Machinæ
Vantaalainen rock / metal-yhtye Machinæ julkaisi hiljattain Youtuben kautta uuden kappaleensa nimeltään ”Never Coming Back”. Kaaoszine päätti lähestyä yhtyettä pienellä demohaastattelulla ja kysellä hieman enemmän, mistä yhtyeessä on oikein kysymys ja millaisia tulevaisuuden haaveita nuorella bändillä on. Voit lukea demohaastattelun yhtyeen kanssa tästä:
Missä ja milloin yhtyeenne on perustettu?
Jonas Eriksson: Yhtyeen tarina alkoi Jonaksen (kitara, syna, biisinkirjoitus) ja Peten (rummut) entisen bändin Lunar Pathin hajoamisen myötä. Halusimme jatkaa musiikin tekemistä, joten kokeilimmekin kaikenlaisia projekteja ja kokoonpanoja vaihtelevalla menestyksellä reilun vuoden verran. Vuoden 2014 keväällä kyllästyimme tyhjänpäiväiseen jamitteluun ja kurjiin kokeiluihin, joten päätimme viedä kaikki senaikaiset projektit saunan taakse ja perustaa puhtaalta pöydältä sellaisen bändin, jota olemme aina halunneet, “if you build it, they will come” -asenteella.
Mainos päättyy
Basistimme Pekka oli jo tuttu edellisistä projekteista ja liittyi ekana mukaan. Kitaristi Juho ja laulaja Mika löysivät meidän bändin heinäkuun lopussa. Kokoonpano lyötiin lukkoon suurin piirtein samoihin aikoihin, kun kuvattiin bändin ensimmäinen musavideo. Meidän musavideo biisistä “Never Coming Back” on lyhytelokuvamainen eikä sisällä soittokohtauksia, koska emme halunneet jarruttaa videon tekoa täyden kokoonpanon puutteen vuoksi vaan tehdä sen, mitä sillä hetkellä pystyi.
Miten luokittelisit musiikkinne?
Jonas Eriksson: Modernia metallia stadionrokkivaikutteilla. Tiukkoja komppeja ja suoraa puhuvia sovituksia maustettuina päivänvaloa kestävillä, kauniilla melodioilla ja taikapölynä päälle ripoteltua pohjoismaista melankoliaa.
Miten bändinne eroaa muista samankaltaisista yhtyeistä?
Jonas Eriksson: Musiikillisesti tuomme jotain yksinkertaista ja kaunista tähän cross over -oksennuksesta lainehtivaan ja ylituotettuun maailmaan. Tämänhetkinen trendi tuntuu olevan, että keksitään kaikenmaailman ala- ja post-genrejä tai tehdään tietoisesti sillisalaattia vaikutteista, ettei vain vahingossa tehtäis jotain, mitä voisi verrata toiseen bändiin. Nostan hattua sille, että joku yrittää, mutta me teemme omilla ehdoillamme rehellisesti sellaista musaa, josta itse tykkäämme – itsenäisesti ja omasta valinnasta vailla levy-yhtiötä. Meitä ei kiinnosta teipata dildoja päähän ja tehdä tuotannosta yhtä sirkusta erottuaksemme joukosta. Jos erotutaan niin erotutaan, jos ei niin ei, henkilökohtainen voitto tulee siitä, että tehdään sitä, mitä tykätään tehdä.
Visuaalisesti yritetään pitää yhtenäistä linjaa musiikin kanssa, isoja kontrasteja. Kaunista, mutta vahvaa, yksinkertaista. Keikoilla meillä on kaikilla kustomoidut mustat mekaanikonhaalarit päällä.
Bändin konepellin alla taas erotutaan monista muista bändestä sillä, että olemme omistautunut, itsenäinen tuotantokone, jolla on suunta kohti uudenlaista ajattelua ilman CD:itä tai levy-yhtiöitä. Pyrimme myös välttämään välikäsien käyttöä niin, että meidän musiikkimme ja koko tuotanto olisivat meidän käsissä ja hallittavissa. Emme myöskään anna digijakelun loppua Spotifyhin tai iTunesiin, vaan olemme yhdistäneet digimaailman fyysiseen CD-maailmaan julkaisemalla meidän sinkun biisit ja videot USB-tikkuna. Sitä myötä kuuntelija saa paljon enemmän kuin pelkän kahden raidan CD:n, jonka kuuntelee läpi kymmenessä minuutissa. Meidän “Never Coming Back” -tikku sisältää yli kolme gigaa materiaalia, mm. korkearesoluutioisia äänitiedostoja, kaksi musavideota ja paljon “behind the scenes”-extramateriaalia sekä kuvia singlen julkaisukeikasta.
Mainos päättyy
Mitkä yhtyeet ovat suurimpia vaikuttajianne?
Jonas Eriksson: Suurimmat vaikuttajat ovat Rammstein (ja monet muut Neue Deutsche Härte -bändit), Amorphis, Deathstars, Sentenced, 2000-luvun doomahtavat goottibändit (Paradise Lost, Katatonia, Anathema) ja amerikkalainen stadionrokki. Machinæ-versio metallimusiikista on amalgaami, joka sisältää amerikkalaisten syvän ja ison soundin, saksalaisten bändien yksinkertaisen tiukat rytmiikat ja pohjoiseurooppalaiset tunnelmamaisemat.
Kuka tekee ja miten syntyy yhtyeenne kappaleet / sanoitukset?
Jonas Eriksson: Machinæn pääsäveltäjä on tällä hetkellä minä eli kitaristi/kiipparisti Jonas. Minä teen konerumpupohjaisen demon, jota aletaan harjoitella ja työstää treeniksellä, jos biisi toimii muiden jäsenten mielestä. Biisit kasvavat ja elävät treenien, treenisdemojen ja keikkojen myötä. Heikot biisit karsiutuvat pois luonnollisesti ajan myötä, kun taas vahvemmat biisit kestävät ja jäävät settiin. Sitten kun tuntuu, että biisi alkaa saada lopullisempaa muotoa, aletaan buukata aikaa nauhoitukseen.
Mutta yleisesti kuka vain voi tehdä biisejä ja lyriikoita, kunhan lopputulos istuu muiden biisien joukkoon. Tällä hetkellä on työn alla pari biisiä Mikalta, ja basistimme Pekka on myös kirjottanut pari sanoitusta mahdollisesti tulevalle julkaisulle. Olemme hyvin samanhenkisiä musiikillisesti, joten tiimityöskentely on kaiken a ja o.
Kuinka tärkeä osa sanoitukset ovat yhtyeelle? Halutaanko niillä vaikuttaa, ottaa kantaa vai onko niillä mitään merkitystä?
Jonas Eriksson: Biisien sanoituksista osa on hyvin tärkeitä ja henkilökohtaisia ja yleisesti sekoitus faktaa tai johonkin tärkeään teemaan pohjautuvaa fiktiota. Esimerkiksi meidän “Never Coming Back” -sinkun biisit on molemmat fiktiota, nimikkosinkku käsittelee yliluonnollisia olentoja ja skitsofreniaa, kun taas “Frozen Ground” kertoo yksinäisyydestä ja syrjäytyneisyydestä. Sanoittajana olen hyvin kiinnostunut siitä, miten ihmismieli ajattelee ja käsittelee asioita, joten sanoituksissa on paljon psykologiaan pohjautuvia mietteitä ja tarinoita.
Miten yhtye on otettu keikoilla vastaan? Ikimuistoisin keikka tähän mennessä?
Mainos päättyy
Jonas Eriksson: Palaute on ollut huikeaa, enemmän kuin osattiin odottaa, kun laitettiin tämä bändin rattaat pyörimään. Monet ovat sanoneetkin, että kuulostamme ja näyttämme valmiilta bändiltä, mikä tietysti lämmittää sydäntä, koska olemme tehneet paljon töitä koko bändin kokonaisuuden eteen. Video sai ensimmäisen päivän aikana noin 300 katselukertaa, mikä on meidän mielestämme aika makeeta ottaen huomioon, että olemme uusi ja täysin tuntematon “nobody”-bändi vielä.
Ikimuistoisin keikka tällä bändillä on ehdottomasti viimeisin, singlen julkaisukeikka Vantaalla. Toivon mukaan pääsemme tämän singlen myötä keräämään lisää yhteisiä keikkamuistoja.
Missä näette yhtyeenne 10 vuoden päästä?
Jonas Eriksson: Toivottavasti Tavastian takahuoneessa ennen meidän 10-vuotisjuhlakeikkaa muistelemassa pitkää ja henkisesti antoisaa uraa, johon sisältyy isoja festarikeikkoja, ikimuistoisia reissuja bändinä ja vahva discografia.
Miksi ihmisten pitäisi olla kiinnostuneita juuri teistä?
Jonas Eriksson: Soitetaan rehellistä, suoraviivaista ja tiukasti sovitettua modernia metallia omilla ehdoillamme. Jos tykkää sellaisesta meiningistä, niin kannattaa ehdottomasti kuunnella biisit läpi ja katsoa meidän videot. Meidän lavatyöskentely kuulemma toimii, joten kannattaa piipahtaa keikallakin, niin näkee, miten haalarit heiluu.
Ja tietty, jos tyykkää, niin käy tykkäämässä meidän Facebook-sivusta (facebook.com/machianeband) tai seuraa meitä Twitterissä (@Machinaeband), niin pysyt aina kartalla, kun tulee uutta matskua tai keikkaa.