Mahtipontisen sekava kokonaisuus – Arviossa Darkendin neljäs albumi ”Spiritual Resonance”
Italian synkkyyden sanansaattaja Darkend kutsuu omaa musiikkiaan ”extreme ritual metaliksi”. Yhtyettä voi toisin sanoen luokitella sinfonisen black metalin osaajaksi. Vuonna 2006 aloittanut kokoonpano taikoo tälle syksylle neljännen studioalbuminsa nimeltään ”Spiritual Resonance”. Useat kyseisen genren luukuttajat ovat olleet tyytyväisiä italialaisten maagikoiden aikaisempiin suorituksiin. Omalla kohdallani ”Spiritual Resonance” on ensipuraisu yhtyeen synkkään maailmaan.
Edellisistä julkaisuista löytyy riittävä määrä sävelkynällä väsättyjä teoksia, mutta ”Spiritual Resonance” -julkaisulla on päädytty vähempään määrään. Kuusi uutta kappaletta tarjoaa yli neljänkymmenen minuutin verran okkultismin täyteistä pikimustaa sinfoniaa. Ensimmäisen raidan ”The Three Ghouls Buried at Golgotha” starttaavat sekunnit lupaavat hyvää ja hyytävää tunnelmaa, kunnes kaikki muuttuu nopeasti. Teos tuntuu ikuisuuden kestävältä junnaavalta soitolta, joka muistuttaa nykyistä Dimmu Borgiria. Kun ensimmäinen ja tylsähköltä kuulostava kappale on ohi, jatkuu meno samaan tapaan. Jopa tempo kuulostaa pahimmillaan samalta kuin sitä edeltäneen kappaleen tempo. ”Scorpio Astraea High Coronation” ei esittele mitään kovin uutta, ja ”With Everburning Sulphur Unconsumed” ajautuu samoille karikoille. Jälkimmäinen raita tuo onneksi jotain erilaista kuten Wardrunasta tutun Lindy Fay Hellan lauluosuudet, ja näin kuuntelukaan ei tunnu liian masokistiselta kokemukselta.
Mainos päättyy
Levyn loppupuoli paranee vähitellen alussa olevien puudutusten jälkeen. ”Hereafter, Somewhere” ja ”The Seven Spectres Haunting Gethsemane” tarjoavat kauniita osuuksia lukuisten sekavien ja monimutkaisten sovituskuvioiden joukosta. Myös teoksen loppuosan elokuvahenkinen ja mahtipontinen säveltuokio on levyn eräitä parhaita puolia. Levyn päätyttyä jää miettimään, haluaako albumiin palata enää uudestaan.
Albumin suurimmat kompastukset syntyvät tylsistä ja sekavista sovituksista. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen on hyvä, jos muistaa, minkälaisia juuri kuulleet kappaleet edes olivat. Todennäköisesti Darkendin kovimmat fanit saavat tyydytyksen ”Spiritual Resonance” -albumista, mutta muille albumia on vaikea suositella. Omalla kohdallani ”Spiritual Resonance”, levy, jota bändi kutsuu rituaalimetalliksi, on äärimmäisen tylsä ja unettava kokemus.
6-/10
Kappalelista:
1. The Three Ghouls Buried at Golgotha
2. Scorpio Astraea High Coronation
3. With Everburning Sulphur Unconsumed
4. Vessel Underneath
5. Hereafter, Somewhere
6. The Seven Spectres Haunting Gethsemane
Kirjoittanut: Sami Elamaa
Mainos päättyy
