Maestron otteessa – Ennio Morricone @ Hartwall Areena
Marraskuun viimeisenä päivänä Hartwall Areenalle saapui yleisö, jonka harras odotus oli viimein päättynyt. Ensimmäistä kertaa Suomessa konsertoiva Ennio Morricone toi viimein legendaariset sävelmänsä meidänkin kuultaviksemme 60 Years of Music -kiertueellaan. Morriconen oli alunperin tarkoitus esiintyä Suomessa jo maaliskuussa, mutta konsertti piti siirtää 88-vuotiaan herran selkävaivojen vuoksi.
Morricone on tehnyt 60-vuotisellaan urallaan yli 500 elokuva- ja tv-sävellystä, joista kaksiosaiseen konserttiin oli valikoitunut 25 kappaletta. Konsertti alkoi vahvasti kolmella sävellyksellä Giuseppe Tornatoren elokuvista. Yleisö istui kuin kirkossa, mutta selvästi kuulemastaan nauttien. Vasta kun sopraano Susanna Rigacci asteli lavalle ja kojootin lailla ulvahtava klarinetti lähti soimaan ”Hyvät, pahat ja rumat” -leffan tunnussävelen merkiksi, yleisön tunnelma alkoi hillitysti sähköistyä. Tätä 95 prosenttia väestä oli tullut kuulemaan. Kun sinfoniaorkesterin lisäksi Grex Musicus -kuoro pauhasi täysin keuhkoin, niin ainakin itseltäni nousi pystyyn ne kaksi vielä uinumassa ollutta ihokarvaa. On muuten jännä tunne, kun kulmakarvatkin nousevat pystyyn silkasta kananlihasta.
Konsertin ensimmäisen osan päätti huikea ”Ecstasy of Gold”, joka oli äärimmäisen kliimaksinen multihuipentuma. Esitys tuntui syvällä, hyväili ja raastoi joka solua. Se herätti lapsuusmuistoja Sergio Leonen leffoista. Se toi mieleen hartaan liikutuksen ja jännityksen tunteen, kun menee Metallican konserttiin ja alkunauha pärähtää soimaan. Se tuntui siltä, että jollen olisi ollut jo istumassa, olisi täytynyt istua alas, koska jalat olisivat pettäneet alta.
Lyhyen väliajan jälkeen kävimme ”The Hateful Eight” ja ”The Thing” -elokuvien sävelmissä. Tästä meidät johdateltiin konsertin rauhallisempaan vaiheeseen, joka kieltämättä kävi välillä hieman tylsäksi. Yleisön pienestä nykimisestä huomasin, että en ollut ainoa, joka toisinaan poistui henkisesti paikalta älypuhelimen kanssa. Viimeiset kolme kappaletta tulivat ”The Mission” -elokuvasta, ja hienon finaalin jälkeen konsertti oli päättynyt. Paitsi eihän nyt tietenkään ollutkaan. Morricone päätti vetää vielä kolme encorea, josta yksi oli ”Ecstasy of Gold” uudestaan! Draaman kaari toimi kuin toimikin, ja Areenasta purkautui ulos hilpeä ja korvakarkkia saanut kansa.
Raportti: Sanna Uusi-Rasi
Kuvaaja: Anssi Ruuska
Mainos päättyy