Maltillista näkemyksellisyyttä raivopäisen kohkaamisen sijaan – arviossa Hautaustoimiston ”Tuhlaajapojan paluu”

Tampereen uudemman polven hardcore-skenen rokkaavammalla laidalla taiteileva, vuonna 2021 perustettu Hautaustoimisto on julkaissut kolmannen äänitteensä. Vajaan parinkymmenen minuutin mittainen ”Tuhlaajapojan paluu” on ryhdikkään metallisella kuorrutuksella punkisti rockaava, minialbumi-mittainen kokonaisuus, jonka voi mieltää niin ilkeäksi crust punkiksi kuin crossoveriksi.

Vaikkei kokonaisuuden avaavassa nimikkobiisin alku-introssa nuoren naisoletetun puheääni kappaleen kertojahahmon äitinä nostakaan liiaksi uskottavuuspisteitä, ovat yhtyeen edesottamukset siitä eteenpäin pelkästään voittavia. Hautaustoimisto on lisännyt uutukaisellaan biisiensä metallisuuskerrointa, mikä tuo yhtyeen jo ennestään avarakatseiseen räminään crossover-vivahdetta. Soundit ovat sopivan likaiset, ja vaikka pohjasoundeissa olisikin aavistus selkeyttämisen ja jämäköittämisen varaa, toimii teoksen äänimaisema hyvin.

Tymäkkä-äänisen vokalistin, Pyry Multasen, rouhea tulkinta on edelleen vaikuttavaa ja pysäyttävää kuultavaa, ja se toimii pienen alkutotuttelun jälkeen metallisemmin rouskuttavaan (epä)musiikilliseen ympäristöön istutettuna hienosti. Kipeän sarkastinen rakkaustarina ”Puntalaromanssi” ja Kaaoksen ja Kohu-63:n Purtsin feattaama, kulmikkaammin riffittelevä ”Hail Polizei” toimivat siitä parhaimpina esimerkkeinä. Erityisesti lisäpisteitä heruu ”Mua ahdistaa” -biisin härskistä siirtymästä rosoisen reggae-poljennon pariin.

Suoraviivaisemmin louhivissa ”Aivopesu”- ja ”Virta vie” -biiseissä on erityisesti läsnä proto-thrashin vimmainen tekemisen meininki. Biisien väkevästi tilutellut kitarasoolotkaan eivät tunnu häiritseviltä vaan tuovat mieleen Bay Arean varhaisen thrash metal -aallon varhaisimmat vuodet, jolloin nuorten herrojen pikamusiikin rajuuden ohessa musiikin elementteinä vaalittiin tiukkaa ja likaisesti, hyvällä groovella rockaavaa rytmisyyttä mutta myös sen vastapelurina jännitteitä luovaa melodioiden napakkaa ilotulitusta. Ysärin kotimaiselta HC-punkin kulttiyhtyeeltä, Puhelinkopilta, lainattu mallikkaasti groovaava cover ”Vitun punkit ei käy punttisalilla” päättää kokonaisuuden ytimekkäästi ja keskiluokkaiselle fitness-intoilulle rehvakkaasti kehoa näyttäen.

Hautaustoimiston ”Tuhlaajapojan paluu” on hardcoren ja crust punkin viitekehyksessä poikkeuksellisen ytimekäs ja tyylitajuinen kokonaisuus, jossa on enemmän maltillista näkemyksellisyyttä kuin raivopäistä kohkaamista. Ja sehän on pelkästään positiivinen piirre, joka tekee levystä entistä rankemman ja viihdyttävämmän.