Madfestin perjantai tarjosi koko perheen viihdettä stoner rockista diskometalliin

Heinäkuun valjetessa festarikausi on päässyt täyteen vauhtiin ja tuttujen perinteisten tapahtumien lisäksi on aika tutustua tuoreempiin tulokkaisiin. Tällä kertaa suuntaamme Iisalmeen, pienehköön kuntaan Pohjois-Savossa, jossa vietimme taannoin pari päivää toista kertaa järjestetyillä Madfesteillä. Katsotaanpa, millaisesta tapahtumasta on kyse ja mitä perjantaina oli tarjolla.

Festarialue sijaitsi Paloskissa muutaman kilometrin päässä keskustasta. Saapuminen mestoille onnistui festaribussin avulla, joskin kuskille tuntui olevan alkumetreillä hieman epäselvää, mihin jengi on tarkoitus tiputtaa. Maltillisen kokoisen festarialueen järjestelyt tuntuivat olevan hieman kesken ensimmäisten vieraiden saapuessa, sillä erinäisiä käsin kirjoitettuja kylttejä vielä kiinniteltiin, ja vesipistettä kysyttäessä jokaiselta taholta tuli hieman erilaista tietoa. Tällä kertaa menköön sen piikkiin, että festariviikonloppu oli vasta käynnistymässä. Ilmassa oli kuitenkin suurta pienen festarijuhlan tuntua ja sääkin suosi vielä tässä vaiheessa.

Tapahtuma-alue oli jaettu ikärajattomaan ja anniskelualueeseen, mikä oli hieno homma, sillä alaikäisille ei ole turhan paljon tarjolla mahdollisuuksia päästä näkemään bändejä. Tuoreita hevisukupolven edustajia näkyikin alueella jonkin verran aina iltamyöhälle saakka. Alueen keskellä oli suuri pyöreä teltta, joka osoittautui voittajan valinnaksi, sillä viikonlopun aikana saatiin jossain määrin sateita. Myös istumapaikkoja oli katoksessa onneksi tarjolla, sillä nurmialue oli viikonloppuna suurimman osan ajasta niin märkä, ettei sille houkuttanut istahtaa. Hiljalleen sateiden pehmentämä nurmikko pisti miettimään esteettömyysnäkökulmaa, sillä esimerkiksi pyörätuoleille en huomannut olevan omia korokkeita, mutta näin kyllä viikonlopun aikana pari urhoollisesti pehmeässä maassa kyntävää nelipyöräistä.

Teltasta löytyi anniskelu ja merchandise-piste, ja sen ulkopuolella oli muun muassa ruokakoju ja tatuointimahdollisuus sekä tietysti benji-hyppy. Ruokaa tapahtumassa tarjosi tosiaan vain yksi koju, ja tiettyinä hetkinä jonot meinasivat vähän venähtää. Kun on median edustajana festivaaleilla tavallaan kuitenkin töissä, kaipaa usein myös kahvia, jota valitettavasti ei ollut saatavilla muualta kuin ruokapisteeltä, joskin se oli sieltäkin välillä loppu. Ruokavalikoimaa onneksi oli sen verran, että parille päivälle löytyi vaihtoehtoisia purtavia. Makeasta puolesta vastasi jäätelöauto, jota en olekaan ennen tapahtumissa nähnyt. Juomaosastolla tarjolla oli perusjuomien lisäksi pari pientuottajaa, joilta löytyi niin drinkkejä kuin oluitakin. Näihin soisin aina tapahtumissa panostettavankin, koska se on mainio tapa auttaa pieniä yrityksiä löytämään tiensä asiakkaiden tietoisuuteen.

Päivän avasi Wake up Frankie, joka otti loistavasti haltuun sen vähän, mitä yleisöä oli ehtinyt paikalle perjantai-iltapäiväksi. Festarien avausbändeillä on aina kiinnostava paikka, kun jengiä vasta hiljalleen valuu sisään, mutta kyseinen slotti on myös järjestäjältä luottamuksen osoitus siitä, että kyseisen esiintyjän uskotaan vetävän kävijöitä sisään jo porttien avaamisesta saakka. Huolimatta yleisön nuppiluvusta sekä bändillä että katsojilla tuntui olevan hauskaa, ja Wake up Frankien oman tuotannon lisäksi settiin mahtui muun muassa Children of Bodomia ja Slipknotia. Bändi on hyvässä vedossa, ja jos menevä thrashrokki kiinnostaa, suosittelen ottamaan yhtyeen tuotannon ehdottomasti haltuun.

Seuraavana päälavan korkannut Huora ei genreltään kuulu omien soittolistojeni vakiokalustoon, mutta joitakin kertoja bändin festareilla nähneenä on myönnettävä, että joitakin melko hyviä korvamatoja heidän tuotannostaan löytyy. Esimerkiksi Pyörällä baariin ja Oispa kaljaa tuntuivat uppoavan myös muille festarikävijöille. Sen sijaan seuraava yhtye, porilainen Rust n’ Rage oli itselleni melko lailla tuntematon, mutta hyvinkin positiivinen yllätys. Tein perjantain aikana valitettavan huomion, että kakkoslavan edustalla oli lähes poikkeuksetta harvalukuisempi yleisö kuin ykköslavalla, osittain kenties siksi, että pienemmän lavan keikkojen aikana moni piti huoltotaukoa. Rust n’ Rage oli hyvä esimerkki siitä, että kakkoslavan puolella oli mahdollista tehdä kiinnostavia löytöjä siinä missä ykköslavan bändit olivat ennestään tutumpia.

Itselleni yksi odotetuimpia viikonlopun esiintyjiä oli ruotsalainen Pain, joka ei tänäkään kesänä ole Suomen festarikentän vakiovieras, mutta jonka saapumisesta näille festeille olin todella onnellinen varsinkin tästä syystä. Taannoin uuden levynsä julkaissut yhtye tuntui olevan myös monen muun prioriteettilistalla, ja kevyestä sateesta huolimatta yhtye järjesti mitä loistavimmat alkuillan tanssit. Asuja muutamaan otteeseen vaihtanut bändi esiintyi rennolla otteella, ja uuttakin musiikkia kuultiin muun muassa biisien Push the Pusher ja Go With The Flow muodossa. Melkoiseksi hittikimaraksi muodostuneeseen settiin mahtui tottakai myös Party in My Head, Call Me, Same Old Song ja Shut Your Mouth.

Ruokaa jonottaessa oli aikaa kuunnella sivukorvalla, kun kakkoslavalla esiintyi helsinkiläinen Wishing Well. Tämä bändi kuului niihin itselleni ennestään tuntemattomampiin, mutta nurmikentältä kaikunut raflaava rokki kuulosti varsin tarttuvalta. Sen jälkeen esiintynyt Mustasch taas on itselleni tutumpi, ja sen olen joitakin kertoja nähnytkin. Mustaschilla meni kokoonpano uusiksi viime vuonna, ja vaikka laulaja Ralf Gyllenhammar onkin tämän yhtyeen liveshown kantava voima, oli kiinnostavaa nähdä, onko muutoksilla ollut vaikutusta dynamiikkaan. Mielestäni ei ainakaan huonompaan suuntaan. Gyllenhammar oli freesi ja skarppi, ja tietysti perinteiset suomenkieliset kirosanat ja jaloviinat kuultiin välispiikeissä. Bändi pelasi hyvin yhteen, ja myös laulua kuultiin Gyllenahammarin lisäksi kitaristilta, jos en väärin muista.

Niin kovasti kuin yritinkin ehtiä kaikkia bändejä katsomaan, jäi As I Mayn setti omalta osaltani harmillisen lyhyeksi. Sen mitä sitä kuulin, oli se juuri niin hyvä, kuin muistin yhden aiemman livekokemuksen perusteella. Horrorcoreksikin kutsuttu As I Mayn musiikki menee jalan alle ilmeisesti myös muilla kuin itselläni, sillä kuulin siitä sanottavan illan aikana, että tämä oli muuten kova. Muutenkin illan aikana tuli vaihdettua sana jos toinenkin lukijoidemme ja muiden festarikävijöiden kanssa, ja on kyllä erikseen sanottava, että tunnelma ja ihmiset olivat mukavia ja lämminhenkisiä, ja juttelemaan tultiin matalalla kynnyksellä. En tosin voi väittää, että olisin muuta odottanutkaan savolaisen mielenlaadun ja yleisen raskaan musiikin yhteisöllisyyden tuntien. Pikkufestareissa on kuitenkin omanlaisensa meininki, ja tälle tapahtumallekin vaikuttaa olleen selvästi kysyntänsä.

Ilta päätettiin diskon tahtiin, kun yksi selvästi viikonlopun odotetuimmista esiintyjistä pisti päälavan edustan tamppaamaan tasajalkaa. Turmion Kätilöt eli Pohjois-Savon omat pojat tarjoilivat perinteisen railakasta menoa ja vetivät kentän niin täyteen, kuin tällä yleisömäärällä oli oikeastaan mahdollista. Settilista oli käytännössä hittikimaraa, mikä ei yllätä, koska ensinnäkin festarit ovat useille bändeille ”greatest hits” -biisien soittoaikaa ja toisekseen Kätilöillä on niin julmetusti jo hittimateriaalia, että ongelmaksi muodostunee lähinnä niiden joukosta valitseminen. Viimeisin levy ”Omen X” toki näkyi settilistalla vielä neljän biisin verran (Sormenjälki, Isä Meidän, Kun Kesä Kuoli ja Kuolettavia Vammoja), mutta muuten poimintoja oli sieltä täältä tuotantoa. Hitaammasta osastosta Vihko oli tehnyt paluun settilistalle. Tuoreimpana taannoin ilmestynyt Schlachter on myös päässyt mukaan liveen, ja tämä taisi olla sen peräti toinen tai kolmas kerta livenä esitettynä. Mukana äänitetyssä biisissä on Lord of the Lostin Chris Harms, mutta MC Raaka Pee ja Shag-U vetivät pienellä lunttaamisella biisin hienosti maaliin. Parhaista menobiiseistä kuultiin esimerkiksi hitit Grand Ball, Dance Panique ja Sikiö, jolla tiristettiin viimeisetkin voimanrippeet festarikansasta.

Perjantai saatiin pakettiin, ja väsähtäneet festarikävijät lähtivät vaeltamaan kohti majoitusta. Lauantaihin palaamme seuraavassa osassa!