Mantar, Unkind @ Kuudes Linja, Helsinki 26.11.2014
Vuoden alussa debyyttialbuminsa julkaissut kahden miehen yhtye Mantar soitti marraskuun lopulla Suomen ensimmäisen klubikeikkansa. Mantar nähtiin ensimmäistä kertaa Suomessa viime kesän Jalometalli-festareilla, jossa yhtye esiintyi harmittavan harvalukuiselle yleisölle. Tuskin eturiviäkään täyttäneen yleisön yhtye kuitenkin vakuutti raskassoundisella ja tummanpuhuvalla soitannallaan, josta ei kuitenkaan menoa puuttunut.
Illan avasi kotimainen hardcore-yhtye Unkind. Itse en ole hardcoren päälle koskaan juuri ymmärtänyt, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Olihan Unkindin räyhäämistä ihan viihdyttävää seurata sen vähän aikaa, mitä sitä kesti, mutta en siitä mitään elämää suurempaa saanut irti. Tällaisen päälle paremmin ymmärtävät saivat varmasti enemmän irti Unkindin sinänsä pätevästä soitannasta.
Mantarinkaan esiintyminen ei kestänyt pitkään, mutta se on ihan ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, että yhtye on julkaissut vasta yhden levyn. ”Death by Burning” on väkevä teos synkkätunnelmaista doomin, sludgen, stonerin, punkin, black metallin ja vähän muunkin ristisiitosta ja pääsee oikeuksiinsa parhaiten live-tilanteessa ja nimenomaan hämyisellä klubilla.
Keikka aloitettiin hypnoottisesti intromaisella ”The Berserker’s Pathilla”, jonka loputtua taustanauhalta kuuluneisiin sanoihin ”they serve one master, that is destruction” alkoi meno vasta yltyä. Seuraavana soitettiin pahaenteinen, mutta silti todella energinen ja varsin stoner-vaikutteista riffittelyä sisältävä ”Spit.” Eikä meno tuosta laantunut reilut 40 minuuttia kestäneen keikan aikana. Esimerkiksi sellaisilla kappaleilla kuin ”Astral Kannibal”, ”The Huntsmen” ja ”White Nights” pidettiin huolta, että tajuntaan porautuvia ja sinne vellomaan jääviä riffejä riitti.
On melko hämmästyttävää, kuinka jykevä ja raskas soundi voi lähteä kahdesta miehestä. Kitaristi/vokalisti Hannon kitarasoundi vastaa vähintäänkin kahta kitaraa ja bassoa. Hänellä onkin lavalla kolme kaappi + nuppi -yhdistelmää, joista käsittääkseni yksi on bassocombo. Efektejäkin löytyi monenlaisia fuzzista erilaisiin säröihin. Myös rumpali Enricin työskentely oli todella taidokasta. Rummutus on jämäkkää ja brutaalia, mutta silti taitavaa ja ketterää pitäen kappaleet mainiosti kasassa. Hannon raaka rääkynä toimii myös hienosti tunnelmanluojana, vaikkei laulu Mantarin musiikissa varsinaisesti pääosassa olekaan. Ei ole varmasti kovin monta kaksikkoa, josta lähtee yhtä taitavasti hallittua meteliä.
Kuulin Mantaria ensimmäisen kerran Jalometallissa, jolloin olin jo vakuuttunut yhtyeen live-kunnosta; Kuudennen Linjan esiintyminen vain vahvisti käsitystäni entisestään. Jos bändin taso pysyy yhtä korkealla tulevaisuudessa levyllä ja livenä, sillä on kaikki mahdollisuudet päästä urallaan todella pitkälle.
Mainos päättyy
Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Marco Manzi
