Mansesterin monsteri-iltamat – Lordi Tampereella 9.12.

Kotimaisen kauhurockryhmä Lordin debyyttialbumin ”Get Heavy” julkaisusta tuli tänä syksynä kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Yhtyeen uran alku oli sanalla sanoen räjähtävä, sillä kyseisen levyn julkaisukeikka tapahtui loppuunmyydyssä Nosturissa, ja yhtye tuntuikin debyyttivuonnaan olevan koko kansan huulilla. Itsekin tempauduin lähipiirini mukana Lordin alkuhuumaan, vaikka keikoille ei tuolloin vielä ollutkaan asiaa. Nopeasti hiipuneen uutuudenviehätyksen jälkeen Lordi nousi vielä äkkijyrkästi kansakunnan kaapin päälle vuoden 2006 euroviisuvoiton myötä, mitä seurasi sitäkin rajumpi vajoaminen epäsuosion suohon. Yhtye kuitenkin jatkoi tasaista julkaisutahtia ja kiersi ahkerasti manner-Euroopassa, jossa se oli vakiinnuttanut suosionsa. Kotimaassakin surullisenkuuluisa euroviisukrapula alkoi osoittaa helpottumisen merkkejä viimeistään vuoden 2016 Tuska-festivaaleilla, jossa Lordin esiintyminen jäi allekirjoittaneenkin mieleen viikonlopun kohokohtana. Loppuvuodesta 2018 Lordi esiintyi loppuunmyydyllä klubikeikalla Helsingissä, ja viime viikolla bändi toisti tempun Helsingin lisäksi myös Tampereella.

Jos aivan tarkkoja ollaan, ei Tavastian-keikka tainnut tällä kertaa olla ihan viimeistä lippua myöten loppuunmyyty, ja Tampereen Olympia-korttelinkin tapahtumaan myytiin ei-oota vasta keikkapäivänä. Johtopäätöksistä ei kuitenkaan ole epäselvyyttä: Lordi on jälleen tervetullut kotimaisille keikkalavoille niin klubeilla kuin festareillakin, ja katkeroitumisen sijaan bändikin vaikuttaa tyytyväiseltä kotimaan kysynnän elpymiseen vuosien horroskauden jälkeen. Tampereen keskustan Olympia-korttelissa tunnelma oli loppuunmyydyn yleisön keskuudessa positiivisen kihelmöivä hetki ennen keikan alkua, ja valojen sammuttua yleisö räjähti suosionosoituksiin. Minuutit kuluivat hitaasti introna toimineen Kissin ”God of Thunderin” soidessa pimeässä salissa, ja innostuneet taputukset ehtivät alkaa ja hiipua useampaan otteeseen ennen kuin hirviöt astelivat lavalle.

Jännitys purkautui lopulta, kun monsteriryhmä käynnisti keikkansa vuosi sitten ilmestynyttä ”Lordiversity”-albumiseitsikkoa edustaneella ”Abusement Park” -kappaleella. Niin kokeellista tavaraa kuin kyseinen seitsemän levyn paketti sisältääkin, oli ”Abusement Park” biisinä sopivan tyypillinen Lordi-viisu keikan alkajaisiksi. Ikään kuin kädenojennuksena kasuaalifaneille bändi soitti heti seuraavaksi ensihittinsä ”Would You Love a Monsterman”, ja riemu repesikin salissa kappaleen myötä juuri niin voimakkaasti kuin oli tarkoituskin. ”Lordiversityn” pariin palattiin tämän jälkeen taas parin biisin ajaksi, kun ”Victims of the Romance” ja ”Demon Supreme” esittelivät bändin AOR- ja konemetallipuolia. Siinä missä ensiksimainittu soi korvissani lähes hurmoksellisen hienona, olisin ”Demon Supremen” tilalla kuullut melkeinpä mitä tahansa muuta bändin katalogista. Niinhän Mr. Lordi uumoilikin ”Lordiversityä” promotoidessaan, että ellei kuulijan musiikkimaku ole tismalleen sama kuin hänellä, tulevat levynivaskan jotkin kiekot toimimaan kuulijoille huomattavasti paremmin kuin toiset.

”Lordiversityä” esiteltiin keikalla lopulta kahdeksan kappaleen voimin, ja seitsemän levyn kokonaisuudesta kaikki muut olivat edustettuna lukuun ottamatta progemetallilevyä ”Masterbeast from the Moon”. Settiin mahtui lisäksi takuuvarmat täsmäiskut kolmelta ensimmäiseltä Lordi-levyltä. Kappaleiden välissä Mr. Lordi jutteli yleisölle rennon vapautuneesti tekemättä suurempaa numeroa suosionsa lamavuosista tai nykyisestä noususuhdanteesta. Mies väänsi huumoria muun muassa siitä, miten huonosti viikkokausia kestäneen Euroopan-kiertueen aikana toistetut englanninkieliset välispiikit kääntyvät suomeksi. Huomioitua tuli sekin tosiseikka, että vaikka Lordi ei Mansesterissa mainittavan usein keikkaile, on bändillä silti kotoisat oltavat kaupungissa, sillä valtaosa yhtyeen jäsenistä asuu juurikin Tampereella.

Haikeaa oli myös kuulla, että eniten bändiä kismittää ”Lordiversity”-saagassa se, ettei alkuperäinen suunnitelma kymmenen albumin kokonaisuudesta saanut levy-yhtiön siunausta. Ehkäpä ne kolme tekemättä jäänyttä levyä ovatkin sitten jokin tulevaisuuden Lordi-projekti. Jos Mr. Lordi paistattelikin parrasvaloissa yhtyeen keulakuvana, saivat muutkin bändin jäsenet omat hetkensä huomion keskipisteenä. Settiin oli nimittäin varattu soolospotti jokaiselle pelimannille, ja näihin sooloiluihin oli myös yhdistetty jokin ulkomusiikillinen ohjelmanumero. Basisti Hiisi sai esimerkiksi repiä jonkun onnettoman avustajan sydämen irti, ja kitaristi Koneen akkuja sananmukaisesti ladattiin hänelle varatussa aparaatissa. Tällaisella ratkaisulla tapettiinkin ainakin kolme kärpästä kerralla: Mr. Lordi sai säännölliset hengähdystauot seremoniamestarin tehtävistään, muut soittajat pääsivät framille ja Lordin keikkoihin miellettävää teatraalisuuttakin päästiin harjoittamaan.

Varsinaisen setin huipennuttua Koneen kitarasooloon ja aina yhtä toimivaan ”Devil Is a Loseriin” bändi veti vielä kolmen biisin encoren. Muutoin hieman ankea ”Who’s Your Daddy?” sai tällä kertaa lisäpotkua Paavo Laapotin vierailusta. Komeasti irtosi mieheltä raspilaulanta, ja Laapottia tullaan jatkossa kuulemaan ainakin paluuta tekevän Before the Dawnin solistina. Vuodenaikaan sopivasti lordilaiset hakivat jouluvermettä ylleen ”Merry Blah Blah Blah’n” ajaksi, ja keikan loppuhuipennuksena kajahti odotetusti ”Hard Rock Hallelujah”. ”Nähdään kuudentoista vuoden päästä”, huikkasi Mr. Lordi olkansa yli astellessaan pois lavalta, viitaten nyt rikkoutuneeseen kuudentoista vuoden taukoon bändin Tampereen-keikoissa. Olkoon Lordin seuraava esiintyminen näillä main sitten vuoden taikka kuudentoista päässä, aion joka tapauksessa tehdä parhaani päästäkseni paikalle.

Kuvat: Sanna Lehtonen

Settilista:

Abusement Park
Would You Love a Monsterman?
Victims of the Romance
Demon Supreme
Drum Solo
Blood Red Sandman
Carnivore
Bass Solo
Abracadaver
Borderline
It Snows in Hell
Magistra Nocte
Down with the Devil
Believe Me
Guitar Solo
Devil Is a Loser

encore:

Who’s Your Daddy?
Merry Blah Blah Blah
Hard Rock Hallelujah