Mahtipontinen Avenged Sevenfold valloitti loppuunmyydyn Lontoon monipuolisella setillä

Avenged Sevenfold päätti menestyksekkään pari viikkoa kestäneen UK-kiertueensa viime viikonloppuna esiintymällä kahtena peräkkäisenä iltana Lontoon O2-areenalla. Aikoinaan piskuisessa Underworldissa ensikerran Lontoossa esiintynyt Avenged Sevenfold on kulkenut pitkän matkan saarivaltion suurimmille areenoille.  Mukaan Huntington Beachilta Kaliforniasta kotoisin oleva kokoonpano oli tällä kertaa ottanut ruotsalaisen In Flamesin ja maanmiehensä Disturbedin, joten tottahan toki myös Kaaoszine oli mukana hurvittelemassa suurkaupungin sykkeessä.

Avenged Sevenfold on saapumassa myös Helsinkiin Disturbedin ja Chevelle-nimisen kokoonpanon kera heittämään keikan maaliskuussa. Tästä syystä en aio tässä arvostelussa liikaa paljastaa Lontoossa nähdyn illan juonta. Sanotaan nyt kuitenkin alkuun, että mielestäni Avenged Sevenfold on onnistunut tämän kiertueen aikana ottamaan ainakin kilometrin mittaisen etumatkan kaikkiin muihin saman genren artisteihin. Vinkkinä myös kaikille niille, jotka suhtautuvat bändiin kuuntelematta paskaa -asenteella: nostakaa päänne hiekasta! Ette todellakaan heitä rahojanne hukkaan, jos uskaltaudutte maaliskuussa paikalle tarkistamaan tämän hetken kovimman hard rockia rohkeasti eteenpäin vievän yhtyeen kisakuntoa.

In Flames

Lontoossa lauantaina loppuunmyydyn illan aloitti In Flames. Valitettavasti sain kuunnella bändin setin jonosta areenan ulkopuolelta käsin, koska keikan järjestänyt osapuoli ei tuntunut pitävän kummoisempaa kiirettä päästäessään ihmisiä sisälle kentälle. Muuten O2 on keikkapaikkana varsin surrealistinen. Thamesin mutkaan rakennetussa viihdeparatiisissa on klubeja, baareja, leffateatteri, muutaman tusinan verran ravintoloita ja kaiken ytimessä vähän vaille 20 000 ihmistä vetävä areena. Harmittaa silti tuo In Flames, mutta sisälle ehtineiden mukaan ruotsalaisbändi veti varsin hyvin.

Disturbed

Illan toisena esiintyjänä lavan haltuun ottanutta Disturbedia olen aina pitänyt periaatteessa ihan ok:na yhtyeenä, vaikka tietämykseni on rajoittunut vain bändin tunnetuimpiin radioralleihin. Laulaja David Draiman kuulosti livenä jopa paremmalta kuin levyllä. Yhtyeen megahitiksi noussut cover ”The Sound of Silence” maalasi areenalle käsin kosketeltavan maagisen tunnelman, kiitos puhelinten ja sytkärien tuikkivan valomeren. Yleisöä pyydettiin useampaan otteeseen ottamaan osaa esitykseen, ja monet lämpenivätkin Draimanin ihastuttavan kohteliaasti niin kysyttäessä.

Avenged Sevenfold

Avenged Sevenfoldin aloittaessa viimein oman osuutensa illasta tuli ilmeisen selväksi, mitä yleisö oli eniten odottanut. Ja ihan syystäkin. Näin vedetään keikka vuonna 2017! Lavastus oli päivitetty edellisiltä kiertueilta visuaalisesti todella tyylikkääseen ja suureelliseen lokakuussa 2016 julkaistun ”The Stage”-levyn ilmettä komppaavaan maisemaan. Cirque du Soleille esityksiä tuottaneen työryhmän kanssa suunniteltu ja toteutettu lavastus helli erityisesti niitä, jotka eivät jaksaneet tunkea eturiviin. Itse asiassa vinkkinä Helsingin keikalle: tämä konsertti saattaa olla sellainen, joka kannattaa nauttia vähän kauempaa.

Avenged Sevenfoldilla on nyt vyön alla seitsemän studioalbumia. Kaikkia miellyttävän setin rakentaminen voikin tuntua täysin mahdottomalta ajatukselta, mutta ei syytä huoleen. Jotenkin yhtye oli onnistunut mahdottomassa ja mahduttanut settiin biisejä jokaiselta levyltä. Uudet kappaleet yhtä vähän vetelää vetoa lukuun ottamatta upposivat yleisöön aivan yhtä hyvin kuin Avengedin vanhemmat ja kovimmat hitit. Jopa bändin ensimmäiseltä vuonna 2001 julkaistulta ”Sounding the Seventh Trumpet” -levyltä soitettiin pari biisiä, ja tosifanit kiittelivät muistamisesta.

Varsinaisista showmiehistä koostuvan yhtyeen soundi toimi keikalla täydellisessä synkassa. Jokainen jäsen hallitsi omaa osuuttaan kokonaisuudesta jättämättä toista varjoon, lähtien Synyster Gatesin hengästyttävistä sooloista aina bändin uuteen rumpaliin Brooks Wackermaniin, jonka rumpusoolokin oli jotenkin ehditty ahtaa täyteen tungetun settilistan keskivaiheille. Laulaja M Shadowsin ääni jaksaa jakaa mielipiteitä, vähän niin kuin koko bändi – joko rakastat tai vihaat sitä. Minuun David Bowie -paitaan lauantaina sonnustauneen juuri täydellisesti rockia ja metallia yhdistelevän Shadowsin soundi on aina uponnut, olipa sitten kyseessä aggressiivinen ”Chapter Four” tai pysäyttävän melankolinen ”Acid Rain”. Myös bändin entistä rumpalia, vuonna 2009 menehtynyttä Jimmy ”The Rev” Sullivania oli edelleen kunnioitettu biisien valinnoissa. ”A Little Piece of Heaven” on viime vuosina pitänyt oikeutetusti pintansa settilistassa.

Olen seurannut yhtyettä nyt lähes vuosikymmenen verran ja nähnyt sen soittavan kymmenisen kertaa (I have no regrets!), joten päätimme keikan jälkeen ostaa toiselta fanilta liput pois kuljeksimasta myös sunnuntaille. Tämä olikin loistava valinta, sillä toisen päivän keikalla lauantaina vielä hivenen lavalla esiintyneitä jätkiä aluksi vaivannut jäykkyys oli kadonnut ja settiäkin oli paranneltu muutamalla lempibiisilläni. Toivonkin, että tuo sunnuntain setti nähdään myös Suomen keikalla.

Kirsikkana kakun päällä Avenged Sevenfold oli avannut tosifanien riemuksi viikonlopuksi turistien rakastamaan eksentriseen Camden Towniin oman bändituotteiden täyttämän pop-up storen, mihin bändi oli lennättänyt oman hovitaiteilijansa Cam Rackamin maalailemaan. Olisi mahtavaa, jos jotain vastaavaa saataisiin järjestettyä myös meille suomalaisille maaliskuussa…

Nyt vain laskemaan päiviä maaliskuun seitsemänteen ja nähdään Hartwall Areenalla!