ihastuin täysin. Kauniita ja sydäntä särkeviä melodioita ja minulle se on juuri sitä mitä End of Aeon on aina ollut vaikka olihan se ”Ever” periaatteessa aika 80% rokkilevy. Biisit oli tosi suoraviivaisia ja selkeitä rakenteeltaan. ”Through Infant Eyesin” kohdalla haluttiin luoda paljon enemmän äänimaailmoja ja tunnelmia, kauniita melodioita ja tummaa, hyvin ahdistavaa tunnelmaa. Aika monta kertaa kun olen itse kuunnellut jotain tosi synkkää ja masentavaa musiikkia syksyllä kun on pimeää ja synkkää – ei nyt tietty haluta masentaa ketään – mutta halutaan tuoda sitä musiikkia jota voi hyvin kuunnella tällaisina pimeinä iltoina ja miettiä miksi tämä maailma on tällainen kuin tämä on. Lyriikat tukee tätä toki, että ne ovat hyvin filosofisia ja yksityiskohtaisia. Lyriikoissa on kiva jättää sellaisia tulkinnanvaraisuuksia, koska ihmisille tulee sellaisia mielikuvia niistä ja jokainen näkee ne tavallaan, ei ole kiva ladella suoraan mistä on kyse ja mitä pitää ajatella sanoista, vähän kuin ekalla ”Ever” levyllä oli tyyliä ”Sinä olet tyhjä paska”. Nyt pyritään jättämään vähän enemmän tilaa omalla kuvitukselle. Levyhän saa toki enemmän myös kestoa jos kaikkea ei alleviivata, vaikka kaikesta nykyään mieluusti tehdäänkin kertakäyttökamaa. Se on trendi ja taistelu sitä vastaan on vaikeaa, koska vähemmistö jaksaa paneutua musiikkiin kunnolla.

Minkälaisia teemoja levyn sanoitukset käsittelevät? Onko levyllä juonivetoista tekstiä vai vaihtelevatko aiheet?

Sara Strömmer: Juoni käsittelee lähinnä levyllä ihmisen olemusta ja ollaan melkoisen paljon heijastettu omia kokemuksiamme, ihmisen vikoja ja häiriöitä. Levyhän sijoittuu maailmaan jonka ihmiset ovat luoneet ja tuhonneet,  lyriikoissa käsitellään enemmän sitä puolta, miten ihmiset ovat sokeita ja miten siihen ollaan päädytty. Esimerkkinä avauskappale ”Ascension”, joka avaa levyn tavallaan tarinan lopusta. Siinä käsitellään harhaa siitä, kuinka lopussa meille annetaan kaikki paskat tekomme anteeksi ja luo harhan, että mitään mitä teemme elämässä ei merkitse lopulta mitään. Voit olla niin paha tai hyvä kuin haluat, mutta lopussa se ei merkitse mikään.

Ns. kädet ristiin lopussa-syndrooma?

Sara Strömmer: Mukana on tietynlainen uskominen asioihin ja levy peilaa paljon uskontoja. Ongelmahan on juuri tuo illuusio, että kun lopussa anelet anteeksiantoa, kaikki annetaan anteeksi. Niin tuskin tapahtuu, mutta me haluamme uskoa siihen ja se oikeuttaa meille sen käyttäytymisen mitä harrastamme; saadaan olla paskoja ja tuhota koko elämämämme, mutta lopussa saadaan anteeksi kaikki. Aika syvällistä paskaahan tämä sanoitus on ja aika raskasta sekä synkkää materiaalia, joten tämä levy taitaa tarvita useamman kuuntelun auetakseen. Yhdellä kerralla kuunneltavaksi tämä materiaali voi olla melkoisen raskasta vastaanotettavaa.

Toivon, että kun levyssäkin on positiivinen puoli jossa halutaan taistella sitä paskuutta vastaan ja toivotaan, että kaikki näkisivät asiat lasten silmin, kuten levyn nimikin antaa ymmärtää. Käsitellään asioita ennakkoluulottomasti ja arvostetaan sitä mitä meillä on ja nämä asiat ovat ne joita levyllä yritetään tavoitella. Toivottavasti sitten myös musiikki tukee tätä sanoituskonseptia, koska eihän paraskaan tarina toimi jos musiikki on paskaa!

Levynne ovat olleet tähän asti omajulkaisuja. Miten on uusimman levyn suhteen ja koetteko omajulkaisun parempana vaihtoehtona kuin levy-yhtiön hankkimisen?

Sara Strömmer: Levy on kokonaan maksettu itse ja siinä suhteessa se on omakustanne, mutta saatiin Haminian Soundsilta niin sanottu jakelusopimus eli he myyvät sitä levyä. Eli varsinaista levy-yhtiötä ei ole, omalta osalta syksy meni siinä, että lähettelin sähköposteja pitkin Eurooppaa eri kokoisille levy-yhtiöille. Kitaristimme Teemu Jokela lähetteli CD-levyjä ja saatekirjeitä eri yhtiöihin, mutta mistään ei vastattu, joten todettiin ennen joulua ettei levyä saada koskaan pihalle jos vain odotellaan levy-yhtiöitä ja tehtiin sitten se päätös että julkaistaan se itse. Nykypäivänä tuntuu siltä, että se millä bänditoiminta pitää aloittaa on ajatella sitä kuin yritystoimintaa, rahan sijoittamista ja tuotteen myymistä, ja kun tuotteesta saadaan rahat niin ne kiertävät. Toki ymmärretään, ettei levy-yhtiöt välttämättä halua sijoittaa tämän genren musiikkiin, koska ei tämä ole mikään kultakaivos tissien ja pyllyjen puuttumisen takia, seksi kun nimittäin myy! Me ei tosin tehdä tätä seksin vuoksi eikä ehdoilla. Lainaten kitaristiamme Villeä, joka haluaa uskoa, että jos sävellät tarpeeksi hyvää musiikkia ja saat tarpeeksi kuuntelijoita, niin se maksaa itsensä lopussa ja ehkä joku levy-yhtiökin saattaa kiinnostua. Kukapa tietää, sillä edessä on vielä monta vuotta. Olen itse yrittänyt nyt vain viedä bändiä eteenpäin niin kuin omaa yritystä, huolehtinut markkinoinnista sekä taloudellisesta puolesta saadakseni jutun näyttämään hyvältä, jotta ihmisten mielenkiinto säilyisi. Periaatteessahan sitä silti haluaa vain tehdä musiikkia ihmisille ja se onnistuu kyllä ilman levy-yhtiötäkin, että fuck you!

Sovitaan haastattelu sitten 25v päähän ja katsotaan sitten miten on pärjätty ilman levy-yhtiötä.

Sara Strömmer: ”Miten meni noin niinkuin omasta mielestä”; totta kai, sovitaan vain! 25v. päästä jossain isolla areenalla.

Levyltä ilmeisesti julkaistaan musiikkivideo pikapuoleen, mistä kappaleesta video on tehty ja millainen homma videon tekeminen oli?

Sara Strömmer: Se on kuvattu kappaleesta ”Sealed Haven”, sellainen rauhallinen balladi ja video on kuvattu itse. Tehtiin itse eikä maksettu mitään, video on meidän näköinen ja ollaan siitä ylpeitä kaikin puolin. Itse tehtiin, opittiin ja oppi laitetaan hyötykäyttöön tulevaisuudessa eli ensi kerralla tehdään vielä parempi video! Nykyäänhän toki bändeiltä odotetaan, että kaikki pitäisi tehdä itse eli ei riitä että teet vain hyvää musiikkia, vaan pitäisi osata kaikennäköistä. Musiikkivideo tehtiin vähän kokeilumielessä ja haluttiin pidättyä hyvin simppeleissä elementeissä ettei lähde käsistä, koska jos yrittää tehdä itseään hienompaa videota, niin se ampuu nilkkaan. Video nyt siten palvelkoon nykyistä Youtube-kulttuuria.

Asiaan liittyen, oletko sitä mieltä että bändeiltä vaaditaan nykyään hieman liikaa? Bändeillä pitää olla aktiivisia some-kanavia, musiikkivideoita, jouluaiheisia villapaitoja, ensimmäisen vuoden sisään oma nimikko-olut ja muuta vastaavaa. Milloin te julkaisette omat oluenne tai jouluaiheisen villapaitanne?

Sara Strömmer: Siis nämähän ovat ihan mahtavia juttuja jos bändi itse niitä haluaa tehdä, mutta toki jossain määrin ne voivat viedä fokusta pois siitä musiikista, mutta ehkä se on nykyään tarpeellista erottuakseen massasta.

Mikä olisi sitten End of Aeonin oma nimikkojuttu joka erottaisi teidät suuresta massaasta?

Sara Strömmer: Ensimmäinen ajatus olisi lippalakki, kunnon junttilippalakki ja meidän logo siihen…pinkki sisältä ja musta päältä! Ja johonkin sitten teksti ”I love Satan”.

Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja sitä mukaa myös festivaalit, millaiselta kesä näyttää keikkailurintaman kantilta? Onko luvassa festarikeikkoja tai muita keikkoja?

Sara Strömmer: Meillä on monta rautaa tulessa, mutta mitään keikkaa ei ole varmistettu. On ollut pieniä vaikeuksia lähteä vain ”Ever”-levyllä hakemaan keikkaa, kun ei olla julkaistu albumia. Ensi kesän festarikeikat on yleensä tähän mennessä päätetty, että mitkä bändit ja millä festareilla; ne slotit on meidän osalta varmasti jo menetetty. Täytyy tähdätä sitten kesälle 2017 ja keikkailla muuten aktiivisesti omilla klubikeikoilla. Silleen vähän myöhästyttiin, että levy julkaistaan vasta keväällä, mutta toki ollaan avoimia kaikille keikkakutsuille! Tavoite olisi järjestää muiden pienien bändien kanssa noita iltamia.

Metal Bath-festivaali on pian kylpylässä järjestettävä metallitapahtuma joka lienee ensimmäinen kylpylässä järjestetty. Jos saisit valita jonkun paikan jossa metalli-iltamat järjestettäisiin, minkä paikan valitsisit jos ehtona on vain se, ettei sellaista ole ennen järjestetty?

Sara Strömmer: Kumiankkojen täyttämä allas jossa keikka vedetään veden alla! Sellaista ei varmaan ole kukaan vielä järjestänyt ja luulen, ettei tämänkään myötä järjestetä!

Kiitoksia haastattelusta ja hyvää jatkoa koko bändille! Mikäli haluat tähän loppuun sanoa saatesanoja faneillenne, sana on lopussa perinteisesti vapaa!

Sara Strömmer: Toivotaan tietysti, että ihmiset ostaa levyjä, kuuntelee musiikkia, pyytää radiosoittoa, pyytää keikoille ja festareille ja niin edespäin. Tukekaa bändiä!

Haastattelu: Samuli Jalonen

Kommentoi julkaisua