Maailman rankin rock-livealbumi? – AC/DC:n ”If You Want Blood (You’ve Got It)” täytti 40 vuotta
Olen huomannut, että jotkin kappaleet ja albumit jäävät elämään muistoihin. Näin on käynyt myös AC:DC:n ”If You Want Blood (You’ve Got It) -livealbumin kanssa. Muistan hämärästi kuunnelleeni levyä korvalappustereoilla vuokratussa asuntoautossa. Taisimme olla lapsuudenperheen kanssa matkalla pohjoiseen. Muistan, että tuolloin levy ei potkinut tajuntaani vielä kunnolla vaan ihmettelin pitkiä livekappaleita ja Bon Scottin persoonallista ääntä. Toisin on kuitenkin tänä päivänä. AC/DC:n ”If You Want Blood (You’ve Got It)” lukeutuu valehtelematta yhdeksi parhaimmista livetaltioinneista, jonka olen kohdannut. Ehkä jopa parhaimmaksi.
Albumista oli ymmärtääkseni tarkoitus tulla australiaisyhtyeen ensimmäinen kokoelma, mutta yhtye luopui ideasta ja päätti äänittää livealbumin. Vaikka levy ei virallisesti ole kokoelma, voisi sen niin kappalelistan kuin soundinkin puolesta mieltää sellaiseksi. Täyspitkällä on nimittäin sen alusta loppuun saakka yhtyeen sen aikaisen uran kovimpia hittejä. AC/DC oli vuonna 1978 tehnyt uraa vasta reilut viisi vuotta, mutta se oli silti saanut aikaan kovan arsenaalin rock-vetoja.
Mainos päättyy
Vaikka livealbumilla on hyvä kappalekattaus, on levyn suurin vahvuus kuitenkin sen energisyys. Levyä kuunnellessa kuulee vaivatta, miten kovassa iskussa australialaisyhtye oli 70-luvun lopussa. Bon Scott rääkyy terävästi, Youngin veljekset soittavat yhteen aivan kuin heillä olisi telepaattinen yhteys. Yhtye soittaa kaikki albumin kappaleet täydellisellä energialla, eikä yksikään kappale jätä toivomisen varaa paremmasta. Vaikka monia kappaleita on venytetty pituutensa suhteen, ei se muodostu ongelmaksi. Soolot tuntuvat istuvan erinomaisesti kappaleisiin kohottaen yleisön entistä korkeampaan endorfiinitaivaaseen.
”If You Want Blood (You’ve Got It)” sisältää kymmenen tiukkaa rock ’n’ roll -kappaletta, joista jokaisesta voisi kirjoittaa monta riviä tekstiä. Olen kuitenkin hieman sivunnut tätä levyä Bon Scott -ruodinnassani ja ”Let There Be Rock” -albumin juhla-arvostelun yhteydessä, joten kovin syvällistä analyysi en pyri nyt tekemäänkään. Eikä se analyysi kuitenkaan pystyisi tuomaan esiin läheskään kaikkea sitä energiaa, vaarallisuuden tunnetta ja hikeä, mitä levy pitää sisällään. Vaikka kyseessä on livealbumi, on teos soundillisesti hyvätasoinen, eikä se juurikaan kalpene studioalbumeille. Albumi on myös hyvä keino tutustua Bon Scottin aikaiseen tuotantoon. Albumin avulla saa hyvän käsityksen siitä, miltä yksi kaikkien aikojen suurimmista rock-yhtyeistä kuulosti vuosikymmeniä sitten Bon Scottin rääkyessä mikin varressa. Onneksi AC/DC:n energisyys on saatu tallennettua livealbumeille, niin jälkipolvetkin voivat aikanaan ihmetellä noiden rokkarien menoa 70-luvulla.
Kappalelista:
Mainos päättyy
- Riff Raff
- Hell Ain’t Bad Place To Be
- Bad Boy Boogie
- The Jack
- Problem Child
- Whole Lotta Rosie
- Rock ‘N’ Roll Damnation
- High Voltage
- Let There Be Rock
- Rocker
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
