Maj Karman ”101 tapaa olla vapaa” on monipuolinen ja rohkea kokonaisuus

Tulevana perjantaina julkaistaan Maj Karman kymmenes pitkäsoitto, ”101 tapaa olla vapaa”. Yhtyeen edellisestä julkaisusta on ehtinyt vierähtää kaksi vuotta, joten moni odottaa uutta albumia varmasti mielenkiinnolla.

Maj Karma on lupaillut uuden albumin olevan raskasta, mitä se pääsääntöisesti onkin. Nykivillä ja kompakteilla riffeillä vauhditettu ”Paniikki” pakottaa luut liikkeelle. Sen sijaan ”Johnny Deppin näköinen nainen” räyhää itsensä muiden kappaleiden halki. Kertosäkeistöä kuunnellessa pystyy kuvittelemaan, miten Herra Ylpön verisuoni pullistuu hänen ohimollaan miehen huutaessa sielusta riekaleita irti. ”Onko pakko antaa?” pitää sisällään kieroja ja miellyttävästi groovaavia riffejä, jotka saavat aikaan hyvin kolkon vaikutelman. Toki sanoituksillakin on siinä osansa.

”101 tapaa olla vapaa” -albumille mahtuu myös popahtavampia vetoja kuten korvamato ”Lama lama lama” ja pirteä ”Voimanlähde”. Kevyempää tunnelmointia tarjoavat sen sijaan nimikkokappale ”101 tapaa olla vapaa” ja ”Äänivalli”. Eniten levyn annista poikkeaa kuitenkin päätösraita, joka lähentelee kestonsa suhteen kahdeksaa minuuttia.  Päätöskappaleessakin käsitellään herra Ylpön sanoituskynälle ominaisesti rakkautta, joka on kääritty rock-uskottavuuden liiveihin. ”Voimanlähde” on sen sijaan pehmeämpi kappale ja muistuttaa itseäni etäisesti Herra Ylppö & Ihmisten ”Horroksesta”, vaikka kyseinen kappale onkin huomattavasti surumielisempi. Vastaavasti ”Johnny Deppin näköinen nainen” tuo ihastumisen esiin hieman humoristisissa sävyissä, mikä kompensoi hyvin kappaleen aggressiivista luonnetta. ”Äänivalli” on musertava kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun parisuhteen raamit romahtavat.

Ihastumisen ja rakkauden ohessa levyn kappaleista nousee esiin myös muita teemoja. Nimikkokappale on sanoitustensa suhteen kuin kannanotto sosiaalisen median tietotulvaan, jossa ihmiset päivittelevät toinen toistaan hienompia asioita. ”101 tapaa olla vapaa” -kappaleen sanoituksissa listataan asioita, joita laulaja ei ole kuvitteellisesti tehnyt laulajan todeten välinpitämättömästi, ettei ”mulla ole ikinä tylsää”. ”Osa minusta kuolee” kuvailee sitä, miten ihminen mukautuu erilaisiin tilanteisiin ja kuolettaa niissä itseään. Kappaleesta löytyy kuitenkin vastapainoksi myös uhmakkuutta. ”Lama lama lama” on sanoitusten suhteen epäselkeä mutta vaikuttaa luonteensa puolesta olevan kapinoiva. Sanoitusten lomasta voi haistaa välinpitämättömän asenteen muuta maailmaa kohtaan. ”Onko pakko antaa?” jatkaa samalla uhmakkuuden linjalla kyseenalaistamalla arkielämässä esiintyviä yleisiä käytänteitä kuten: onko pakko antaa anteeksi, tai onko pakko seurustella?

Maj Karman uudelta albumilta löytyy eri mielentiloihin erilaisia kappaleita. Levyltä löytyy aggressiivisuutta, rauhallista tunnelmointia ja paljon muuta siltä väliltä. Siitä huolimatta levyä vaivaa hienoinen mitäänsanomattomuus. Muutamia kappaleita kuunnellessa tuntuu, ettei varsinaista sanomaa ole. Eivät edeltävät Maj Karman tai Herra Ylppö & ihmiset -yhtyeen albumitkaan ole toki olleet alusta loppuun samalla teemalla liikkuvia, mutta ”101 tapaa olla vapaa” –levyn kohdalla tulee olo, ettei yhtye ole teroittanut fokustaan tarpeeksi. Mitä musiikilliseen antiin tulee, on se hyvin monipuolista ja paikoin rohkeastikin kokeilevaa. Niin ikävältä kuin Maj Karman kohdalla tuntuukin myöntää, ei yhtyeen uusi albumi aivan lunastanut odotuksiani. Levyltä löytyy kyllä mielenkiintoisia kappaleita, mutta kokonaisuudessaan levy jää hieman vaisuksi.

6/10

Kappalelista:

  1. Osa minusta kuolee
  2. Lama lama lama
  3. 101 tapaa olla vapaa
  4. Voimanlähde
  5. Paniikki
  6. Ei paholaisii oo
  7. Johnny Deppin näköinen nainen
  8. Äänivalli
  9. Onko pakko antaa?
  10. Mustavalkoista melankoliaa

Maj Karma Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua