Bostonista kajahtaa, sillä hehkutettu Magic Circle julkaisi kolmannen täyspitkänsä maaliskuun lopulla. Homman nimi on vanha kunnon doom metal ja hard rock Black Sabbathin ynnä muiden hengessä. Jonkinlainen vieno stoner-vivahde soi myös taustalla. ”Departed Souls” on produktiota myöten hyvin 70-lukulainen.

Albumin parhaat palat koetaan aivan ensimetreillä; ”Departed Souls” ja ”I’ve Found My Way to Die”ovat lajissaan esimerkillisiä kappaleita, joista ei yksinkertaisesti puutu mitään. ”Valley of the Lepers” on doomimpaa julistusta, ja myöskin levyn parhaimmiston joukossa. ”A Day Will Dawn Without Nightmares” on tämän bändin ”Planet Caravan” mutta ei onnistu aivan esikuvansa tapaan. Ei huono, mutta alun kovan tason huomioon ottaen rima vähän laskee. ”Nightland” jää myös ehkä vähän muiden kappaleiden varjoon ja on selvästi albumin vähiten kiinnostava kappale. Loput levystä onkin oivallista voittokulkua; ”Gone Again”urkuineen ja levyn päättävä ”Hypnotized” ovat kelpoja doom-jyriä. ”Bird City Blues” on lyhyt instrumentaali.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Departed Souls” olisi hyvin voitu julkaista jo 70-luvulla eikä häpeile silloisten hard rock -klassikoiden seurassa. Bändin vokalistilla, Brendan Radiganilla, on varsin autenttinen tyyli laulaa, mikä on omiaan luomaan vaikutelmaa aitoudesta. Yhtyeen onnistuminen ei ole ihme, sillä taustalla häärii pitkän linjan muusikoita ja valtava kirjo bändejä, kuten Sumerlands ja Doomriders. Nämä yhtyeet eivät ehkä sano paljon, mutta Radigan on kuulunut myös Pagan Altarin live-kokoonpanoon. Samaan hengenvetoon on todettava, että Magic Circlessä olisi jopa tarpeeksi bändiä pelastamaan rock unohdukselta, sen verran suvereenia tykitystä on luvassa. Mitään uutta ei bändi tietenkään pöytään tuo, mutta ainakin itse kuulun siihen sarjaan ihmisiä, joiden mielestä pyörää ei tarvitsekaan keksiä uudelleen. ”Departed Souls” maistunee siis kaikille jäärille, joiden mielestä nykyään ei enää julkaista varteenotettavaa rock-musiikkia.

”Departed Souls” on varmaotteinen ja tyylitietoinen tuulahdus 70-luvulta, ja siinä jokainen pala on kohdillaan aivan kuin itsestään. Albumilla ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Levyn masteroineilla Andy Pearcella ja Matt Worthamilla on takanaan kokemusta isoista nimistä kuten Black Sabbath, Saxon, Thin Lizzy, Jimi Hendrix ja jopa Elvis Presley. Tämän kuulee. Lienee vielä paikallaan mainita, että kansitaide hakee vertaistaan; edesmenneiden sielujen unohdetut leposijat luovat juuri oikeanlaista tunnelmaa tälle tuomionjulistukselle. Uusi Magic Circle siis yksinkertaisesti toimii, eikä tähän ole kellään mitään vastaansanomista.

8/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. Departed Souls
2. I’ve Found My Way to Die
3. Valley of the Lepers
4. A Day Will Dawn Without Nightmares
5. Nightland
6. Gone Again
7. Bird City Blues
8. Hypnotized