Mahtipontista ja tarttuvaa – arviossa Mertan kolmas albumi ”Virta”

Playground Music Finlandin tallista kaahaa kotimaankielisen musiikin kentälle häpeilemättömällä asenteella esiintyvä Merta. Raskaamman musiikin puolelle kaartuva pop-vetoinen nelikko on ristiriitaisten elementtien yhteentörmäyksestä syntynyt ilmentymä. Merta yhdistää soitannoltaan metalliyhtyeiden mahtipontisuuden ja iskelmäviisujen herkkyyden. Parhaimmillaan vokaaliosuudet lähentelevät röyhkeästi pop-hittien tarttuvuutta. Käsillä on kokoonpano, jonka tarjonta osuu todennäköisesti ennen pitkää suurien kotimaisten festivaalilavojen makuhermoon.

Yhtyeen musiikki on helposti lähestyttävää, energistä ja fiilikseltään elämänmyönteistä kuunneltavaa. Tietynlainen yksinkertaisuus ja kaupallisuus paistaa melko räikeästi läpi, ja varmaan suurelta osin tämän vuoksi uskoisin bändin jakavan mielipiteitä. Kiistatonta on kuitenkin Mertan kyky luoda muistettavaa ja useita erilaisia kuuntelijoita kolkuttavaa musiikkia.

Huhtikuussa julkaistu ”Virta” on jo yhtyeen kolmas studioalbumi. Meininki on suurimaksi osaksi hyvin samankaltaista mitä vuosikymmenen alussa julkaistuilla tuotoksilla ”Kokonainen (2020)” ja ”Minä (2021)”. Bring Me The Horizonit, Uniklubit, ja monen kirjavat siirappiset suomi-iskelmät on kuunneltu tarkasti. Fiiliksestä riippuen Merta on helppoa, ”aivot narikkaan” – malliin kepeätä kamaa, ja toisinaan ylienergisyydessään väärällä tavalla raskasta kuunneltavaa.

Yhtyeen aiempien julkaisujen mukaisesti myös tuoreimman levyn tuotanto saavuttaa ajan trendin mukaiset ihanteet moitteettomasti. Toisin sanoen soittodynamiikan taiteellinen ulottuvuus on haudattu armottomasti massatehoprosessin jyrän alle. Kaikki on täysillä, ja hyvillä melodioilla varustetun instrumentaaliosaston rooli jää tasaisesti voimaannuttavan paikanpitäjän virkaan. Tämän vuoksi vokaalien merkitys korostuu. Onneksi laulaja Juhis Kauppinen suoriutuu tehtävästään hyvin. Lisäksi biisien sanoitukset ovat kliseistään huolimatta elämänmakuisia, ja uskoisin kuuntelijoiden herkästi edes jollain tasolla samaistuvan niihin. Tosin ”Katso mua silmiin” – kappaleen osuus ”Laula, minut kuuluvaksi, sävellä minut melodiaksi …” menee biisin muusta tunnelmasta päätelleen tahattoman huumorin puolelle, mutta annettakoon muutamat ylilyönnit tällä kertaa anteeksi.  

Avausraita ”Harhan” kertosäe jää kerralla päähän, ja todistaa välittömästi bändin suurimpia vahvuuksia. Kakkosraita ”Mielivalta” on ideansa puolesta edeltäjänsä kaltainen, muttei aivan yhtä tarttuva. Myös aiemmin mainittu ”Katso mua silmiin” voimistuu kertosäkeessä ja omaa avausparin tapaan rauhalliset säkeistöt. Pakko myöntää, että vaikken itseäni minään kaikkein tunnelukkoisimpana tyyppinä pidäkään näin avoimen herkkien sanoitusten kuuleminen suomen kielellä äimistyttää. Pirteä meno paranee nimikkokappaleessa, jolla synaosuudet ovat erityisen merkittävässä asemassa. Räjähtävä meininki saa oivaa vastapainoa seesteisen ”Ethän yksin jätä” – viisun merkeissä.

”Kaamos” palaa aggressiivisten riffintynkien saattelemana takaisin levyn perustavalaatuiseen henkeen. ”Tahdon Samaa” muistuttaa modernimpaan äänimaisemaan muunnettua Happoradiota, paitsi ettei ole ihan niinkään punkki. ”Tahto” starttaa liki In Flames – tyyppisellä riffillä, mutta pitää muuten kiinni vahvasti albumin yleislinjasta. ”Irti Vihasta” alkaa jo pikkuhiljaa hieman kyllästyttää, sillä enää tässä vaiheessa siinä ei tule vastaan mitään albumilla, saati yhtyeen muulla uralla aiemmin kuulematonta. Levyn päättävä ”Tiimalasi” toimii hieman maltillisempana loppunäytöksenä muuten erityisen mahtipontiselle kokonaisuudelle.

Vastustamattomasti pintapuoliseksi jäävä ”Virta” on ehyt ja osaavasti tehty tuotos, jonka takana on lupaava bändi. Taiteellisesti melko ontto kokonaisuus toimii ensimmäisen kuuntelun jälkeen ehkä parhaiten taustamusiikkina, mutta toisaalta kyseessä on sen verran onnistuneesti menestyksen standardit täyttävä paketti, ettei suuremmaksi kasvavasta suosiosta tarvitsisi välttämättä yllättyä.

https://www.facebook.com/M3RTA/?locale=fi_FI

https://www.instagram.com/mertavirallinen

Kirjoittanut: Lauri Nieminen