Marianas Restin uutuusalbumi pukeutuu korpin mustiin sulkiin, kätkien sisälleen joutsenlaulun riipivän kauneuden – Arviossa ”Auer”

”Meillä on ilo kertoa teille tänään Auerista, joka tulee olemaan musiikillisesti meidän toistaiseksi monipuolisin levymme. Levy kertoo tarinaa valon ja varjon loputtomasta tanssista. Ihmiskunta toistaa virheitään, mutta kaaoksen keskeltäkin löytyy kauneutta”, yhtyeen laulaja Jaakko Mäntymaa kommentoi. Näillä sanoin melodisen deathin ja doomin taitureina tunnettu kotkalainen Marianas Rest paljasti julkaisevansa neljännen pitkäsoittonsa. Nyt ”Auer” -nimeä kantava uutuusalbumi on nähnyt päivänvalon, vai pitäisikö sanoa, sen viimeisen valon pisaran, johon turvautua pimeyden keskellä.

Albumin aloittaa nimikkokappale ”Auer”. Kappale on hyhmäinen aloitus staattisuuteen asti, joka muuntuu pian kauniisiin ja tarttuviin melodioihin, jotka onnistuvat pitämään otteessaan. Tästä siirrytään pyhään pyrkimykseen hallita vihaa, siinä kuitenkin onnellisesti epäonnistuen, mikä varmasti on ”Diseased” -kappaleen kannalta se toivottu lopputulos. Kappaleen väkevyys roimahtaa edetessään vihan liekkeihin, joka nakertaa sielua sisältä päin, tehden lopullista tuhoa. Kaiken tuon vihan alla kytee kaunista kauniimpi kaiho, joka saa riipaisevuudellaan silmäkulman kostumaan. Monologiseen aloitukseen tukeutuva ”Light Reveals Our Wounds” on suoraviivainen kokonaisuus, jonka elämän katkeamatonta viivaa horjuttavat aseista riisuvat kitarasoolot. Kappaleen loppupuoli juurtuu syvälle melodisempaan maailmaan. Tämä kaikki on toteutettu saumattomalla ammattitaidolla.

”White Cradle” on sekoitus ylväyttä ja rauhaa. Se laskee taajuuksiaan taianomaiseen mystisyyteen, jonka tarttumapintaa lisää muuttuvat kielivalinnat. ”Our Ground Still Burns” jää albumin kappaleista mieleeni kirkkaimpana ja onnistuneinpana kokonaisuutena. Kappaleen kohtalokkaat piano- ja kosketinsoitinmelodiat saattelevat kuulijan loputtoman lohduttomuuden ja toivon kipinän reunalle. Luonnollinen jatkumo kappaleelle on seuraavana kuultu ”Fear Travel Fast”, joka jatkaa aisteja hivelevän doom tykittelyn viitoittamaa tietä.

”The Hanging Blade” on raastavaa doom -jyystoä, joka saa kropan automaattisesti hytkymään musiikin tahdissa. Kappale ripottelee melodisia elementtejä jälleen herkistymiseen asti. Herkistymisen synnyttmät kyyneleet huuhtoutuvat pois riipivien tuskan huutojen saattelemana. On hätkähdyttävää, miten maagisella otteella kappaleesta nouseva raskas soundi kietoutuu irtipäästämisen sietämättömään keveyteen. Lopullinen irtipääseminen tapahtuu albumin lopetusraidassa ”Sirens”. Kappaleessa on mukana My Dying Bridesta tuttu vokalisti Aaron Stainthorpe. Yhtye on kertonut My Dying Briden olevan yksi suurimmista vaikuttajista yhtyeen musiikkiin. Yhtye on luonnehtinut kappaleen olevan se viimeinen pyyntö muuttaa asioita lopun edessä. Kappale onnistuuu tiivistämään albumin tunnelman hienosti. Kappale kertoo kauniin tarinan tuskasta irtipäästämisestä ja lopun hyväksymisestä.

Marianas Restin ”Auer” vavisuttelee metallikappaleille ominaisten kappalerakenteiden pilareita. Albumin synkän kuoren alta voi kuulla rikkoutuneen sielun kauniin ja hartaan toiveen läikehtiä takaisin ehjäksi. Albumi onnistuu herrättämään tunteita, ja se on toteutettu ammattitaitoisesti. Onnistunut kokonaisuus.

Kappalelista:

1. Auer
2. Diseased
3. Light Reveals Our Wounds
4. White Cradle
5. Our Ground Still Burns
6. Fear Travel Fast
7. The Hanging Blade
8. Sirens