Maksetut fanitapaamiset: rahastusta vai mahdollisuus?
Olemme julkaisseet viimeisen vuoden aikana Kaaoszinen sivuilla mm. englantilaisen rock-yhtye Enter Shikarin vokalistin Rou Reynoldsin Altpressin kanssa tekemän haastattelun, jossa pohditaan ns. maksettujen fanitapaamisten moraalia. Maksetut fanitapaamiset siis perustuvat siihen, että fani ostaa ns. ”VIP”-lipun haluamansa bändin keikalle hieman suuremmalla summalla ja pääsee tapaamaan yhtyettä joko ennen illan esiintymistä tai joissain tapauksissa esiintymisen jälkeen.
Olen itse tehnyt videohaastatteluita bändien kanssa jo lähes kymmenen vuoden ajan ja tuona aikana tavannut paljon maailmallakin menestyneitä muusikoita ja samalla nähnyt niin fanitapaamisia järjestäessäni (mm. The Used, Alesana, Chimaira yms.) kuin vierestä katsoessani varsin erilaisia tapoja käsitellä bändejä tapaavia faneja. Joistakin yhtyeistä on selkeästi nähnyt innostuksen tavata uusia faneja, kun taas joidenkin yhtyeiden kohdalta homma on näyttänyt lähinnä liukuhihnatouhulta niin, että vierestä seuranneena on käynyt faneja sääliksi. Siitä asti kun yhdysvaltalainen Slipknot julkaisi bändin omaa nimeä kantavan albuminsa vuonna 1999, olen toivonut jokin kaunis päivä tapaavani yhtyeen ja siinä erityisesti vokalistina toimivan Corey Taylorin. Olen yrittänyt lehden kautta saada oman muistini mukaan noin viisi kertaa yhtyeeltä haastattelua siinä kuitenkaan onnistumatta, joten päätin kerrankin repäistä oikein kunnolla ja palata omille juurilleni musiikin suurena fanina ja hommata mahdollisuuden päästä tapaamaan bändiä maksetun meet & greetin kautta.
Saavuin Helsingin jäähallille jo hyvissä ajoin tehtyäni hiljattain saitilla julkaistun Red Moon Architect –videohaastattelun. Törmäsin kuin sattuman kautta jäähallille päästyäni Slipknotin lämppärinä toimineeseen King 810 -yhtyeen rumpali Andrew Workmaniin, ja päiväni saikin varsin lennokkaan lähdön rupatellen miehen kanssa tunnin verran yhtyeen urasta sekä bändin historista. Klo 15.00 kokoonnuimme meet & greet -porukan kanssa Helsingin jäähallin lipunmyynnin eteen ja juttelimme pitkät tovit yhtyeestä ja sen merkityksestä.
Mainos päättyy
Siirryttyämme sisälle lämpimään lipunmyynnissä tapahtuneen nimentarkistuksen jälkeen riisuimme takkimme narikkaan ja saimme tuossa vaiheessa kukin Slipknotin kiertuetta varten suunnitteleman rajoitetun litograafin. Tämän jälkeen paikan päälle ilmaantui VIP Nationin englanninkielinen nainen, joka kuulemma kiersi maailman Slipknotin mukana järjestäen faneille joka ilta mahdollisuuden päästä tapaamaan yhtyeen muusikoita. Nähtyäni aikaisemmin vastaavanlaisia tilanteita olin varsin skeptinen, mitä tässä tulisi loppujen lopuksi tapahtumaan. Meidän käskettiin menemään neliönmuotoiseen muodostelmaan ja meitä opastettiin, että turhan rynnäköinnin välttämiseksi bändiläiset olivat itse toivoneet, että he saisivat kiertää järjestyksessä jokaisen luo niin, että aikaa tosiaan riittäisi jokaiselle meet & greetiin osallistuvalle edes hetken.
Aloimme odottaa bändin jäseniä saapuvaksi Slipknotin uuden „.5: The Gray Chapter“ -albumin soidessa taustalla, ja pian oven suusta saapuikin muusikko, jonka tapaamista uskon itseni lisäksi varsin monen muunkin huudoista päätellen odottaneen, nimittäin yhtyeen vokalisti Corey Taylor. Corey tuntui olevan varsin tyytyväisellä ja iloisella mielellä irvaillen fanien kuvissa ja jopa opetellen yhden meet & greetiin osallistuneen lunttilapusta kovaan ääneen suomalaisia sanoja välillä kiroillen, koska kieli tuntui niin vaikealta. Corey tuntui myös olevan eniten innoissaan fanien tapaamisesta ja viettikin fanien parissa neljästä Slipknotin jäsenestä eniten aikaa.
Seuraavaksi ovesta saapui bändin perustaja ja perkussionisti Shawn „Clown“ Crahan, joka hänkin tuntui olevan varsin hyvällä tuulella rupatellen fanien kanssa niitä näitä kuvia ottaessaan ja levyjä nimmaroidessaan. Clownin jälkeen yhtyeen tuoreen albumin sävellyksestä suurelta osin vastannut Jim Root käveli huoneeseen saaden myös raikuvat aplodit miestä tapaamaan tulleilta faneilta. Jim Root jaksoi myös hymyillä faneille ja keskustella heidän kanssaan niitä näitä levyjä kirjoitellessaan.
Viimeisenä vain ei vähäisimpänä huoneeseen astui yhtyeen DJ:nä toimiva ja edellisenä iltana mm. Club PRKL:ssä iloisesti Impaled Nazarenen tahtiin virvokkeita nauttinut Sid Wilson vesilasin saattelemana. Mies näytti silminnähden krapulaiselta, ja miehelle hieman edellisen illan bileistä kuitattuani hän äityi juttelemaan varsin pitkäksi ajaksi bändin Euroopan-reissusta. Sidin poistuttua tilasta pakkasimme kamamme ja siirryimme VIP Nationin edustajan kanssa odottamaan keikalle pääsyä kahvilan puolelle.
Keikan osuuden voitte käydä lukemassa Kaaoszinen Vilma Ala-Koukkarin raportista, joka suurelta osin summaa myös omia ajatuksiani keikan kulusta. Sekä King 810 että Slipknot olivat molemmat varsin rautaisessa vireessä ja yleisö tuntui olevan liekeissä heti keikan alusta aivan loppuun asti. Kehuipa yhtyeen vokalisti Corey Taylor myös Youtubesta löytyvässä videossa, että bändin fanit Suomessa olivat kaikista nopeimpia menemään kyykkyyn yhtyeen niin pyytäessä „Spit It Out“ -kappaleen aikana:
Kokonaisuudessaan illasta jäi itselle varsin hyvä fiilis, vaikka tietenkin sitä aina toivoisi pääsevänsä juttelemaan muusikoiden kanssa enemmänkin heitä tavatessaan. Se on kuitenkin melko mahdotonta 50 muunkin ihmisen odottaessa omaa vuoroaan.
Nämä ns. maksetut fanitapaamiset ovat sinällään mielenkiintoinen uudempi ilmiö musiikissa, ja ne selvästi jakavat mielipiteitä niin muusikoiden kuin fanienkin keskuudessa. Yhä pienenevien levymyyntien syödessä artistien tuloja on tämä varmasti myös yksi mahdollisuus tienata tien päällä hieman lisää rahaa ja pitää bändi paremmin leivän syrjässä kiinni.
Mainos päättyy
Kotimainen Wintersun, joka parhaillaan kerää rahaa omaan studioon, julkaisi myös hiljattain tulevaan Euroopassa järjestettävään Paganfest-kiertueeseen liittyen „VIP Gold“ – sekä „VIP Silver“ -lippuja saaden aikaan melkoisen keskustelun aiheesta erään muusikon henkilökohtaiselle Facebook-sivulla. Voit katsoa bändin kitaristi-vokalisti Jari Mäenpään sekä kitaristi Teemu Mäntysaaren virallisen Youtube-videon VIP-lipuista tästä:
Kyseisessä Facebookissa käydyssä keskustelussa mietittiin, ovatko tällaiset pienemmän koon bändien maksetut meet & greetit tarpeellisia ja hyödyllisiä ylipäätänsä bändeille. Ainakin Wintersunin tapauksessa vastaus on kyllä, koska lippuja on mennyt ja bändi itse tuntuu olevan omaan valintaansa tyytyväinen. Uskon myös, että esimerkiksi juuri Wintersunin tapauksessa tapaamiset ovat varmasti faneille hyviä, koska bändin muusikoilla on oikeasti halu tavata fanejaan ja keskustella heidän kanssaan sen sijaan, että tuo tapaaminen olisi jonkin maailmaa leipääntymiseen asti kiertäneen yhtyeen kanssa, joka vain tulee paikan päälle velvollisuuden takia.
Lopuksi varmaan monelle teistä heräsi kysymys, tekisinkö saman uudestaan ja oliko kokemus omasta mielestäni kaiken sen hinnan arvoista. Omalta kohdaltani sanoisin, että jos yhtye on semmoinen, jonka musiikki on tehnyt sinuun äärimmäisen ison vaikutuksen ja jota olet kuunnellut koko ikäsi, niin miksipä ei. Jos se taas olisi yhtye, joka olisi ”ihan” kiva päästä tapaamaan, niin en välttämättä lähtisi moisesta touhusta rahojani likoon laittamaan.
Artikkeli: Arto Mäenpää
Mainos päättyy