Maailman suurin black metal -kiertue valloitti Helsingin — Behemoth, Satyricon ja Rotting Christ Nordiksella

Rotting Christ

Festareita rutkasti kiertänyt bändi vakuuttaa lavalla ja osaa hyödyntää tilaa. Iso lava sopii kaikille illan bändeille hyvin. Alkuun Sakis Tolisin äänessä on melkoista kuivuutta, mutta kyllähän tuo kuulosti aukeavan keikan edetessä – itse asiassa jo toisen biisin kohdilla mies oli täydessä iskussa. Joku tuntuu kiertävän biisien välissä kovasti – melko tyypillisiä ekan bändin ongelmia tämäkin, vaikka muuten soundit ovat permannolle varsin hyvät ja ennen kaikkea selkeät. Kreikkalaisrykmentti ei koostu mistään nöösipojista, vaan kilsoja löytyy lenkkareista vaikka kuinka. Aikaisesta slotista huolimatta yleisö otetaan ammattilaisen ottein haltuun, ja kyllä Nordikselle saapunut tummiin pukeutunut metalliväki Rotting Christin näkyi tuntevan ja antoi sille ansaittua vastakaikua.

Settilistansa Rotting Christ pohjasi tuttuun tyyliin uudempaan materiaaliin, joka osaltaan onkin siivittänyt bändin isommille lavoille. Vanhan tuotannon faneja, kuten allekirjoittanutta hellittiin kuitenkin ”Non Serviamilla” ja Thou Art Lord -laina ”Societas Satanasilla”, jonka aikana aika julmetun iso pitti lähti pyörimään permannolla. Taisipa olla jopa koko illan isoin. Tuoreimman levyn ”Like Father, Like Son” tuntui uppoavan yleisöön myös erinomaisesti. Ei tule kyllä mieleen, että Nordiksella olisi näissä monen bändin illoissa usein ollut näin paljon väkeä jo ekan bändin aikana. Permanto oli aivan täysi taakse asti, joten voidaan todeta, että black metal ehdottomasti kiinnostaa pääkaupungissamme.

Satyricon

Siirrytäänpä sitten Kreikan lämmöstä ja välimeren rannoilta Norjan pääkaupunki Osloon, seuraavana kun olisi Satyriconin vuoro astua lauteille. Setti reteästi käyntiin klassikko ”Now, Diabolicilla” ja pelin henki on selvä. Satyrin luotsaama ryhmä on kovassa vireessä pitkän keikkarupeaman jäljiltä. Mikäli bändin livekuntoa menee katsastamaan, kannattaa seurata niin ikään bändissä ysärin alkuvuosista musisoineen Frostin rummuttelua erityisellä tarkkuudella. On meinaan patteriston takana käsiä ja jalkoja viuhumassa siinä määrin, että heikompia hirvittää. Ja onhan se soitto mielettömän tiukkaa, eikä pelkkää show’ta todellakaan.

Hyvien kertsien teko Satyrilta tuntuu onnistuvan vuodesta toiseen, ja laajasta katalogista kuultiin otteita eri vuosikymmeniltä. ”Black Crow on a Tombstone” setin alkupuolella sai yleisön mylvimään. Sen jälkeen himmailtiin ”To Your Brethren In The Darkin” tahdissa. Ikäjakauma hallilla oli laaja, ja seuraavaksi hemmoteltiinkin vanhempaa fanikuntaa ”Nemesis Divinalla”.

Kuten illan avaaja Rotting Christillä, vuosien kokemus näkyy lavalla ja tekeminen on täysin ammattimaista. Satyricon eittämättä lunastaa paikkansa näin isoilla lavoilla, ja suurilla stageillahan se onkin viihtynyt jo vuosikausia. Jäähallin keväinen ilta osoittaa miksi. Volcanolta pistettiin pauhaamaan ”Fuel For Hatred”, jonka aikana permanto muuttui taas melkoiseksi pittimereksi. Black metal -keikalle epätyypillistä, mutta tähän Black ’n’ roll myllytykseen sopinee aivan hyvin – ainakin yleisö viihtyi ja sehän on tärkeintä. Jos Satyricon tekisi golden greats -albumin, siltä olisi pakko löytyä sekä ”Mother North” että ”K.I.N.G”. Kahteen edellä mainittuun illan keikkakin oli hyvä lopettaa asianmukaisin menoin täyden permannon puidessa nyrkkejä Satyrin toimittaessa kapellimestarin virkaa.

Behemoth

Seuraavana Black metal -matkat on vievä yleisön Puolaan ja tarkemmin Gdanskiin, josta illan pääesiintyjä Behemoth on ponnistanut maailmalle. Suurta suosiota jo pitkään nauttinut helvetinkone aloitti tarkasti ajallaan 21.30. Ainakin viime kesän John Smith -vedosta tuttuun tyyliin valkoinen verho eteen, nauha pyörimään ja sitten keikka käyntiin; tosin tällä kertaa intro oli ytimekkäämpi kuin vuosi sitten. Ensimmäiseksi palaksi oli valittu tulevalta albumilta julkaistu sinkkubiisi ”The Shadow Elite” – näinhän se on hyvä levyä markkinoida.

Liekeillä ja savulla kyllästetty show on kyllä viihdyttävää katseltavaa etenkin sisätiloissa. Kolmantena palana pittaajat saivat taas juosta sydämen kyllyydestä ”Demigodin” tahtiin. Juuri tuon levyn biisit tuntuvat monesti olevan yleisön suosikkeja, ja onhan niissä riffeissä tiettyä iskevyyttä ja erottuvat bändin tuotannon terävimmän osaston joukosta. Tulevalta levyltä kuultiin seuraavana nimibiisi ”The Shit Ov God”, jota yleisö oli selvästi kotioloissa luukuttanut kiitettävästi ja sanat osattiin jo ulkoa.

Parinkymmenen vuoden takainen vihainen hittibiisi ”Conquer All” sitten räjäytti hallin kattoa myöten. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja moshausta koko rahalla. Nergal mainitsi spiikissään rundin olevan suurin koskaan tehty Black metal -kiertue ja eipä tule toista mieleen, joten uskotaan vanhan hansakaupungin miehen sanaan, ellei muuta esiin tule. Nordiksella väkeä oli silmällä arvottuna karkeasti viitisen tuhatta tai enemmänkin, eli kunnon kansanjuhlasta voitaneen tässä kohtaa puhua – varsinkin kun genre on edelleen black metal.

”Blow Your Trumpets Gabriel” nostatti kylmiä väreitä ollessaan illan toistaiseksi mahtipontisin esitys. Täytyy vielä kehua tuota Behemothin pyrojen liekkishow’ta, se on sanalla sanoen vakuuttava halliolosuhteissa. ”Ov Fire And Void” vaati luonnollisesti lisää tulta ja sitähän saatiin. Kolmas ja viimeinen uuden levyn biiseistä, ”Lvciferaeon”, oli säästelty setin puolivälin tienoille. Kokonaisuudessa levyltä kuultiin siis kolme raitaa, jotka ovat selkeää jatkumoa Behemothin viime vuosien tuotannolle. Helsinkiläisyleisö oli jo sinut julkaistujen palojen kanssa ja otti ne vastaan innolla.

”Bartzabelin” aikana viriteltiin kunnon yhteislaulut ja show’ta seuratessa tuli mieleen, että Behemoth on saanut black metalista tehtyä ison maailman showbisnestä tuomalla show’hunsa elementtejä, joita genren keikoilla ei ole aikaisemmin nähty. Livetuotanto on hemmetin näyttävä ja siihen on luotu näyttäviä teatraalisia osioita. Keikan katsominen oli miellyttävää ja piti otteessaan, vaikka omaan korvaan osa uudemman ajan Behemoth-veisuista tuppaa sekoittumaan toisiinsa. Keikkasetissä nuo kaikki biisit kuitenki erottuivat sitten show’n kautta, hyvänä esimerkkinä setin seuraava pala ”Wolves Ov Siberia”, jonka ajaksi katosta laskeutui lavan peittävä musta kangas, johon heijastettiin pääjehun maskeerattua pärstää koko biisin ajan. Näin kirjoitettuna musta lakana ei kuulosta yhtään niin näyttävältä kuin se oli, mutta kyllä se vaan toimi ja suosittelen toteamaan tämän livenä kun mahdollisuus tulee.

Varsinaisen setin lopussa kuultiin kiintiöpala ”Christians To The Lions” sekä Behemothin uran aivan alkuaikoina sävelletty ”Cursed Angel Of Doom”, jonka tekohetki juontaa juurensa aina vuoteen 1991 ja jonka ensimmäinen versio löytyy yhtyeen ensimmäiseltä demokasetilta, jota netin mukaan painettiin noin 30 kappaletta. Paljon on siis virrannut vettä Vantaanjoessa siitä hetkestä tähän päivään. En tiedä, onko tuo kuinka usein esitetty numero – ainakin vuosi sitten John Smitheillä sama biisi kuultiin, mutta hyvin kelpasi uudestaankin. ”Chant for Eschaton 2000” viimeisteli yhtyeen setin, mutta monesti huutamalla saa lisää ja tulihan sieltä vielä yksi isoimmista hiteistä: ”O Father, O Satan, O Sun!”

Hattu päästä taas Hellsinki Metal Festivalin organisaatiolle, joka näitä kovia nimiä on tuonut kiitettävissä määrin Suomeen. Kohti kesää ja festarikautta!

Kuvat: Kai Lukander