Mahtipontisesti nimettyä viikinkivivahteista sankarimetallia – arvostelussa Týrin “Battle Ballads”
Färsaarten folk metal -ruhtinas Týr on julkaisemassa yhdeksännettä pitkäsoittoaan, joka on mahtipontisesti nimetty “Battle Balladsiksi”. Panoksia ei tämänkään albumin kohdalla ole säästelty, sillä “Battle Balladsilla” kuullaan Färsaarten sinfoniaorkesteria. Innolla odotan, pitääkö “Battle Ballads” sisällään “Hold the Heathen Hammer High” -kaltaisia klassikoita vai erittäin vahvaa naamapalmuilua.
Metallia takova vasara lyö tahdin, joka käynnistää “Hammered”-nimisen kappaleen. Sinfonian palaset tuodaan heti esiin, ja säkeistö oikein hohkaa power metalia. Kuitenkaan sankarimetallin puolelle ei vajota, ja kertsiin saavuttaessa upeat melodiat tuovat tutummat Týr-soundit esiin. Týrin näköinen “Hammered” aloittaa erittäin vahvasti “Battle Balladsin” taipaleen.
Vielä otetaan askel kohti tutumpia melodiakulkuja, kun saavutaan “Battle Balladsin” toiselle raidalle. “Unwandered Ways” tuo “Hammerediin” verrattuna mukanaan enemmän folk metal -puolta esiin, vaikkakin kappaleen pääsoundista tulee mieleen Alestormin kaltainen merirosvometalli. “Unwandered Waysin” kertsi on myös välitön korvamato ja se ei muuten lähde päästä sitten millään!
Mainos päättyy
“Unwandered Waysille” loistavana jatkumona toimii erittäin eeppisesti nimetty “Dragons Never Die”, joka on “Hammeredin” tavoin myös julkaistu maistiaisena tältä albumilta. Vaikka kappaleen kertsi kurkottelee jopa massiivisia ulottuvuuksia, se pysyy silti kasassa ja pitää kuuntelijan tiukasti mukanaan. Ehdottomana kirsikkana kakun päällä toimii “Hold the Heathen Hammer High” -tyylinen lopetus, joka päättää “Dragons Never Dien” kuin seinään.
Seuraavana kuultava “Row” puolestaan nostaa esiin Týrin viikinkimetalli puolen. Vaikka ”Dragons Never Die” olikin upea kappale, verrattuna tähän raitaan se tuntuu yrittävän liikaa, kun taas “Row” on puhtaasti vain niin hemmetin kaunis kappale. “Row:n” kertosäkeen koskettavat melodiat pitävät viikinkilaivan purjeet aisoissa viikinkikomppien vauhdittaman myrskyn keskellä.
Tässä kohdin albumia on kyllä todettava, että “Battle Ballads” on tehnyt melkoisen vaikutuksen. Jokainen albumin kappale on edellistä mahtavampi – eikä “Battle Balladsin” viides kappale “Torkils Døtur” poikkea tästä kaavasta. Kappale käynnistyy akustisen kitaran ja Heri Joensenin kauniin äänen yhteisellä tunnelmoinnilla, johon aika pian yhtyy myös sinfoniaorkesteri tuoden hempeyttä ja herkkyyttä samalla laajentaen kappaleen soundimaisemaa. Loppua kohden kappale eskaloituu ja oikein räjähtää, kun loppu bändi tulee mukaan rouheine säröineen. Jos ei heti alussa tullut kylmiä väreitä, niin viimeistään tässä kohdin ne ovat taatut. “Torkils Døtur” menee kauneudellaan heittämällä tämän albumin parhaimmaksi kappaleeksi.
“Torkils Døturin” jälkeen “Battle Balladsin” muilla kappaleilla on kyllä kovat paineet yltää samalle tasolle. Seuraavana kuultava “Vælkomnir Føroyingar” pistää kappaleen ensisekunneilla ihan kaiken peliin massiivisen soundin voimin, eikä todellakaan tarvitse arvailla, mikä yhtye on kyseessä. “Vælkomnir Føroyingar” on juuri sellainen kappale, jota voi tältä yhtyeeltä odottaa – ylpeällä ja mahtipontisella asenteella vedettyä metallia.
Kovin patriarkaalisen oloisen “Vælkomnir Føroyingarin” jälkeen “Battle Balladsilla” tehdään paluu takaisin niin englannin kieleen pariin kuin myös vähän vähemmän suuripiirteiseen soundiin. “Hangman” muistuttaa kovin “Battle Balladsin” avauskappaletta “Hammeredia” ja tarjoaa omanlaista sankariheviä viikinkivivahteella maustettuna.
“Battle Balladsin” ensimmäisenä musiikkivideona saatiin “Axes”, joka löytyy tältä albumilta raidalta kahdeksan. Kuten “Hangmanissa” myös “Axes” hohkaa eräänlaista sankariutta, vaikka mitään power metalia kappale ei edustakaan. Orkesteriosuuksilla on “Axesissa” selkeästi suurempi rooli kuin muutamassa aikaisemmassa kappaleessa.
Lähes nimikkoraidan titteliä pitävä “Battle Ballad” pitää “Hangmanin” ja “Axesin” sankarikulisseja yllä, mutta ei kyllä aluksi tunnu vakuuttavan millään. Heikosta aloituksestaan huolimatta kappale onnistuu saamaan kuuntelijan puolelleen viimeistään viimeisten kertosäkeiden kohdalla. Vaikka “Battle Ballad” sisältääkin ihan toimivia ratkaisuja, valitettavasti se on mitäänsanomattoman aloituksensa vuoksi tämän albumin heikoin biisi.
“Battle Balladsin” viimeisenä kappaleena kuullaan “Causa Latronum Normannorum”, joka tarjoaa todella kauniin ja etenkin majesteettisen päätöksen tälle albumille. Jylhien riffien ja rumputaiteilun käynnistämä kappale eskaloituu koko ajan vähitellen lähemmäksi kliimaksia, joka saavutetaan kappaleen lopussa. “Causa Latronum Normannorum” onnistuu yltämään lähes “Torkils Døtur” -kappaleen tasolle. mikä varmasti antaa osviittaa siitä, kuinka huikea päätösraita on kyseessä.
Kokonaisuutena “Battle Ballads” sisältää suuripiirteistä ja vahvaa suorittamista Týriltä. Färsaarten sinfoniaorkesteri ei ole tällä albumilla liian esillä, vaan sopivasti tukemassa Týrin soundia. Yhtään turhaa täyteraitaa ei tältä albumilta löydy, vaan jokaisessa kappaleessa on jotain erikoista, mikä tekee siitä tarvittavan palasen muodostamaan kokonaisuuden nimeltään “Battle Ballads”.
Kappalelista:
1. Hammered
Mainos päättyy
2. Unwandered Ways
3. Dragons Never Die
4. Row
5. Torkils Døtur
Mainos päättyy
6. Vælkomnir Føroyingar
7. Hangman
8. Axes
9. Battle Ballad
10. Causa Latronum Normannorum
Kirjoittanut: Tia Salmela
