Marko Annalan ”Kuutio” on tragikoominen kertomus isästä, joka yrittää parhaansa avioeron keskellä
Mokoman vokalistina tunnetuksi tullut ja kolme kirjaa julkaissut Marko Annala julkaisi syyskuussa romaanin, joka käsitteli mielenkiintoista ja ajankohtaista aihetta – isyyttä nykyaikana. 2000-luvulle tultaessa isyys ja siihen liittyvät odotukset ovat muuttuneet valtavasti, aivan kuten vanhemmuuskin. Kun tähän lisätään vielä parisuhteen haasteet sekä huonot valinnat ja epäonni, voi seurauksena olla ”Kuution” kaltainen kertomus.
Vaikka Annala on tehnyt pitkää uraa musiikin parissa, ei hän ole halunnut keskittyä musiikkiin kirjallisessa tuotannossaan. Annalan aikaisemmat kirjat ”Värityskirja” ja ”Paasto” keskittyivät täysin omiin aihepiireihinsä. Esikoiskirja käsitteli Annalan omaa elämää, ja ”Paasto” on kuvaus miehestä ja hänen hengellisen elämänsä tasapainottelusta. Kolmas teos sen sijaan pureutuu isyyteen ja niin sen herättämiin ajatuksiin ja haasteisiin kuin iloihinkin.
Mainos päättyy
”Kuutio” fokusoituu isän ja tämän pojan Aatoksen ympärille. He ovat duo, joka on jäänyt jäljelle triosta. Aatoksen äiti, Virpi, on ottanut asumiseron mieheensä ja poikaansa. Vaikka Aatos elää vuorottain äidin ja isän luona, muodostuu lukijalle käsitys, että Aatoksen ja isän välinen suhde on syvempi kuin äidin ja pojan. Tämä johtuu osittain siitä, että isä on tarinan minäkertoja, eikä näin ollen tapahtumia Aatoksen ja hänen äitinsä välillä tuoda esiin. Isänä olemisen lisäksi päähenkilö yrittää sisäistää eroaan puolisosta sekä sovittaa orastavaa, uutta parisuhdettaan hänen ja poikansa arkeen. Näissä molemmissa riittää kosolti päänvaivaa.
Isyys on teoksen hallitseva teema, eikä se ainoastaan kulminoidu kirjan päähenkilöön, vaan se leikkaa läpi koko kirjan. Päähenkilö on verkkopelimedian päätoimittaja, ja hän on vapaa-ajalla alkanut hahmottamaan sukunsa historiaa. Tätä historiaa sivutaan kirjan aikana irrallisesti etenevänä tarinana. Vaikka sukuhistorian tarina ei suoranaisesti kosketa kirjan päähenkilön minäkuvaa, on sillä kuitenkin havaittavissa yhteys. Tämän lisäksi päätarinassa tulee vastaan muutama erilainen isähahmo, jotka peilaavat isyyttä omalla tavallaan.
”Kuution” juoni on kirjoitettu hyvin ja eläväisesti. Päähenkilön ajatukset eri tilanteissa nousevat peittelemättömästi esiin, ja hänen omat ajatuksensa isyydestä, parisuhteesta ja elämästä ovat ajatuksia herättävää luettavaa. Päähenkilö potee tarinan aikana paljon huonoa omatuntoa eri asioista ja onnistuu aiheuttamaan sitä itselleen lisää erilaisten tapahtumien seurauksena. Juonenkäänteet ovat yllättäviä ja toisinaan päähenkilön kannalta dramaattisiakin, minkä seurauksena häntä kohtaan syntyy väistämättä empatian tunteita.
Päähenkilön tunne-elämän myrskyistä ja kohtalon kovasta käsittelystä huolimatta ”Kuutio” ei ole turhan vakavamielinen kirja, vaan siitä pursuaa myös huumoria ja kauniita hetkiä, kuten elämässä ylipäänsä. Teos pitää lukijan hyvin otteessaan, eikä sitä tekisi mieli laskea käsistään, kun siihen on syventynyt. Tarinan lopun käänteet eivät täysin saaneet itseäni vakuuttuneeksi, olivatko ne hyviä vai eivät, mutta kirjailija on jättänyt tarkoituksella lopun avonaiseksi.
”Kuutio” on rehellinen kuvaus isyydestä. Vaikka isyys ei ole aina helppo polku kulkea, on se kuitenkin monella tavalla upea matka.
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
Mainos päättyy