Massasta erottuvaa rentoa rockia – Arviossa Maggot Heartin kolmas albumi ”Hunger”

Berliinistä kotoisin oleva Maggot Heart on ehtinyt jo kolmanteen albumiinsa. Svart Recordsin saatekirjeessä ylistetään yhtyettä ja sen tuoreinta albumia urakalla. Eikä suotta, kieltämättä bändi on levytyssopimuksensa ansainnut. Vuonna 2020 julkaistu kakkosalbumi ”Mercy Machine” oli jämäkkä paketti ja 29.9.2023 julkaistu ”Hunger” jatkaa samaa grungen, punkin, post punkin ja hard rockin yhdistelmää omintakeisen onnistuneesti toteutettuna.

Olivia Alreyn, Uno Brunussonin ja Linnea Olssonin vetämä trio soittaa rentoa ja kiiretöntä hyvän meiningin rockia, jossa klubimainen soundi tuo levyversioihinkin tervetullutta livekonsertin tuntua. Näitä alkukantaisen rockin hyveitä bändi lyö pöytään freesillä tavalla. Maggot Heart ei kiirehdi mäiskimään heti ensi tutustumisella kuulijaa turpaan, vaan virittelee hiljalleen nostatusta joka saa fiilistelemään musiikin mukana ja unohtamaan arjen kiireet. Bändin parissa viihtyykin helposti pitempään kuin yhden levyn pyöräytyksen, vaikka laulajakitaristi Linnea Olssonin ääni onkin todennäköisesti hyvin mielipiteitä jakava.

”Hunger” albumi aloittelee vakuuttavasti. Toisen raidan ”Nil by Mouthin” hauska kertosäe jää helposti päähän, eikä jamitteluhenkisempi kolmosraita ”LBD” ole kehnompi. Biisit svengaavat smoothisti tanssittavalla groovella ja parhaat lauluosuudet saavat hyräilemään melodioita mukana. Uusimmasta levytyksestä keskimääräistä ilahduttavamman kuunneltavan tekee myös erityisen miellyttävä saundimaailma: kasarimainen kaiku, livefiilis, orgaaninen UG-henki kuitenkin varsin selkeillä saundeilla rykäistynä. Valitettavasti levyn loppupuolisko ei kuitenkaan aivan lunasta vahvan alkupään herättämiä odotuksia, ja lopulta enempi osa ”Hungerin” kappaleista tuntuu olevan likempänä keskitasoa kuin mitään hittimatskua.

Joka tapauksessa ruotsalalais-saksalaisen Maggot Heartin uusin tuotos on napakka kahdeksan kappaleen keitos omintakeista ja uskottavaa rockia, jota on vaikea ujuttaa minkään yksittäisen genren rajoihin. Bändillä tuntuu olevan koossa kaikki rakastettavan rock-yhtyeen elementit, vielä kun sävelkynää saadaan teroitettua hitusen. Persoonallista ja massasta erottuvaa kolmikkoa kannattaakin pitää silmällä myöhempiä julkaisuja ajatellen.

Kirjoittanut: Lauri Nieminen