Marty Friedmanin ”Drama” on polttoainetta ajatuksenjuoksulle

Entinen Megadeth-kitaristi Marty Friedman on tehnyt soolouraa jo yli kolmen vuosikymmenen ajan ja valloittanut kotimaansa ohessa myös Japania. Tänä vuonna julkaistu ”Drama” on jälleen yksi lisä kitaristin laajassa soolotuotannossa, joka edeltävien pitkäsoittojen tapaan rakentuu Friedmanin kitaransoiton ympärille.

”Drama” alkaa rauhallisesti, jatkuvasti tunnelmaa kasvattavalla ”Illumination”-kappaleella, josta tehdään sulava siirtymä aavistuksen verkkaisempaan ”Song For An Eternal Childiin”. ”Triumph” jatkaa ilmavan ja mahtipontisen kappaleen äänimaisemissa, mutta ”Thrill City” muuttaa albumin tunnelman välittömästi häijynkuuloisilla riffeillään. Kappaleen tuoma muutos on toivottu, sillä se rikkoo pitkäsoiton rakennetta tuomalla esiin raskaampaa ulosantia.

Saman tekee myös ”Dead Of Winter”, jolla kuullaan Like A Storm -yhtyeen vokalistin Chris Brooksin laulua. Brooksin äänessä on karismaa joka istuu hienosti osaksi kappaleen harmonista äänimaisemaa. Kertosäkeistöissä on voimaa, kuten sopii olettaakin, mutta kokonaisuus kallistuu silti balladiksi. Vastaavasti pitkäsoiton lopussa kuultava espanjankielinen versio on tunnelmaltaan iloisemman oloinen, vaikka laulukielen ja solistin vaihdon lisäksi sovitukset ovatkin muuten identtiset.

Vaikka ”Drama” sisältää pääasiassa instrumentaalista ilmaisua, ei albumi sovi taustamusiikiksi, sillä sen kuunteleminen vaatii keskittymistä. Pitkäsoiton sovitukset ovat monikerroksisissa ja sisältävät erilaisia rakenteita, jotka vaativat huomiota. Albumin alkupuoli kuulostaa kiinnostavammalle, mutta pelkistetty ”Acapella” ja eeppisiin mittoihin nouseva ”Icicles” onnistuvat silti herättämään huomiota. ”Drama” onnistuu silti alleviivaamaan Friedmanin taidokkuutta ja sisältää musiikkia, joka saa ajatukset lentämään.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen